Hyvät olot ehkäisevät vasikoiden tartuntoja
Karjakokojen kasvaessa vasikoiden pito-olojen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi, jotta tarttuvat taudit pysyvät kurissa.
Vasikoiden kuolleisuusluvut ovat kohentuneet viimeisten vuosien aikana, mikä osoittaa, että oikeaan suuntaan mennään: vuonna 2009 vasikoiden kuolleisuus oli 14 prosenttia mutta vuonna 2016 enää reilu 10 prosenttia. Olemme kuitenkin selvästi Ruotsin ja Norjan tilanteesta jäljessä, missä vasikoiden kuolleisuus jää alle 8 prosenttiin. Suomessa joillakin tiloilla vasikat voivat erinomaisesti, kun taas toisilla tiloilla on suuria vaikeuksia.
Vasikoiden sairastuvuudella ja kuolleisuudella on sekä eettistä että taloudellista merkitystä.
Suuri sairastuvuus merkitsee suurta tarvetta käyttää antibiootteja, mikä vaikuttaa myös antibioottiresistenssin lisääntymiseen.
Lypsykarjatilojen vasikoiden lievätkin sairaudet saattavat aiheuttaa voimakkaan tartuntapaineen välitysvasikoilla vasikkakasvattamoissa. Kerran kunnolla sairastuneista eläimistä tuskin tulee kunnon lypsäviä tai hyviä teurassonneja koskaan.
Pitkällä aikavälillä kannattaa suunnitella ja rakentaa erillisiä vasikkaloita. Käytännössä on todettu, että ainakin yli 50 lehmän karjoissa vasikat on saatava pois vanhempien eläinten tartuntapaineesta.
Yli sadan lehmän karjassa kannattaa rakentaa kaksi erillistä vasikkalaa, jotta tartuntojen katkaisu voidaan rutiininomaisesti tehdä pari kertaa vuodessa.
Toinen vasikkala voi olla kevytrakenteinen kesävasikkala, jota täytetään vastasyntyneillä vasikoilla kesäaikaan ja samaan aikaan talvivasikkala saadaan tyhjäksi, pestyä sekä tarvittaessa desinfioitua.
Tuhannen lehmän tilalla kannattaa esimerkiksi tehdä kuusi niin kutsuttua satelliittivasikkalaa niin, että tartuntakatkaisu tapahtuu joka toinen kuukausi.
Isoilla tiloilla väliaikaiset erottelutilat eivät enää riitä suuren vasikkamäärän takia esimerkiksi Mycoplasma bovis -tartuntaketjun katkaisuun, vaan koko vasikkakasvatus kannattaa rakentaa valmiiksi tämän kaltaisia tilanteita varten. Ennemmin tai myöhemmin erottelutilojen tarve ilmenee lähes joka tilalla.
Merkitystä on myös vasikkalan ryhmäkoolla: mitä suuremmat ryhmät ovat, sitä enemmän tartunnat leviävät.
Ryhmäkarsinassa enimmäisryhmäsuositus on kuusi vasikkaa lypsykarjoissa. Vastasyntyneitä ei kannata pitää muuta kuin yksilökarsinoissa tai parsikarsinoissa. Vähän vanhempina, eli kun kaikki ovat vähintään viikon ikäisiä, ne voidaan yhdistää pieniin ryhmiin.
Ryhmien ikäjakauman tulee olla mahdollisimman pieni, eikä saman ryhmän vasikoiden ikäero saa olla enempää kuin pari viikkoa. Ryhmiä ei pidä sekoittaa keskenään ennen 4–6 kuukauden ikää, eli toteutetaan karsinakohtaisesti niin kutsuttua all in - all out -metodia.
Vasikkapuolella hyvällä, puhtaalla kuivituksella on suuri merkitys ripulien ennaltaehkäisyssä. Karsinat tulee siivota esimerkiksi kerran viikossa kunnolla ja joka päivä lisätä reilusti puhdasta kuiviketta vanhan päälle. Lisäksi karsinat puhdistetaan ja desinfioidaan tarvittaessa vasikkaryhmän siirtyessä eteenpäin.
Hyvällä hygienialla, vasikkaryhmän kapealla ikäjakaumalla ja all out -vasikkakarsinan tyhjentämisellä pystyy yleensä hallitsemaan kokkidi- ja kryptosporiditartuntoja.
Rotaviruksen hallintaan tarvitaan myös hyvä ternimaitojuotto (rokotetut lehmät!), pienet ryhmät ja kesä-erottelu. Uusia vasikkatiloja kannattaa täyttää vastasyntyneillä vasikoilla eikä sinne kannata viedä vanhempia vasikoita, joilla voi jo olla monia tartuntoja. Ravinnon saannin tulee olla hygieenistä ja riittävää, eli vähintään kahdeksan litraa juomaa päivässä.
Välitykseen tarjottavat vasikat tulee hoitaa yhtä hyvin kuin omaan kasvatukseen tarkoitetut eläimet. Välitysvasikat kohtaavat vasikkakasvattamoissa eri lypsykarjatilojen vasikoita, joilla kullakin on mukanaan lähtökarjan tartunnanaiheuttajia.
Jotta vasikat selviäisivät sairastumatta, niillä tulee olla hyvä vastustuskyky (riittävästi ternimaitoa) ja yleiskunto (riittävästi juomarehua ja sopivaa väki- ja karkearehua). Niiden on pitänyt päästä hyvän kasvun alkuun jo lypsykarjatilalla.
Myös välitysvasikalle tulee järjestää pehmeä, kuiva ja puhdas makuualusta, millä ennaltaehkäistään napatulehduksia ja turhia niveltulehduksiin johtavia hiertymiä sekä pidetään karvapeite puhtaana. Kaikkien vasikoiden kunto on hyvä tarkistaa pian syntymän jälkeen ja uudelleen parin viikon ikäisenä ja aina ennen vasikan lähtöä välitykseen. Jos sairauksien oireita ilmenee, vasikat kannattaa hoitaa heti, sillä silloin paranemisennuste on vielä hyvä.
Jos vasikoille ei ole erillistä rakennusta tai osastoa, ja karjassa esiintyy tarttuvista vasikkasairauksista esimerkiksi rotaviruksen tai krytosporidien aiheuttamaa ripulia, tarttuvaa hengitystietulehdusta tai sorkkavälin ajotulehdusta, on välitykseen tarkoitetut ternivasikat erotettava muusta karjasta mahdollisimman pian syntymän jälkeen.
Nämä vasikat pidetään erillään aikuisista eläimistä ja vanhemmista vasikoista, jotta ne saadaan välitettyä eteenpäin ilman vakavaa tartuntavaaraa muille.
Oman karjan suojaamiseksi tartunnoilta eläinkuljettajan ei tule käydä sisällä lypsykarjanavetassa. Välitysvasikat kannattaa aina tuoda itse ulos tai sijoittaa ne navetan ulkopuolelle lastaustilaan, esimerkiksi igluun, odottamaan noutoa.
TEKSTI: Laura Kulkas ja Heidi Härtel