Inventoi, analysoi ja budjetoi rehut

Luopajärven tilalla Jalasjärvellä on selvitetty rehujen laatu ja riittävyys aikaisemminkin, mutta tänä vuonna asiaan kiinnitetään erityistä huomiota.

”Otamme kaikista säilörehusadoista raaka-ainenäytteet korjuun yhteydessä, jotta saamme heti tiedon kuiva-ainesadosta ja ruokintalaadusta. Tiedon avulla on helpompi miettiä, kuinka paljon seuraaviin satoihin kannattaa panostaa”, maitotilayrittäjä Anne Rajala kertoo.

Rajala osti 70 lehmän maitotilan yhtymältä itselleen kuluvan vuoden maaliskuussa. Hän työskentelee myös maitotilojen ruokinta-asiantuntijana ProAgria Etelä-Pohjanmaassa ja kehottaa siksi muitakin yrittäjiä analysoimaan ja inventoimaan rehut mahdollisimman pian.

”Maidonhankintaosuuskunnan maksuttomat Valio Artturi® säilörehuanalyysipalvelut kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Tulosten avulla on mahdollista säästää osto- rehukustannuksissa.”

Osuuskunta Maitosuomen Valio Artturi® säilörehuasiantuntija Sari Perälä on samoilla linjoilla.

”Tässä kustannustilanteessa on tärkeää laskea koko vuoden rehuntarve ja se, millä ostorehuilla omia rehuja kannattaa täydentää. Valkuaisen optimointi pitää miettiä tarkasti ja kilpailuttaa rehutoimittajat rohkeasti. Kun ostorehujen tarve on selvillä, on rehut helpompi budjetoida myös kuukausibudjettiin.”

Luopajärven tila ostaa ison osan rehuviljoista muilta tiloilta.

”Pyrimme ostamaan koko vuoden viljat jo syksyllä, jotta ne varmasti riittävät. Omat viljamme ovat varmuusvarastona ja syötämme ne vasta ostoviljojen jälkeen. Nytkin syötössä on vuoden 2020 rehuviljaa”, tilalla työskentelevä Anne Rajalan aviomies Jarno Rajala kertoo.

Toinen säilörehusato on Jalasjärvellä tehty jo heinäkuun lopulla. Ensimmäisen niiton kuiva-ainesadoksi muodostui 3 500 kiloa hehtaarilta ja toisen peräti 4 500 kiloa. ”Olemme tyytyväisiä molempiin satoihin. Ensimmäinen sato oli vain hieman märkää, sillä kuiva-ainetta oli alle 20 prosenttia. Kolmaskin sato on ruokonadan ansiosta kasvanut nopeasti, ja saa nähdä, joudummeko tekemään neljännenkin sadon”, Jarno Rajala kuvailee. Tilan ensimmäisessä sadossa oli raakavalkuaista 203 g/kg ka ja toisessakin 185 grammaa. D-arvot olivat 700 ja 680. Jarno pohtii, johtuisivatko korkeat valkuaispitoisuudet siitä, että tänä vuonna kasvien käyttöön vapautui kuivan viime kesän jäljiltä maahan jäänyttä typpeä.

”En muista, että kakkossadossa olisi ollut koskaan noin korkea D-arvo. Kuituakin molemmissa sadoissa oli mukavasti, 560 ja 536 g/kg ka”, Anne kertoo.

”Koska raakavalkuaista näyttäisi olevan säilörehussa nyt melko paljon, kannattaisi laskea, millaisen määrän säilörehun valkuaisesta lehmät pystyvät hyödyntämään. Ja samalla pitäisi pohtia millainen lisävalkuaisruokinta antaisi syötössä parhaimman maitotuotosvasteen.”

Rehuarvot tipahtelevat Rajaloilta kuin apteekin hyllyltä, sillä raaka-ainenäytteiden analyysituloksiin on perehdytty huolella. Raaka-ainenäytteiden lisäksi tilalla otetaan säilörehunäytteet aina, kun siilo avataan.

