Kadonneiden litrojen metsästys
Montelon tilalla on löydetty useita syitä loppukesän poikijoiden hiipuviin litroihin. Eniten harmia aiheuttavat kesän helteet.
Robotillinen lehmiä lypsää syksyn kuukausina selvästi vähemmän kuin muina aikoina vuodesta Anni Heiskasen ja Jarkko Hyttisen tilalla Sonkajärvellä. Loppukesän poikijat eivät heru odotettuihin litroihin.
”Elokuulla poikineiden pitäisi olla parhaassa tuotosvaiheessa loka-marraskuussa ja maitoa tankissa sen mukaisesti, mutta ei oikein ole”, Hyttinen toteaa.
Yksi merkittävä syy on heidän mielestään hellestressi. Sen vaikutuksista osa näkyy heti ja osa vasta myöhään syksyllä.
Mittarin kiivetessä kohti kolmeakymmentä tai ylikin lehmät eivät jaksa syödä tarpeeksi ja maitotuotos laskee. Kiimat hiipuvat ja tiinehtyminen heikkenee, mikä pidentää poikimaväliä ja voi johtaa tarpeettoman pitkään umpikauteen.
”Viime kesänä loppulypsykauden lehmiä piti laittaa ennenaikaisesti umpeen, kun helle vei syönnin, robotilla käynnit ja maidon”, Hyttinen kertoo.
Poikiville hiehoille hellestressi on vielä rankempi, kun jo itse poikiminen, lypsyn alkaminen robotilla kulkemisineen ja ruokinnan muutos ovat isoja muutoksia. Tämän kaiken keskellä eläin ei jaksa tai muista syödä riittävästi ja tuotos jää heikommaksi. Helteen ja hellestressin helpottaessa Montelon navetassa alkoi viime kesänä utaretulehdusbuumi, joka vei jälleen maitolitroja.
Laatua laitumelle
Umpilehmät ovat Montelossa saaneet laiduntaa, mikä yleisesti parantaa umpilehmän kuntoa ja tulevaa tuotoskautta. Viime kesänä osa umpilehmistä kuitenkin jopa laihtui laitumella eivätkä ne lähteneet lypsämään toivotusti.
”Vaikka laitumet lannoitettiin ja puhdistusniitettiin ja nurmi näytti kasvavankin, ei siinä ehkä ollut ravintoaineita”, Heiskanen arvelee.
Mitä ilmeisimmin nurmikin kärsi hellestressistä ja kasvoi kituen eikä tarjonnut eläimille riittävää ravintoa, vaan umpilehmät olisivat tarvinneet lisäruokintaa laitumelle.
”Lehmien on hyvä olla laitumella, mutta onko laidun laadultaan hyvää rehua. Ensi kesänä pitää ottaa rehunäyte myös laitumesta”, Heiskanen jatkaa.
Tulevalle kesälle tehdään sen perusteella tarkempi suunnitelma lisäruokinnasta myös umpilehmille, jos laidun ei näytä tarjoavan riittävästi laadukasta rehua.
Hiipuvien litrojen syitä ja korjaustoimia Heiskanen ja Hyttinen ovat pohtineet yhdessä ProAgria Itä-Suomen ruokinnan- ja tuotannonohjauksen asiantuntijana tilalla toimivan Terttu Murtolan kanssa. Hän yhtyy epäilyihin helteen vaikutuksista laidunnurmen laatuun. Samaa hän on eri tilojen kanssa epäillyt syyksi, kun hyvän sulavuuden säilörehu ei lypsätäkään odotetusti.
”Todennäköisesti kuivuus on vaikuttanut soluseinäkuidun koostumukseen siten, että ligniinin osuus solunseinäkuiduista lisääntyy eikä lehmä ei saa hyödynnettyä kaikkea nurmen energiaa. Tämä näkyy myös lannan koostumuksessa.”
Paljon näytteitä rehusta
Maitotilojen syksyiset viestit lehmien odotettua heikommasta tuotoksesta ovat Murtolalle tuttuja. Lehmät eivät lypsä odotetusti.
”Juurisyyt tilanteeseen vaihtelevat, mutta kesän helle on yksi suurimmista tekijöistä.”
Toiseksi hän nostaa rehun säilönnällisen laadun. Heikommin säilynyt rehu ruokinnassa vähentää heti syöntiä. Esimerkiksi Murtola nostaa viime kesän runsaan ensimmäisen rehusadon korjuun.
