EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa
Alkutuotantojohtaja
Valio Oy
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP:n uudistaminen etenee. Välillä on kieltämättä vaikuttanut siltä, että vauhti hyytyy loputtomiin keskusteluihin uudistukseen vaikuttavista tekijöistä. Nyt vauhti on kiihtynyt ja ensi vuosi tulee olemaan työntäyteinen – ja ratkaisevan tärkeä.
Komission tavoitteena on saada uusi CAP käyttöön 1.1.2021. Kesäkuun alussa julkistettiin komission lainsäädäntöehdotukset. Ennen kuin uusi CAP astuu voimaan, siitä käydään tiukka vääntö komission, parlamentin ja neuvoston välillä. Moni asia tulee vielä muuttumaan kolmikantaneuvottelujen seurauksena.
Komission ehdotuksen mukaan jäsenmaiden on toimitettava strategiset suunnitelmansa komission hyväksyttäviksi 1.1.2020 mennessä. Käytännössä se on kunkin jäsenmaan laatima suunnitelma, joka sisältää sekä tavoitteet että toimenpiteet koskien suoria tukia ja maaseutuohjelmaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2021 sisältää 877 sivua.
Aikataulu on erittäin kunnianhimoinen ja sen toteutumista on syytä epäillä. Valmistelu on kuitenkin tehtävä tämän aikataulun mukaan. Jos aikataulu ei pidä, tulee tarvetta siirtymäkauden säädöksille, eli käytännössä jatketaan nykyisellä systeemillä, mutta syödään uuden kauden rahoja.
Isossa kuvassa komissio ehdottaa siirtymistä nykyistä tulosperusteisempaan maatalouspolitiikkaan. Komission tarkoituksena on antaa jäsenmaille lisää vapauksia yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiseen.
Jäsenmaat saavat siis esittää omiin tarpeisiin ja olosuhteisiin räätälöidyt versiot yhteisistä tavoitteista. Lisäksi jäsenmaat saavat esittää keinot, joilla pyrkivät saavuttamaan nämä tavoitteet. Joku voisi kysyä, että miten komissio aikoo saada 27 jäsenmaata kulkemaan samaan suuntaan? Konsti on vanha: rajoitetaan tavoitteiden asettamista ja pidetään tiukka kuri ja järjestys toteuttamisessa.
Ilmaston huomattava korostuminen komission CAP-ehdotuksessa on iso muutos nykyiseen. Nurmen kautta tapahtuvalla hiilensidonnalla olisi mahdollista vastata ilmastotavoitteisiin ja näyttää tietä. Toivottavasti Suomesta löytyy viisautta suunnitella toteuttamiskelpoiset ja järkevät hiilensidonta-toimenpiteet strategiseen suunnitelmaan.
Komission budjettiesitys seuraavalle kaudelle on tiukka eli rahaa puuttuu ja paljon. Poliittisen sovun syntyminen vuosien 2021–2027 rahoituksesta voi mennä ensi kevääseen tai kauemmaksikin.
Komission lainsäädäntöehdotuksiin sisältyy mahdollisuus vaikuttaa tosiasiallisen viljelijän määritelmään. Eli ainakin teoriassa on mahdollisuus rajata tuensaajien määrää ja saada raha riittämään paremmin.
Yhteiseen markkinajärjestelyyn komissio ei esitä merkittäviä muutoksia. Interventiojärjestelmä on säilymässä. Se on selkeä pettymys, koska kiintiöiden jälkeisellä aikakaudella kaivattaisiin maitosektorille parempaa turvaverkkoa kuin maitojauheen myyminen julkisiin varastoihin.
Tuotantoon sidottu tuki on suomalaisen maidontuotannon kannalta keskeisen tärkeä asia.
Komission esitys mahdollistaisi tuotantoon sidotun tuen osuuden säilyttämisen samalla tasolla suorien tukien kokonaispotista, kuin mikä se on tällä hetkellä. AB-alueen lypsylehmäpalkkion osalta tämä on hyvä lähtökohta jatkovalmisteluille.