”Otamme vielä toisenkin rehunäytteen, kun siiloa on syötetty vähän matkaa. Siilon etuosan rehuarvoissa saattaa olla suuriakin eroja toiseen näytteeseen verrattuna”, Jarno perustelee. Raaka-ainenäytteissä on yleisesti ottaen vähän korkeammat energia- ja valkuaispitoisuudet kuin kunnolla käyneessä ja säilöytyneessä rehussa, sillä käymistappioita syntyy aina jonkin verran. Raaka-ainenäytteistä nähdään heti korjuun jälkeen rehun kuiva-ainepitoisuus, joka onkin tärkeä tieto rehun riittävyyttä laskettaessa.

”Jos ykkössato on ollut kovin märkää, voi tulla yllätyksenä, että rehun kuiva-aine ei riitäkään niin pitkään kuin määrästä olisi pääteltävissä”, Anne muistuttaa. Jos ykkössatoa tulee runsaasti, voidaan kakkossadon lannoituksesta ehkä hieman tinkiä. Rehujen määrä kannattaa aina kirjata ruutuvihkoon tai Excel-taulukkoon.

”Luonnonvarakeskuksen Karpe-hankkeessa kehitettiin laskuri rehujen riittävyyden arviointiin. Kannattaa kokeilla sitä, jos käytössä ei ole muuta keinoa rehun määrän laskemiseen. Laskuri löytyy osoitteesta karpe.fi”, Perälä vinkkaa.

Viljojen hinnannousun seurauksena Luopajärven tilalla muutettiin viljelysuunnitelmaa edellisistä vuosista.

”Yritimme tänä vuonna maksimoida oman viljan määrän. Jätimme kokoviljasäilörehun pois, kun säilörehu riittää muutenkin. Meillä on 59 hehtaaria omaa peltoa, josta 6 hehtaaria on laidunta, 30 hehtaaria säilörehunurmea ja loput ohraa. Lisäksi meillä on 20 hehtaaria sopimusnurmia”, Jarno valottaa.

Nurmiseoksena tilalla käytetään timoteitä (50 %), nurminataa (20 %), englanninraiheinää (15 %), ruokonataa (10 %) ja rainataa (5 %). Joillain lohkoilla on lisäksi jonkin verran valkoapilaa. Laitumille on oma seoksensa, jossa on eniten nurminataa ja sen lisäksi timoteitä, englanninraiheinää ja niittynurmikkaa. Joillain laidunlohkoillakin on valkoapilaa.

Luopajärven tilalla on mietitty rehujen syöttöjärjestystä.

”Syötämme ensin edellisen vuoden säilörehut. Ne riittävät nytkin joulukuulle saakka. Otamme vasta sen jälkeen syöttöön tämän vuoden ensimmäisen sadon. Siilojen leveydet vaikuttavat syöttöjärjestykseen. Yksi siilo on muita leveämpi ja se avataankin vasta talven viileillä ilmoilla”, Jarno Rajala selventää.

Ylivuotisen ylivuotista rehua tilalla ei syötetä, eikä sitä kannata Annen mukaan muidenkaan syöttää.

Hän muistuttaa, että hyvälaatuinen ykkössato saatetaan pilata sillä, että siilo joudutaan avaamaan liian aikaisin. Jos kesä on ollut kuuma eikä ensimmäisen sadon rehu ole päässyt kesän aikana jäähtymään, se jälkilämpenee herkästi siilon avauksen jälkeen. Olisikin hyvä, että rehuissa olisi varmuusvarastoa, jotta edellisen vuoden rehuja voisi syöttää kesän yli.

Sari Perälän mukaan kolmossatoakaan ei voi syöttää syksyllä ensimmäisenä, sillä rehu ei ole vielä ehtinyt säilöytyä.

”Suositus on, että siilon pitäisi olla vähintään kuukauden kiinni ennen syöttöä, jotta rehu ehtii käydä loppuun. Silloin se säilyy parempana ja maistuu paremmin eläimillekin.”