Lämpörasituksella on pitkälle kantavat vaikutukset tuotantoon ja terveyteen 

Lehmät ovat herkkiä lämpörasitukselle, koska niiden aineenvaihdunta tuottaa paljon kehon sisäistä lämpöä suhteessa ihon pinta-alaan. Jo 20 °C ylittävä lämpötila voi aiheuttaa ongelmia, erityisesti korkeatuottoisille lehmille. Lämpörasitus vaikuttaa negatiivisesti lehmien hyvinvointiin ja tuotantoon lukuisin eri tavoin.

Huohottamista ja seisoskelua

Lämpötilan kohotessa tarkkaile karjaasi lämpörasituksen merkkien varalta. Yksi ensimmäisistä oireista on hengitystiheyden kasvu – jos lehmä hengittää yli 60 kertaa minuutissa, on syytä selvittää tilannetta.

Lämpörasituksen voimistuessa hengitys muuttuu raskaaksi ja avoimen suun kautta tapahtuvaksi. Lämpörasituksesta kärsivät lehmät myös seisovat tavallista enemmän ja välttelevät makuulle menoa, koska se heikentää lämmön haihtumista. Lehmät kerääntyvät seisoskelemaan viileille alueille, kuten navetan päätyihin ja juoma-altaille.

Joutilas seisoskelu vähentää syönti- ja makuuaikaa ja kuormittaa sorkkia. Rehunkulutuksen heikkeneminen vähentää maidontuotantoa ja altistaa lehmän aineenvaihdunnallisille sairauksille. Vaikutukset sorkkaterveyteen ilmenevät usein viiveellä. Tyypillisesti ontumiset ja sorkkasairaudet yleistyvät karjassa noin kaksi kuukautta hellejakson jälkeen.

Umpilehmät hyötyvät viilentämisestä

Umpikausi on lypsylehmän tuotantokierron kriittinen vaihe. Umpikauden aikana maitorauhanen palautuu ja valmistautuu tulevaan lypsykauteen. Lämpörasitus heikentää utareen kunnostumista ja vähentää solujen uudistumista, mikä puolestaan heikentää seuraavan lypsykauden maidontuotantoa. Lisäksi lämpörasitus heikentää ternimaidon laatua ja lisää poikimiseen liittyviä terveysongelmia.

Tiineyden loppuvaiheessa koettu lämpörasitus vaikuttaa pysyvästi sikiön kehitykseen. Lämpörasitus vähentää kohdun ja istukan verenkiertoa, mikä voi johtaa alhaisempiin vasikan syntymäpainoihin ja heikompaan elinvoimaan syntymän jälkeen. Lopputiineydestä lämpörasitukselle altistuminen heikentää jälkeläisen maitotuotosta keskimäärin 5 kg/vrk sen ensimmäisellä lypsykaudella.

Tiineyden aikainen lämpörasitus vaikuttaa myös kolmannen sukupolven jälkeläisten eloonjäämiseen ja tuottavuuteen. Umpilehmien viilentäminen ei siis ainoastaan edistä lehmien maidontuotantoa tulevalla lypsykaudella, vaan myös parantaa jälkeläisten ja heidän jälkeläistensä terveyttä ja tuottavuutta pitkällä aikavälillä.

Lämmennyt rehu ei maita

Lämpörasitus lisää lehmien seisoskelua ja vähentää syömiseen ja märehtimiseen käytettyä aikaa. Syöntivälien harveneminen altistaa lehmän pötsin happamoitumiselle ja energiavajeelle. Energiavaje ja aineenvaihdunnalliset sairaudet vähentävät maitomäärää ja heikentävät maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksia.

Helteet vauhdittavat rehujen pilaantumista, joten rehujen hygieenisen laadun kanssa on oltava tarkkana. Rehun pilaantuminen heikentää syömistä entisestään ja lisää lämmöntuotantoa pötsissä. Kuuman sään aikana rehua kannattaa jakaa useammin ja syömätön rehu korjata pois tiheämmin. Kesähelteillä vedentarve voi kasvaa yli kolmanneksella, joten puhdasta juomavettä on oltava aina saatavilla.

Hygienia ja vastustuskyky

Kun lämpötila nousee, lehmän elimistö kuluttaa enemmän energiaa kehon viilentämiseen, mikä vähentää immuunijärjestelmän voimavaroja taudinaiheuttajien torjuntaan. Lisäksi lämpörasitus häiritsee hormonitasapainoa ja nostaa kortisolitasoja, mikä heikentää vastustuskykyä ja altistaa lehmän utaretulehduksille ja muille sairauksille. Lämpöstressin hallinta on tärkeää etenkin lopputiineyden ja poikimisen aikaan, kun lehmien vastustuskyky on jo lähtökohtaisesti heikentynyt. Lisäksi korkeat lämpötilat ja kosteus vauhdittavat bakteerien kasvua, mikä kasvattaa tautipainetta navetassa. Hyvä tuotantohygienia onkin tärkeää etenkin lämpiminä vuodenaikoina.