Fiksut vinkit nurmenviljelyyn

Borealin nurmikasvilajikkeiden kasvinjalostajana pitkään työskennellyt Mika Isolahti pohtii, mitä ratkaisuja nurmikasvilajikkeista ja -viljelystä löytyy tilan kannattavuuden näkökulmasta kustannusten noustessa. Mihin kiinnittää erityisesti huomiota, jotta nurmisadon määrä ja laatu tulee maksimoitua?

Onko nurmisadon laatu vai määrä tärkeämpi, ja miten ne varmistetaan?

”Tilan talouden kannalta sekä määrällä että laadulla on suuri merkitys, ja niihin vaikuttavat esimerkiksi lämpö, sadanta ja maalaji.

Tärkein tekijä, johon voi itse vaikuttaa, on pellon kasvukunto. Siitä huolehtiminen on viljelyn tärkeimpiä investointikohteita. Pellon rakenteellisiin ongelmiin, esimerkiksi toimimattomaan ojitukseen, tulee puuttua nopeasti. Kalkitusta voi siirtää vuodella, muttei enempää.

Jos pellon peruskunnossa ja -rakenteessa on ongelmia tai puutteita, kasvukauden olosuhteiden vaikutukset korostuvat. Toimiva ojitus, pellon tiivistymisen välttäminen ja maan pH:n pitäminen tavoitetasolla ovat sadontuottokyvyn näkökulmasta ratkaisevia tekijöitä. Laiminlyönnit perusasioissa johtavat siihen, että tuotantopanosten – esimerkiksi lannoituksen ja kasvinsuojelun – hyötyjä ei saada ulosmitattua. Tilanne on sekä tilan talouden että ympäristön kannalta epäedullinen. Nurmenviljelyssä tulee onnistua perustamisessa: Huolellisen perustamisen niksit ovat osin tilakohtainen asia, mutta suojakasvien käyttö on varmin tapa. Lannoituksella on suuri vaikutus sadon määrään ja laatuun.

Kolmannen satovuoden jälkeen nurmien sadontuottokyky laskee, jolloin on viimeistään aloitettava täydennyskylvö. Lajikekokeissa nurmien satotaso laskee kolmannesta vuodesta eteenpäin, noin 20 prosenttia vuodessa.”

Mihin kiinnittää huomio nurmisadon laatuun liittyen?

”Rehun laatu ratkaisee lopulta maidontuotannon kannattavuuden. Nurmisäilörehussa erityisesti sulavuuden eli D-arvon tulee olla kohdillaan, koska sen merkitys ruokinnassa on niin valtava. D-arvon optimaalinen vaihteluväli on kapea. Jos lehmän syömän säilörehukilon D-arvo laskee 10 grammaa, vähenee maitotuotos 0,5 kiloa päivässä, joka edelleen saadaan kompensoitua syöttämällä lehmälle kilo väkirehua. Vuositasolla koko karjaa kohden taloudelliset vaikutukset ovat jo todella suuria.*

Sopivan D-arvon lisäksi karkearehun tulee sisältää riittävästi kuitua. Suosisin viljelyssä lajikkeita, joiden laadunvaihtelut ovat hitaita.

Eri sadot poikkeavat laadullisesti toisistaan, ja niitä yhdistelemällä saadaan suunniteltua lehmille tasapainoinen dieetti. Onnistunnut säilöntä on edellytys sille, että rehu toimii ruokintapöydällä.”

Mitkä tekijät vaikuttavat eniten säilörehun tuotantokustannuksiin?

”Säilörehun tuotantokustannuksista yli puolet on kiinteitä kustannuksia eli pellon, sitoutuneen pääoman sekä koneiden ja kaluston tuomia kuluja. Koneita uusiessa on laskettava tarkasti, kannattaako niihin sitoa omaa pääomaa. Laskelmat saattavat osoittaa, ettei oman kaluston omistaminen ole järkevää.

Jos heikon satotason vuoksi joutuu vuokraamaan peltoa, on hyvä arvioida, olisiko kannattavampaa laittaa paukut peltojen peruskunnon parantamiseen, ja saada siten rehut pienemmältä pinta-alalta. Nämä asiat ovat tilakohtaisia, mutta niitä kannattaa miettiä tarkoin.

Maitotilayrittäjillä on paljon työtä. Jos töitä voi ulkoistaa, se vapauttaa omia voimavaroja tilan kannattavuuden kannalta muiden tärkeiden töiden hoitamiseen.”

Mitä huomioida nurmikasvilajeista ja -lajikkeista?

”Nurmikasvilajit eroavat esimerkiksi anaerobisen stressin eli märkyyden sekä kuivuuden ja jälkikasvukyvyn osalta. Lajit vaikuttavat erityisesti sadon määrään, ja erot näkyvät eniten toisessa ja kolmannessa korjuussa.

Adaptoituneilla eli tietylle viljelyvyöhykkeelle sopeutuneilla pääkasvilajeilla on hyvä talvenkestävyys, jolloin nurmet kasvavat moitteetta vähintään kolme vuotta.

Nurmikasvilajeista timotei tekee runsaasti ensimmäistä satoa. Timotei kestää myös hyvin anaerobista stressiä. Nadoilla taas on hyvä jälkikasvukyky, joka näkyy 2. ja 3. sadoissa. Timotein juuristorakenne on matalampi kuin nadoilla, joilla voi olla hyvin syvä juuristo – nadat kestävätkin kuivia olosuhteita hyvin. Kuivat vuodet ovat lisänneet ruokanadan käyttöä nurmiseoksissa, ja uudet nurmilajikkeet talvehtivat vanhoja paremmin.