Muhkeita karhoja korjatessa säilöntäaineen tasaiseen leviämiseen rehumassaan pitäisi muistaa kiinnittää erityistä huomiota. On maltettava ajaa riittävän hitaasti ja annettava siilolla tiivistävälle tarpeeksi aikaa.
Syksyisin myös syötetään usein ylivuotisia rehuja sekä pieniä rehueriä sieltä täältä, joista näytteiden ottaminen tuntuu turhalta. Ruokintaan ne tuovat vaihtelua, mikä näkyy maitotuotoksessa.
”Minulla on tarjota ohjeeksi yleensä se tuttu. Ota rehunäyte kerran kuussa ja korjataan ruokintasuunnitelmaa aina tarvittaessa”, Murtola sanoo.
Hän muistuttaa tuottajia myös onnittelemaan itseään, kun rehunäytetulokset pysyvät kutakuinkin samoina kerrasta toiseen. Säilöntä on onnistunut ja laatu tasainen.
Saamatta jääneet eurot
Loppukesän poikijoiden heikompi heruminen ei niinkään näy rahana, joka tililtä menee, vaan rahana, joka ei tilille tule.
”Elo-syys-lokakuussa pelkkä maitotuotoksen lasku tarkoittaa meidän karjassamme 6 – 7 000 euroa saamatta jäänyttä maitotiliä. Kesällä helle tiputtaa pitoisuuksia ja tilityshinta laskee, mikä vie 300 – 500 euroa. Tähän vielä lisäksi heikosta tiinehtymisestä ja utaretulehduksista tulevat kulut”, Hyttinen laskee.
Pienemmät litrat ovat monen tekijän summa, eikä yksi asia selitä niitä.
Montelon tilalla tarkennetaan jatkossa laiduntavien umpilehmien ruokintaa ja kivennäisen koostumusta rehuanalyysien pohjalta. Helteellä pidetään ilma navetassa liikkeellä, jotta kuumuus haittaisi lypsäviä mahdollisimman vähän.
Kolmekymmentä vuotta vanhaan pihattoon vaihdettiin kiinteiden ikkunoiden tilalle viime kesänä kennolevyt. Raitista ilmaa on nyt runsaasti ja navettailma on aiempaa kuivempi. Lisäksi navettaan asennettiin kolme säätömahdollisuudella varustettua puhallinta. Näitä asennetaan mahdollisesti vielä lisää ennen tulevaa kesää.
Umpilehmät ja hiehot laiduntavat, mutta lypsylehmät ovat toistaiseksi olleet kesät navetassa. Jaloittelutarha niille on tarkoitus rakentaa parin vuoden sisällä. Lypsävien seurantaan on ostoslistalla SenseHub märehtimisen seurantaominaisuudella. Tähän hankintaan on haettu investointiavustusta.
Jaksatko huomata?
Yhtenä tekijänä kadonneisiin litroihin Hyttinen nostaa tuottajan oman jaksamisen.
”Kesä on tiukka töiden suhteen, jaksammeko itsekään enää panostaa tarpeeksi loppukesästä vai annetaanko mennä läpi sormien osa? Onko työkuorma niin suuri, ettei navettaan keskity tarpeeksi?” Hyttinen miettii.
On varsin inhimillistä väsyä, jolloin pienet asiat saattavat jäädä huomaamatta ja niihin reagoimatta.
”Vaatii todella paljon suunnitelmallisuutta, ettei työhön väsy ja jaksaa huomata myös pienet asiat”, Hyttinen lisää.
Hyttiselle itselleen töiden tarkasta suunnittelusta on tullut arkea, sillä Montelon tilan lisäksi viljelyssä on oma kotitila Maaningalla 70 kilometrin päässä. Töistä tehdään viikko- ja kuukausisuunnitelmat ja edetään niiden mukaisesti. Montelo on Anni Heiskasen kotitila ja hänen isänsä Eero Heiskanen jäi sukupolvenvaihdoksen jälkeen tilalle työntekijäksi. Anni Heiskanen osallistuu tilan töihin palkkatyönsä ohella.
Viljelyssä on yhteensä 210 hehtaaria, navetassa 68 lehmää ja hiehopihatossa viitisenkymmentä päätä.
Syksyn kadonneita litroja ja niiden syitä etsitään Savonia-ammattikorkeakoulun Maatila2030-hankkeessa.
Teksti ja kuvat: Eeva-Kaisa Pulkka, Savonia AMK
