Kilpa-ajoa jäällä ilman jarruja

Jääspeedwayssa ajetaan jäällä 500-kuutioisella metanolikäyttöisellä moottoripyörällä, joka kiihtyy nollasta sataan reilussa kahdessa sekunnissa. Vauhtia on parhaimmillaan 150 kilometriä tunnissa. Pitoa tuovat renkaiden 300 piikkiä, jotka ovat 28 mm pitkiä. Pyörissä ei ole jarruja, äkkijarrutukset olisivat vaarallisia. Hidastaminen tapahtuu kitkan ja moottorijarrutuksen avulla.

Jokainen rata on erilainen. Pitää pelata välityksen kanssa, että moottorista saa kaiken irti. Moottori kestää tunnin ajon, sitten pitää vaihtaa männät ja venttiilit.

Aloitin lajin kolmekymppisenä. Vaimo epäili syyksi ikäkriisiä, mutta löysin lajin ihan sattumalta tuttavan kautta. Se olikin sitten menoa. Välivuosiakin on ollut, mutta viimeiset viisi vuotta olen kisannut aktiivisesti. Helmikuun SM-kisoissa sijoituin toiseksi. Kulta jäi harmillisen lähelle, mutta hiljalleen hopeakin kirkastuu. Ruotsin Svenska Cupiin osallistuin tammi-helmikuussa joka toinen viikonloppu sijoittuen viidenneksi. Ajaminen on hyvää vastapainoa maitotilallisen paikallaan pysyvään elämään. Kilpailuihin ajetaan pitkiä matkoja, ja kisoissa mennäänkin sitten todella lujaa! Kisamatkojen aikana vaimo ja pojat ottavat koppia tilasta ja eläimistä, arvostan sitä kovasti.

Kun odotan lähtölupaa, käyn kaiken mielessäni läpi. Adrenaliini saa pulssin nousemaan, joskus syke on ollut jopa 189 lyöntiä minuutissa. Sellaisia lukemia en ole saavuttanut edes nyrkkeilyssä, jota myös harrastan aktiivisesti.

Ajaessa kaikkein tärkeintä on nopea reaktiokyky. Vaikka pyörää ajetaan aggressiivisesti, täytyy myös kunnioittaa kanssakilpailijoita. Tärkeintä on, että kaikki pääsevät illaksi kotiin.”