Kuiva-aineella tulee parempi tili

Viimeisimmän 12 kuukauden aikana rasvapitoisuus on ollut 45 lehmän karjassa parhaimmillaan 5,2 ja valkuaispitoisuus 3,7 prosenttia. Energiakorjattu maidon keskituotos (EKM) on 10 380 kiloa vuodessa.

”Maidon perushintaan verrattuna hyvät pitoisuudet tuovat vuodessa noin 14 000 euron lisätulon”, Kurki laskee.

Yrittäjänä Jukka Kurki on toiminut lähes 20 vuotta. Hänen avopuolisonsa Mari Kiljunen on työskennellyt yrittäjäkumppanina kahdeksan vuotta. Yrittäjien selkeä tavoite on ollut koko ajan mahdollisimman vahvan maidon tuottaminen.

Kurjen mielestään energiakorjattu keskituotos on litramäärää parempi mittari tuotannon kannattavuudelle.

Aivan ilmaiseksi isot rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät synny. Säilörehua pitää viljellä tosissaan ja ostorehujakin tarvitaan. Yrittäjät laskevat tarkasti, että panostukset kannattavat taloudellisesti.

”Olemme mukana ProAgrian tuotosseurannassa ja teemme päivälaskelmat kerran kuukaudessa. Ruokintasuunnitelmat teetämme luottoneuvojallamme. Tällä hetkellä hyödynnämme myös uutta KPI-mittaristoa päivittäin. Se on todella hyvä johtamisen väline.”

Tilan luottoneuvoja on ProAgria Itä-Suomen tuotanto- ja talousasiantuntija Aija Vartiainen. Toimivaa yhteistyötä on takana yli vuosikymmen. Sen huomaa yrittäjien ja neuvojan jutustelusta.

”Olemme tavalla tai toisella yhteyksissä vähintään kerran kuukaudessa. Se on sähköisillä työkaluilla helppoa. Näytemitan jälkeen tarkastan tilan tuotostulokset. Ne kertovat omalta osaltaan ruokinnan onnistumisesta”, Vartiainen kertoo.

”Ruokintasuunnitelma päivitetään tilalle aina säilörehun vaihtuessa ja muutenkin, jos tarvetta ilmenee. Nelisen kertaa vuodessa käymme asiat läpi kasvotusten. Tilakäynneillä keskitytään tulosten tulkintaan ja navettahavaintojen tekemiseen.”

Vartiainen laatii tilalle myös tilinpäätökset ja muut talouslaskelmat. Maidontuotannon toimet onkin kytketty tiiviisti tilan kannattavuuteen.

Yrittäjät haluavat tietää minkä laatuista rehua eläimet saavat. Siksi pelloilta otetaan korjuuaikanäytteet ennen säilörehun sadonkorjuuta.

”Kaikissa nurmissamme on apilaa, ja rehun valkuaispitoisuus onkin yleensä riittävän hyvä. Kiinnitän enemmän huomiota kuituun ja korjaan rehun hieman vanhempana. D-arvotavoitteemme on 69”, Kurki kertoo.

Säilörehunäytteet tila ottaa noin viikko siilon avaamisen jälkeen. Laakasiiloja on vain kolme, joten laadunhallinta on melko yksinkertaista.

”Rehu on varsin tasalaatuista läpi siilon. Otamme kuitenkin usein toisen näytteen, kun siilo on syötetty puoleen väliin. Rehuviljoista teetämme myös analyysit.”

Kurki tykkää pyöritellä numeroita. ”KPI-mittariston luvut katson joka päivä puhelimeltani. Karjakompassin kannattavuuslaskelmat käymme myös huolella läpi. Maidon hyvien pitoisuuksien ansiosta olemme saaneet pidettyä litrahinnan 40 sentin tietämissä. Siinä on raja, jolla pää pysyy veden pinnalla”, Kurki tiivistää.

Maidon hyvän laadun perustaksi Kurki nimeää säilörehun lisäksi puolitiivisteen käytön.

