Kun bakteeriluvut nousevat, mistä lähteä liikkeelle?

Bakteeriongelman aiheuttajan löytäminen on usein se hankalin asia. Itse ongelman poistaminen onnistuu yleensä hyvin, kunhan syy vain on löydetty. Valtaosassa tapauksia syy löytyy lypsykoneen ja/tai tilasäiliön heikosta pesutuloksesta tai puutteellisesta maidon jäähdytyksestä. Taustalla voi olla jonkin laitekomponentin rikkoutuminen, mutta sekin näkyy useimmiten ongelmina pesutuloksessa tai maidon jäähdytyksessä.

Jos lypsylaitteisto ja/tai tilasäiliö on varustettu pesujen ja jäähdytyksen valvontalaitteistolla, sen keräämä tieto kannattaa katsoa läpi. Valvonta-laitteiston keräämä pesun ja jäähdytyksen historiatieto sekä hälytykset ja poikkeamat antavat osviittaa, mitä asioita kannattaa ensiksi tarkastaa.

Nyrkkisääntö maidon jäähdytyksessä perinteisessä lypsyssä on, että neljännen lypsyn jälkeen maidon tulisi jäähtyä vähintään yhden asteen 20 minuutissa. Automaattilypsyssä kriittisintä on yleensä tilasäiliön tyhjennyksen jälkeen ensimmäisten maitojen jäähdytys. Maidon tulisi jäähtyä alle neljään asteeseen kahden tunnin kuluessa maidon lypsystä. Maito ei myöskään saa jäätyä. Ongelmatilanteessa tilasäiliön lämpötilamittarin näyttämä arvo on hyvä tarkistaa toista mittaria vasten.

Tilasäiliön kylmäkoneen normaalia pidempi käyntiaika on signaali siitä, että jäähdytystehon kanssa voi olla ongelmaa.

Hyvä pesutulos syntyy pesun neljän osatekijän yhteisvaikutuksesta (aika, lämpötila, kemiallinen ja mekaaninen vaikutus). Puhtaaksi pesty pinta vaatii riittävässä määrin kaikkia neljää osatekijää.

Tavallisimpia pesuun liittyviä ongelmia ovat liian vähäinen pesuaineen määrä tai liian alhainen pesuliuoksen lämpötila, oli kyseessä sitten sankokone tai lypsyrobotti. Pesuaineannostelu ja pesuveden lämpötila tulee aina ongelmatilanteessa tarkistaa. Näiden säännöllinen seuranta kuuluu myös normaaliin toimintaan, joko manuaalisesti tai lypsykoneen ja tilasäiliön valvontajärjestelmien avulla. Helppo tapa seurata pesuaineannostelua on vetää pesuainekanisterin kylkeen viiva nestepinnan tasolle esimerkiksi joka maanantaiaamu.

Pesutuloksen arviointi onnistuu hyvän taskulampun ja sormien avulla. Pintojen tulee olla visualisesti puhtaita ja sormituntuman ”narisevan puhdas”. Pintojen liukkaus voi olla signaali pinoille kerääntyneestä biofilmistä. Pinnan pieni rosoinen epätasaisuus voi olla kalkkisaostumaa, jota kerääntyy, ellei happopesua tehdä tarpeeksi usein. ”Nännikumista sisään ja tankin hanasta ulos” on hyvä työjärjestys pesutuloksen arvioinnissa. Pesulaitetta ja pesutelineitä ei myöskään tule unohtaa.

Jos pinnoilta löytyy epäpuhtauksia, seuraava askel on tehdä tarpeeksi tehokkaat pesut, jotta pinnat saadaan puhtaaksi. Tämän jälkeen tulee miettiä, mitä pesun osatekijöitä pitää muuttaa tai säätää, jotta pinnat puhdistuvat kunnolla jatkossa.

Osuuskuntien asiantuntijat auttavat tarvittaessa ongelman selvittämisessä ja ratkaisemisessa. Heillä on käytössä erikoistyökaluja, joiden avulla voidaan esimerkiksi nopeasti arvioida pintojen puhtautta.