Tyypillisesti navetassa loukkaantunut eläin löytyy pihatosta käytävältä makaamasta. Syynä voi olla loukkaantuminen tai sairastuminen eli halvaantuminen syystä tai toisesta. Jo tilannetta arvioidessa on hyvä soittaa eläinlääkärille, jotta apua saadaan mahdollisimman nopeasti.
Kun odottaa eläinlääkärin saapumista, on hyvä siirtää loukkaantunut eläin ensin pois pihatosta muiden eläinten joukosta. Kävelevä eläin on helppo siirtää, mutta jos eläin makaa tulisi arvioida, voiko sen siirtää ennen eläinlääkärin tuloa. Loukkaantuneen tilan selvittäminen on usein pidempi prosessi. Siirto parempiin olosuhteisiin ja pitävälle, runsaasti kuivitetulle alustalle näyttää jo suuntaa, pysyykö lehmä jaloillaan ja ovatko jalat ehjät.
Halvaantunut eläin on suositeltavaa ensin hoitaa ja siirtää vasta sitten. Joskus siirtomatka voi olla lyhyt ja helposti toteutettavissa, ja se onnistutaan tekemään ennen eläinlääkärin tuloa. Rasittavampi siirto on parempi tehdä hoidon jälkeen. Eläimelle voi antaa kipulääkkeen jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Äkillisten tilanteiden varalle kannattaa hankkia omaan navettaan sopivat apuvälineet. Mikäli eläin ei kävele, se tulee siirtää takajalat ilmassa lonkkapihtien, ja etujalat liinojen varassa. Jos tämä ei ole mahdollista, voidaan lehmää vetää pulkan, pressun tai vastaavan apuvälineen avulla.
Nosto konevoimin tai lonkkapihtien ja liinojen avulla tulee olla mahdollista kaikissa eläintiloissa.
Sairaalle on tarjottava vettä ja rehua makuupaikalla. Sairastiloissa on oltava mahdollisuus lypsyyn, esimerkiksi lonkkapihtien varassa kannukoneella. Eläinlääkärin ohjeen mukaan seurataan, miten toipuminen etenee ja millainen on paranemisennuste.
Jos loukkaantunut eläin vuotaa verta, on ensimmäiseksi selvitettävä vuotokohta ja paljonko verta vuotaa. Joskus pienempikin vuoto näyttää pahalta, kun esimerkiksi häntävaurion saanut lehmä huiskuttaa hännällään verta ympäriinsä. Kun vuodon syy on selvinnyt nähdään, tarvitaanko eläinlääkäriä verenvuodon tyrehdyttämiseksi.
Tämän jälkeen on keksittävä paras mahdollinen paikka hoitamiseen turvallisesti sekä aloitettava ensiapu mahdollisen vuodon vähentämiseksi. Likaantuneen vauriokohdan pesu tai huuhtelu vedellä voi olla tarpeen.
Vuotopaikan päälle tulee tehdä paineside.
Alimmaksi vuotokohtaa painamaan asetetaan jotain puhdasta ja imevää kuten vessapaperirulla, jonka voi kiinnittää ja kiristää esimerkiksi ilmastointiteipillä. Mielikuvitus on rajana, mitä materiaalia nopeasti löytyy.
Häntävaurion osalta verenvuoto vähenee, kun vuotokohdan lähelle saa kiristävän siteen, esimerkiksi nippusiteen hieman vuotokohdan yläpuolelle. Karvanajo ja rikkoutuneen alueen puhdistaminen paljastaa vamman laajuuden. Vastasyntyneen navan voi sitoa puhtaalla langalla ja dipata vedinkastolla.
Tyypillisimpiä vuotokohtia ovat utare ja vetimet, joissa on paljon pinnallisia verisuonia. Kun vaurio löydetään tuoreena, voidaan useimmat utareen vammat korjata ompelemalla. Poikki tai melkein poikki mennyt vedin saatetaan menettää, jos pala on enää heikosti kiinni. Nyrkkisääntönä on, että ompeleminen onnistuu, jos vedinkanava on säilynyt ehjänä ja lypsäminen onnistuu ainakin jonkin ajan kuluttua. Aluksi voidaan käyttää vedinkanyylia helpottamaan maidon tuloa utareesta, jotta haava saa parantua. Vedinvammojen paranemisen suurin haaste liittyykin lypsämisen vaikeuteen ja utareen tulehtumiseen.
Ompelemisen hankaluus liittyy yleensä työasentoon, ellei työtä voida tehdä lypsyasemalla.
Myös pään tai kylkien alueet sekä jalat voivat loukkaantua eläimen kolhiessa itseään kalusteisiin tai joutuessaan kalusteiden tai aitojen väliin esimerkiksi ruuhkatilanteissa tai kiimaisten eläinten hyppelyjen seurauksena. Keskustelu eläinlääkärin kanssa ja tarvittaessa eläinlääkärin tutkimus auttavat selvittämään, miten vammoja lähdetään hoitamaan.
Ennen nupoutuksen yleistymistä sarvivammoja oli päivystystilanteissa useinkin. Sarvi voi katketa kokonaan tai osittain, ja myös epäonnistuneen nupoutuksen jälkeen kasvava sarventynkä voi vaurioitua. Sarvivammat vuotavat ikävästi, ja pään alueelta vuotava veri on huomiota herättävää. Sarvivamma kannattaa näyttää eläinlääkärille, jotta hän voi arvioida, kannattaako tehdä esimerkiksi sarven poisto vaurion alapuolelta.
Häntävaurion aiheuttama verenvuoto vähenee, kun vuotokohdan lähelle saa kiristävän siteen, esimerkiksi nippusiteen hieman vuotokohdan yläpuolelle. Karvanajo ja rikkoutuneen alueen puhdistaminen paljastaa vamman laajuuden. Jos kyseessä on vakava vamma, voi eläinlääkäri amputoida hännän.
Vastasyntyneellä vasikalla napa voi jäädä vuotamaan syntymän jälkeen. Puhdistetun navan voi sitoa puhtaalla langalla ja dipata napaa jodipitoisella vedinkastolla jonkin aikaa.
Toinen tyypillinen vasikan vamma voi olla jalan katkeaminen synnytysapua antaessa tai lehmän polkiessa vasikan jalan päälle epähuomiossa poikimatilassa. Nuoren eläimen murtuman paranemisella on varsin hyvä ennuste varsinkin, jos iho on ehjä. Kannattaa siis ehdottomasti näissäkin tapauksissa kutsua nopeasti eläinlääkäri tutkimaan ja arvioimaan, miten vasikan vamman suhteen on järkevää toimia.
Teksti: Terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä, Lehmälääkärit.com