Lehmien hivenainepuutoksien häiriöt ovat usein epämääräisiä, joten parhaiten hivenaineiden riittävyyden saa selville tutkimalla pellon ja säilörehun hivenainepitoisuudet ja analysoimalla maidon.
Hivenaineet ovat elintärkeitä monissa eläinten ja ihmisten aineenvaihdunnan toiminnoissa. Ne ovat mukana muun muassa puolustus- ja hormonitoiminnoissa sekä ravintoaineenvaihdunnassa.
Eläinten hivenaineruokinnasta voi vetää johtopäätöksiä tarkastelemalla peltomaan hivenainepitoisuuksia, rehun ja etenkin säilörehun hivenainepitoisuuksia sekä laittamalla maito- ja verinäytteitä laboratorioanalyyseihin.
Hivenainepuutoksista johtuvat häiriöt ovat eläimissä usein epämääräisiä, joten niistä on yleensä vaikea päätellä ongelman syitä.
Peltomaan hivenainepitoisuudet vaikuttavat niillä tuotettujen kasvien hivenainepitoisuuksiin ja siten eläinten rehujen hivenainepitoisuuksiin.
Tilakohtainen ympäristökorvausjärjestelmä ohjaa maanäytteiden ottamista ja viljavuustutkimusten tekoa. Suomessa peltomaasta analysoidaan hivenaineista yleensä kupari, sinkki ja mangaani. Kupari ja seleenitasot ovat usein niukat.
Valio Artturi® -rehuanalyysissä on lisäanalyysinä mahdollisuus tutkia kivennäis- ja hivenaineet kaiken tyyppisistä rehuista. Valion rehu-laboratoriossa analysoidaan hivenaineista mangaani, rauta, kupari ja sinkki. Lisäksi voidaan teettää alihankkijalla seleenianalyysi.
Tankkimaidosta kannattaa aika ajoin analysoida seleenipitoisuus, jotta tulee pidettyä seleeniruokinta sopivalla tasolla.
Eläimen syömien ja suoliston kautta imeytyneiden hivenaineiden määrät näkyvät pääosin hyvin verinäytteistä, joten niitäkin kannattaa silloin tällöin analysoida. Esimerkiksi vasikoiden ja umpilehmien seleeni- sekä kuparitasoja on hyvä tarkastella.
MOVET-laboratoriossa analysoidaan naudan verestä sinkki, kupari, seleeni ja rauta.
Eläinten jodin saannista emme käytännössä tiedä kovin paljon, joten selvitys olisi tarpeen. Kilpirauhasen koon kasvua on tiettävästi viime vuosina esiintynyt joillakin vasikoilla, mikä viittaa joko niukkaan jodin tai seleenin saantiin – seleenin puute aiheuttaa häiriötä jodista riippuvaisiin toimintoihin.
Ravinnon normaalit sulamis- ja imeytymisprosessit ovat tärkeitä, jotta eläimet voivat ylipäänsä saada ravinnosta riittävästi ravintoaineita.
Erityisesti huolestuttavia ovat hapanpötsiongelmat, jotka monesti ovat piileviä. Ne ovat usein seurausta liiallisesta väkirehuruokinnasta joko absoluuttisesti tai suhteessa säilö-rehun D-arvoon. Aperuokinnassa liian epätasainen sekoittuminen tai liian hienoksi sekoittaminen myös aiheuttavat herkästi pötsihäiriöitä.
Katso säilörehun hivenaine-pitosuuksia Valman Valio Artturi® -osiossa kohdasta Artturi