Kasvilajien sadontuottokyky heikkenee nurmen ikääntyessä eri tavoin. Esimerkiksi puna-apilan määrä nurmessa vähenee radikaalisti nurmen ikääntyessä, mutta uudet puna-apilalajikkeet, esimerkiksi Selma ja Raisa, ovat talvenkestävyydeltään hyviä. Ne säilyvät nurmissa vanhoja lajikkeita paremmin.

Nurmikasvilajikkeita kehitetään koko ajan. Uudet lajikkeet ovat yleensä parempia kuin vanhat, mutta toisaalta hyvillä nurmikasvilajikkeilla on pitkä elinkaari. Adaptoituneilla lajikkeilla erot sadontuottokyvyssä ovat hyvin pieniä, maksimissaan noin 10 prosenttia. Lajikkeet vaikuttavatkin enemmänkin sadon laatuun.”

Miten ohjeistaisit nurmisiemenseoksen valinnassa?

”Ensimmäiseksi on hyvä tarkastaa, mitä komponentteja seoksessa on, ja ovatko lajikkeet testattu Suomessa virallisissa lajikekokeissa. Jos mukana on useita lajikkeita, joita ei ole virallisesti testattu, suhtautuisin viljelijänä seokseen epäillen. Kaikki vastuulliset toimijat testauttavat lajikkeet, joita markkinoivat. Talvehtimiskyky on tyypillisesti se, joka aiheuttaa ongelmaa.

Toiseksi seoksen valinnassa ratkaisee tilan nurmenkorjuustrategia. Jos korjuu tehdään kaksi kertaa, en valitsisi seokseen jälkikasvutyypin timoteitä tai ruokonataa, jotka voivat tuoda nurmen laadunhallintaan haasteita.

Kolmanneksi tulee huomioida, mikä on nurmirehun korjuuala suhteessa korjuukapasiteettiin, eli miten paljon pelivaraa korjuuketjussa on. Jos nurmi korjataan nopeasti urakoitsijan tehokkaalla kalustolla, yksi nurmiseos riittää. Jos taas kaluston teho on pieni korjuualaan nähden eikä korjuukapasiteettia ole järkevää lisätä, tulee korjuuaikaikkunaan hakea väljyyttä nurmiseoksen kautta ja käyttää useampaa siemenseosta.”

Mitä ajattelet nurmien monilajisuudesta?

”Hyvin monilajisten nurmisiemenseosten kohdalla voi olla vaikea ennakoida, miten seos toimii eri olosuhteissa – voi tulla määrällisiä ja laadullisia yllätyksiä. Tulee olla selvää, mitä monilajisuudella tavoittelee. Jos esimerkiksi rehussa on vähän kuitua, ja sitä kompensoidaan syöttämällä olkea tai viljelemällä koiranheinää, on nurmiseoksen kasvilajisuhteet jollakin tavalla pielessä, tai nurmi on korjattu liian aikaisin. Seoksessa voi olla esimerkiksi liikaa nurmipalkokasvilajeja tai raiheinää verrattuna muihin nurmiheinälajikkeisiin.

Suomessa tehtyä tuoretta tutkimusta monilajisten nurmisiemenseosten käytöstä ei juuri ole.”

Millaisia havaintoja sinulla on nurmipalkokasveihin liittyen?

”Kivennäismailla timotei-nurminata-puna-apila-seokset toimivat hyvin. Tätä perusseosta voi olosuhteiden mukaan täydentää muilla nurmipalkokasveilla. Eloperäisllä mailla puna-apilan voi korvata seoksessa alsikeapilalla.

Luomutiloilla nurmipalkokasien käyttö on arkipäivää, ja sieltä viljelykäytäntöjä voi ammentaa tavanomaiseenkin nurmiviljelyyn. Hyvin palkokasvivaltaisen rehun säilöntä voi olla haastavaa, koska esimerkiksi apilalla on korkea puskurointikyky.

Kun lannoitetypen hinta on korkealla, nurmipalkokasveja käyttämällä voi saada etuja sekä lannoite- että ruokintapuolella niiden typensidontakyvyn ja valkuaispitoisuuden ansiosta. Useilla kasvinsuojeluaineilla on haitallinen vaikutus esimerkiksi apilaan, joka voi vaurioituessaan kuolla tai kääpiöityä.

Kevyt typpilannoitus parantaa nurmiheinäkasvien kilpailukykyä nurmikasvustossa.”

Mitä huomioita sinulla on kokoviljasäilörehun raaka-aineista?

”Ohralla on paras D-arvo kokoviljasäilörehussa, kevät- ja ruisvehnällä ohraa heikompi kauran jäädessä listan hännille. Herne ja härkäpapu parantavat kaikkien viljakasvilajien sulavuutta ja rehun valkuaispitoisuutta, mutta oman kokemukseni mukaan herne on stabiilimpi kasvilaji härkäpapuun verrattuna varsinkin kuivina kasvukausina.”

*Lähteenä Atrian aluepäällikkö Tomi Karsikkaan laskelmat ja materiaalit säilörehun tuotantokustannuksiin liittyen.

Katso webinaaritallenne Valman alkutuotannon videokirjastosta: Nurmikasvilajikkeet – mitä ratkaisuja viljely- ja rehukustannuksiin?

Kuvat: Boreal Kasvinjalostus Oy / Jaana Sintonen