Voit pyytää tilalla kuolleen lypsylehmän kuolinsyyn tutkimuksen Lykky-hankkeessa Raatonetin kautta. Lehmien avaukset aloitetaan syksyn aikana.
Enemmän kuin joka kymmenennen naudan elämä päättyy teurastamon sijaan navettaan tai laitumelle. Lypsylehmän kuolema kotitilalla on ennenaikainen ja suunnittelematon. Usein menetetään tuotantonsa huipulla olevia, pitkälle jalostettuja ja hoitajilleen tärkeitä yksilöitä, joiden kuolema heikentää entisestään lehmien pientä tuotannosta poistoikää. Suuntaus on ollut sama maailmanlaajuisesti.
Tarkempi kuolinsyy jää yleensä mahdollisen kuolemaa edeltävän diagnoosin tai ulkoisista havainnoista saadun arvion varaan. Sen enempää karjanomistaja kuin hoitava eläinlääkärikään ei ryhdy käytännön syistä kuluja aiheuttaviin tutkimuksiin.
Helsingin yliopiston tutkimusryhmä aloittaa tilalla kuolleiden nautojen kuolinsyytutkimusta Makeran rahoittamalla kolmivuotisella Lykky-hankkeella.
Siinä selvitetään nyt tilalla kuolleiden lypsylehmien kuolinsyitä. Karjanomistajien luvalla tutkitaan yli 300 Honkajoelle toimitettua lehmää raadonavauksin, näytteenotoin ja erilaisin laboratoriotutkimuksin. Raadonavaukset tehdään karjanomistajan luvalla Honkajoki Oy:n tiloissa.
Valio Oy osallistuu tutkimuksen toteutukseen ja saa samalla tietoa, jonka avulla voidaan lisätä lehmien kestävyyttä ja pienentää maidontuotannon hiilijalanjälkeä.
Osa teurastamoista on mukana hankkeessa Honkajoki Oy:n kautta. ProaAgrialta saadaan tutkimukselle tärkeitä taustatietoja esimerkiksi tuotosseurannan tietokannasta.
Tutkimuksella pyritään selvittämään myös lehmäkuolleisuuden alueellisia vaihteluja ja sen yhteyttä esimerkiksi tilan tuotantosuuntaan, navettatyyppiin ja karjakokoon.
Honkajoki Oy:n raadonavauksiin antamia tiloja tarkastelevat (etualalla vas. lukien) Karoliina Hagner, Kirsi Aaltonen, Heli Nordgren ja Päivi Rajala-Schultz. Takana vasemmalta Harri Kenola ja Jarmo Lahtinen Honkajoki Oy:ltä.
Tutkimustiedot ja -tulokset ovat täysin luottamuksellisia, eikä karjanomistajan tarvitse olla huolissaan tietojensa leviämisestä.
”Taustatiedot ovat tärkeitä tutkimuksen kannalta. Esitiedot käsitellään siten, että niitä ei liitetä tilaan. Avattavan naudan omistaja on avaajien tiedossa siksi, että tuloksista voidaan tiedottaa tilalle”, vakuuttaa eläinlääketieteen tohtori ja yliopistolehti Heli Nordgren, hankkeen vastuullinen tutkija.
Hankkeen johtaja professori Päivi Rajala-Schultz eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastolta huomauttaa, että karjanomistajat ovat tärkeä lenkki tutkimuksen onnistumiselle. ”Tutkimusaineisto tulee heiltä”, hän toteaa.
Honkajoki Oy:n panos on myös merkittävä. Tiloilla kuolleiden eläinten keskitetty kerääminen mahdollistaa maan eri puolilta tulevien nautojen tutkimisen. Yritys antaa tilat raadonavauksiin, joita tekevät Heli Nordgren ja tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri, tohtorikoulutettava Karoliina Hagner saman tiedekunnan Eläinlääketieteellisten biotieteiden osastolta.
Tutkijaryhmään kuuluvat lisäksi mikrobiologi Kirsi Aaltonen, ELT Helena Rautala ja apulais-professori Tarja Sironen Helsingin yliopistosta sekä terveydenhuoltoeläinlääkäri Kristiina Sarjokari Valiolta.
Tutkijat kertovat Honkajoki Oy:n Raatonettiä päivitettävän niin, että karjanomistaja voi kuljetusta tilatessaan samalla ilmoittaa suostumuksensa raadonavaukseen ja siitä saatavien tietojen nimettömään käyttöön tutkimuksessa. Tutkimus on karjan-omistajalle ilmainen, mutta kuljetuksesta veloitetaan normaaliin tapaan.
Kaikkia noudettuja ja tutkimuskäyttöön annettuja eläimiä ei välttämättä voi tutkia esimerkiksi siksi, että ruho on pilaantunut. Tilanne selviää vasta, kun avausta valmistellaan. Luotettava tutkimustulos edellyttää tuoreita näytteitä. Tilalla kuolleen lehmän nouto kannattaa siis tilata heti, jotta kuolinsyyn tutkimus onnistuisi.
Raadonavauksiin tarvitaan suojavarusteiden ohella järeitä ja vahvoja työkaluja, teräviä veitsiä sekä muun muassa rasioita erikokoisille näytteille.
Raadonavauksessa tutkitaan ruho, vatsa- ja rintaontelo sekä pää. Näin selvitetään muun muassa mahdolliset verenvuodot ja kiinnikkeet, ylimääräiset nesteet, elimien kunto ja poikkeava sijainti sekä suun ja nielun tila. Lisäksi otetaan histologisia ja mikrobiologisia näytteitä tarpeen mukaan.
”Pyrimme tiedottamaan karjanomistajaa nopeasti, jos kuolinsyy on selvä ja tiedolla voidaan säästää karjan muita eläimiä”, Nordgren lupaa.
Kuolema on voinut aiheutua esimerkiksi akuutin taudin tai pilaantuneen rehun vuoksi. Toisaalta tuloksen varmistuminen voi kestää pitkäänkin, jos näytteiden analysointi vaatii aikaa.
Hankkeen tärkeinä tavoitteina ovat muun muassa tiedon lisääminen ruokintaan, navettasuunnitteluun ja tarttuvien tautien hallintaan. Tulokset auttavat tulevaisuudessa maidontuottajia, eläinlääkäreitä ja neuvojia terveysongelmien ehkäisyssä ja ratkaisussa.
Teksti ja kuvat: Maija Kyrö