Loppu hyvin, kaikki hyvin

Hyvä loppu ei korjaa kaikkea lypsyssä, mutta huono loppu voi pilata paljon.

Lypsyn loppuvaiheella on selkeä vaikutus vetimiin kohdistuvaan rasitukseen, utaretulehdusbakteerien leviämisriskiin ja lypsykapasiteettiin. Hyvillä lypsyrutiineilla ja sopivilla laitteistosäädöillä utaretulehdusriskiä voi alentaa huomattavasti.

Vuoden ensimmäisessä Konekliniikassa (1/2017) käsiteltiin lypsyn tärkeät kaksi minuuttia: aika

esikäsittelyn alusta lypsimen kiinnitykseen. Esikäsittely saa aikaan oksitosiinihormonin erityksen ja maidonantirefleksin. Lypsimen kiinnitys yhden- kahden minuutin päästä esikäsittelyn alusta antaa lypsykoneelle mahdollisuuden käyttää hyväkseen lehmän maksimaalista maidonvirtausta.

Tällä tavoin lehmä saadaan lypsettyä mahdollisimman nopeasti ja niin, että lypsyssä käytetty voima, eli alipaine, ei aiheuttaa turhaa rasitusta vetimelle. Utareen tasainen tyhjentyminen on toivottavaa, koska tyhjälypsyaika tulisi minimoida ja lypsin halutaan irrottaa mahdollisimman nopeasti.

Tyhjenemisen tasaisuus vaihtelee lehmän mukaan, mutta lypsyrutiinilla ja laitteiston käytöllä sekä asetuksilla voidaan jossain määrin edesauttaa tasaista tyhjentymistä. Hyvä esikäsittely ja kiinnityksen oikea ajoitus antaa korkean, nopeasti nousevan ja nopeasti laskevan maidonvirtauskäyrän, joka yleensä tyhjentää utareen tasaisesti.

Lypsimen asennolla voidaan jonkin verran ohjata neljännesten tyhjentymisnopeutta.

Lypsykoneen tulee tietysti olla kunnossa, tykytyksen säädöt kohdallaan, letkut ehjiä ja tykyttimen ilmanotot auki. Tykytyksen viat voivat lisätä epätasaista tyhjentymistä, koska imu- ja hieronta- ajat voivat olla erilaisia eri neljänneksissä.

Automaattilypsyssä tasainen tyhjentyminen ei ole yhtä kriittistä utareterveyden kannalta, koska nännikuppit irrotetaan neljänneskohtaisesti. Kapasiteettisyistä kannattaa kuitenkin tavoitella tasaista tyhjentymistä.

Irrotusvirtauksen pitäisi olla niin korkea, että vetimen kudosta rasittavaa tyhjälypsyä ei esiinny – kuitenkin niin, että utareeseen ei jää liikaa jälkimaitoa.

Perinteisessä 2 x/vrk lypsyssä sopiva irrotustaso on tyypillisesti 600–800 g/min. Kun lypsetään useammin, irrotusvirtaus voi perinteisessä lypsyssä olla 1 000 g/min tai korkeampi.

Eri laitemerkit ilmoittavat irrotusvirtauksen eri tavoin, joten niitä ei aina voi verrata keskenään. Periaatteena sopivan irrotustason löytämisessä voidaan pitää, että etsitään korkein toimiva irrotustaso. Jos usealla lehmällä utareeseen jää liikaa maitoa, irrotustaso on silloin liian korkea ja on otettava käyttöön alempi irrotustaso.

Lopun tyhjälypsy on utareterveyden riskitekijä, koska vetimeen vaikuttava lypsyalipaine on silloin normaalia lypsytilannetta korkeampi.

Letkuissa ei ole lypsyalipainetta alentavaa maidonvirtausta.

Paineiskujen, eli kun nännikumi hörii, riski kasvaa myös tyhjälypsyn aikana. Paineiskun yhteydessä lypsimen sisällä muodostuvat ilmanvirtaukset voivat siirtää ut-bakteereja vetimen sisään.

Vadia-alipainemittauksilla saadaan tietoa, jonka avulla voidaan arvioida niin lypsykoneen toimintaa kuin lypsyn toimivuutta.

Mittaustiedon avulla lypsyä on mahdollista kehittää entistäkin toimivammaksi niin utareterveyden kuin lypsytehon kannalta. Kysy Vadia-alipainemittauksista oman osuuskunnan neuvonnasta.

Kuva Esa Manninen

Katso lisää artikkeleita

Koneklinikka
Lypsyssä talous ja lehmien terveys kulkevat samaa latua
Koneklinikka
Tutkittua tietoa maidon jäähdytyksen energiankulutuksesta
Koneklinikka
Yli kaksikymmentä vuotta pohjoismaista automaattilypsyä