Siirry sisältöön
Näkökulmat

Maatalousvaliokunnassa on maitolasi aina pöydällä

Jenna Simula.

Valion hallintoneuvoston puheenjohtajaksi kesällä valitun Mikko Heikkisen haastateltavaksi istahti maa- ja metsätalousvaliokuntaa puolitoista vuotta johtanut oululainen kansanedustaja Jenna Simula (PS).

Juttutuokion aluksi Heikkinen kertoo pitävänsä maitotilaa Varpaisjärvellä veljensä kanssa. Tradenomiksi ja eläintenhoitajaksi opiskellut Simula ei ole maatilalta kotoisin, mutta asuu maaseudulla. Yhteinen sävel löytyy, kun hän kertoo kanoistaan ja kesälampaistaan, joita harrastetaan myös Heikkisen tilalla.

”Luottamustoimissa on ollut luontevaa hakeutua tehtäviin, joissa korostuvat eläimet ja maa- ja metsätalous”, toisen kauden kansanedustaja kertoo.

Viime kaudella hän oli maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen. Työn keskiössä on hänen mukaansa kotimainen ruoantuotanto eli se, miten maanviljelijät pärjäävät ja miten suomalaiset saavat ruokaa.

”Julkisuudessa keskustelu ilmastosta ja esimerkiksi punaisen lihan vaikutuksista on usein vastakkain asettelevaa, mutta tässä pöydässä jokaisesta puolueesta ovat ne ihmiset, jotka oikeasti ymmärtävät kotimaista ruoantuotantoa.”

Simula vakuuttaa Heikkiselle, että maidontuottajien ääni kuuluu valiokunnassa hyvin.

”Me saamme kyllä viestit tänne, meillä on niin sanotusti maitolasi aina pöydässä. Mielestäni julkiseen keskusteluun tarvitaan enemmän ääntä siitä, miten hieno maidon- ja naudanlihantuotanto meillä Suomessa on. Ne ovat ihmisten mielissä jotenkin pahiksen roolissa.”

KUKA

Jenna Simula

Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja. Työskenteli ennen kansanedustajaksi nousemistaan eduskunta-avustajana kahdeksan vuotta. Koulutustaustana liiketalouden tradenomi ja eläintenhoitaja. Asuu maaseudun rauhassa Oulujokivarressa perheensä kanssa. Politiikan vastapainona toimivat metsästys, kotitarvekanala ja luonnossa liikkuminen koirien kanssa.

Kotimainen ruoka ja omavaraisuus

Kotimainen ruoka on Simulan mielestä ennen muuta turvallisuuskysymys, sillä siihen ei voida tuudittautua, että ruokaa aina olisi saatavilla muualta.

”Jos Ukrainan sota ei ole opettanut ja ravistellut ihmisiä, niin mikä sitten”, hän kysyy.

”Ymmärrys maataloutta kohtaan on lisääntynyt, mutta ihmisen muisti on lyhyt. Meidän täytyy pitää ruokaturvaa esillä koko ajan ja varautua siihenkin, että meriyhteys menee poikki.”

Puheenjohtajalta tulee nopea vastaus myös, kun Heikkinen kysyy valiokunnan työn keskeisiä tavoitteita maatalouden ja ruokapolitiikan näkökulmasta.

”Tärkeintä olisi, että alkutuottajalle ohjautuisi ketjussa paremmin rahaa. Lakihankkeet ovat putkessa, nyt on käsittelyssä elintarvikemarkkinalain ensimmäinen osa, jossa saadaan elintarvikemarkkinavaltuutetulle enemmän tiedonsaantioikeuksia. Ei ole helppoa, mutta koko ajan mennään eteenpäin.”

Simulan mukaan ruokapolitiikan tavoitteista tarvitaan pitkän aikavälin selkeä kuva. Tärkein kysymys on se, halutaanko kotimaista ruokaa ja minkälainen omavaraisuusasteen tulee olla.

”Muuten tiloilla mietitään, kannattaako nuorten ylipäätään lähteä alalle. Pelkät sukupolvenvaihdokset eivät edes riitä, vaan ruoantuotantoon tarvitaan täysin uusia ihmisiä.

Siinä ei pidä karsastaa kaupunkilaisiakaan, joita kiinnostaa lähteä maataloustuottajaksi.”

”Ymmärrys maataloutta kohtaan on lisääntynyt, mutta ihmisen muisti on lyhyt. Meidän täytyy pitää ruokaturvaa esillä koko ajan.”

Pitkäjänteisyys päätöksenteossa olisi juuri sitä, mitä viljelijät kaipaavat ja tarvitsevat, Heikkinen nyökyttelee. Hän nostaa keskusteluun investointeihin liittyvät epävarmuudet, erityisesti Itä-Suomessa.

”Maitotiloilla investointeja on lykätty epävarman taloudellisen ja poliittisen tilanteen takia. Pitkään valmisteltuja hankkeita ei uskalleta viedä eteenpäin tai niille ei saada rahoitusta. Mitä tälle tilanteelle voidaan tehdä?”

Simula muistuttaa, että keskusteluja rahoittajien kanssa käy maa- ja metsätalousministeri. Valiokunta järjestää itsekin kuulemisia, mutta liiallisen metakan nostamista Simula sanoo karsastavansa.

”Meidän tehtävämme on keskittyä miettimään, millaisilla poliittisilla toimilla helpotetaan esimerkiksi investointeja. Nyt maatalous kulkee omassa siilossaan, erillään muusta yritystoiminnasta. Maatalous pitää tuoda osaksi koko pakettia ja esimerkiksi Finnveran tukien ulottuville.”

”Itä-Suomi korostuu turvallisuustilanteen arvioinnin kautta. Nyt aletaan ymmärtää, että jos sieltä lähtee maatilat, niin pikkuhiljaa lähtevät kaikki muutkin. Investointitukien erityisenä perusteena voisi olla se huoltovarmuus.”

Keskustelijat ovat yksimielisiä siitä, että energia-asiat ja ruoantuotanto liittyvät yhteen. Heikkinen kertoo Simulalle Valion hiilineutraaliustavoitteesta ja ilmasto-ohjelmasta, jolla siihen päästään.

Jenna Simula ja Mikko Heikkinen.
Jenna Simula jakaa Mikko Heikkisen kanssa näkemyksen, että ruoka on muutakin kuin maatalouspolitiikkaa. Siihen kietoutuvat niin turvallisuus ja energiahuolto kuin kiertotalouskin.

”Keskeinen palikka on hajautetun energiatuotannon edistäminen ja biokaasun käyttö, mutta jakeluvelvoitteet eivät ole menneet myönteiseen suuntaan. Meillä täytyy olla työkalut siihen, että biokaasulaitoksia voidaan kannattavasti rakentaa”, hän haastaa.

Simula sanoo harmittelevansa yhä sitä, että Suomen energiaratkaisuissa biokaasu jäi sähköistämisen varjoon. Pari keinoa laitosinvestointien helpottamiseksi kuitenkin löytyy.

”Kansalliset ja EU:n kautta tulevat investointituet ovat yksi. Hallituksen norminpurkutalkoissakin voi olla jotain tehtävissä näihin investointeihin liittyen. Ei meidän pidä tieten tahtoen säännellä itseämme enempää kuin mitä EU vaatii.”

Heikkinen muistuttaa, että lannan hyödyntäminen kaasuksi parantaisi niin ravinnekiertoa kuin tilojen kannattavuutta, kun ostoravinteita tarvittaisiin vähemmän.

Suomen ääni kuuluviin EU:ssa

Seuraavaksi Mikko Heikkinen pyytää valiokunnan puheenjohtajaa arvioimaan alkanutta EU-kautta ruoantuotannon näkökulmasta. Löytyykö Suomesta kykyä viedä näkemyksiämme maatalouskomissaarille ja päättäviin pöytiin, hän kysyy.

”Ennakkovaikuttamista on parannettava. Jos ei olla oikeissa pöydissä oikeaan aikaan selkeällä Suomen viestillä, niin silloin meitä ei ole olemassa”, Simula sanoo.

Hän on huomannut, että EU-parlamentissa ja komissiossa ei kunnolla tunneta suomalaisen maatalouden erityispiirteitä. Suomalainen tuotantotapa, jossa naudanliha ja maitotalous toimivat yhdessä, kelpaisi Simulan mukaan malliksi muillekin.

”EU:ssa on niin erilaisia maita, toimijoita ja toimintatapoja, että yhteiset linjaukset osuvat usein meille aika huonosti”, hän sanoo.

”Metsäkatoasetus on yksi esimerkki. Valiokunnan matkalla Brasiliassa kävi ilmi, että 90 prosenttia metsäkadosta siellä on seurausta laittomasta toiminnasta. Toimet pitäisi keskittää jonnekin, missä niillä on oikeasti vaikutusta.”

Keskustelulle varattu aika lähenee loppuaan. Heikkinen perää vielä kiteytystä keinoista, joilla ruoantuotannon kannattavuutta kaikkialla Suomessa pystyisi nostamaan. Simula nostaa esiin julkiset hankinnat.

”Varsinkin nyt kuntavaalien alla keskusteluun pitää nostaa, mitä ruokaa hyvinvointialueilla ja kunnissa syödään. Minulla on pelko, mihin päädytään, jos ruoan kotimaisuutta ei pidetä tärkeänä arvona. Se ei aina ole halvinta, mutta kotimaisen ruuan riittäminen on turvallisuuskysymys ja siinä julkiset hankinnat ovat iso tekijä.”

Pystyykö tähän vaikuttamaan poliittisin päätöksin, Heikkinen kysyy.

”Kilpailutuksessa on jo nyt mahdollista huomioida kotimaisuus ja lähiruoka, jos halutaan. Parantamisen varaa on sekä paikallisella tasolla että täällä, kun hankintalakia lähdetään uusimaan”, Simula vastaa.

Teksti Raila Aaltonen
Kuvat Pekka Rousi