”Puolitiivisteen määrällä pystymme säätämään tarkasti maidon pitoisuuksia. Mitä tarkemmin optimoi puolitiivisteen käytön, sitä enemmän saa rasvaa ja valkuaista, ja näin kannattavuuskin paranee. Ilmaista tiiviste ei ole ja siksi on tärkeää laskea, että ostorehukustannukselle saa myös katetta. Tähän asti on saanut erittäin hyvin”, Kurki iloitsee.

Puolitiivisteenä tilalla käytetään Benemilkiä. Sitä annetaan lehmille keskimäärin 5–6 kiloa päivissä, parhaille jopa 7–8 kiloa.

Säilörehu jaetaan ruokintapöydälle rehuvaunulla ja päälle ripotellaan vitamiinirehu. Ruokintapöydän aitaan on kiinnitetty myös reilusti suolakiviä.

Aija Vartiainen korostaa, että puolitiivisteen vaikutus maidon määrään ja laatuun näkyy kunnolla vasta 3–4 kuukauden päästä. Kokeilut ja johtopäätelmät kannattaakin tehdä ajan kanssa.

Vanha Mikkilän tilalla puolitiivistettä alettiin käyttää vuonna 2014. Melko nopeasti rasvapitoisuus nousi 4,6 prosentista yli viiteen. Samalla energiakorjattu maitotuotos nousi silloisesta 9 000 kilosta 10 000 kiloon.

Maidon laatua kehitetään luonnollisesti myös jalostuksella. Tällä hetkellä tilan lehmistä puolet on ayrshirejä ja toinen puoli holsteineja.

”Ayrshire antaa selvästi enemmän rasvaa kuin holstein. Jalostamme kumpaakin rotua jalostusneuvojan kanssa enemmän rasvaa tuottavaan suuntaan”, Mari Kiljunne sanoo.

”Hyvä utarerakenne on myös tärkeimpiä tavoitteitamme. Keskitymme myös eläinten kestävyyden parantamiseen.”

Kurki ja Kiljunen eivät jää laakereilleen lepäämään, vaikka eläinaines on hyvä, ruokinta osataan ja pihatto sekä lypsyasema toimivat hyvin. Tilalla on parhaillaan menossa lypsyrobotin asennus ja siihen liittyvät pihaton muutostyöt.

”Nostamme eläinmäärän 60 lehmään. Nykyisten seinien sisälle mahtuu 15 uutta parsipaikkaa. Investoinnin on tarkoitus olla valmis marras-joulukuussa”, Kurki kertoo. Uudessakin navetassa säilyy erillisruokinta. Väkirehu jaetaan laajennuksen jälkeen kahdesta kioskista ja robotilta. Yrittäjien tavoitteena on robotin avulla nostaa keskituotos kahden vuoden sisällä 11 000–11 500 kiloon ja hieman myöhemmin 12 000 kiloon. Huolellisesti suunniteltu investointi maksaa noin 300 000 euroa.

”Tänä vuonna keskitymme robotin käyttöönottoon. Ensi vuoden alussa tarkennamme ruokintaa niin, että saamme rasvan ja valkuaisen määrät taloudellisesti mahdollisimman korkeiksi. Osuuskunnan hinnankorotus rasvalle pitää hyödyntää”, Kurki painottaa.

Kurki suunnittelee, että navetan laajennuksen jälkeen hän voi vähentää urakointitöitään ja olla enemmän navetassa. Urakointi on laajentunut ajankäytön kannalta hieman liikaakin.

Robotin avulla on helpompi saavuttaa myös yrittäjien yhteinen ja tärkein pitkän tähtäimen tavoite. ”Haluamme päästä terveinä eläkkeelle”, yrittäjäkumppanit hymyilevät. Ainakin tällä hetkellä näyttää hyvältä. Ilmeet ovat iloiset pitkistä työpäivistä huolimatta.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen