Maidon itiöpitoisuudet nousussa
Pääsyynä ovat epäonnistuneet säilörehut, joita on lähes tuplamäärä viime vuoteen verrattuna.
Maitokuormien voihappobakteeri-itiöpitoisuudet ovat nousseet ja korkeita VHB-itiöpitoisuuskuormia on tällä sisäruokintakaudella ollut enemmän kuin parina aiempana vuonna. Sen lisäksi, että rehujen korkeat VHBI-pitoisuudet aiheuttavat haasteita tilalla ruokinnassa ja eläinterveydessä, ulottuvat negatiiviset vaikutukset maitoketjussa eteenpäin aina maitotuotteiden valmistukseen asti.
Maitoon lypsyn yhteydessä päätyneet itiöt ovat lähtöisin pilaantuneista rehuista tai maa-aineksesta rehujen mukana. Itiöt voivat siirtyä lehmän vetimiin lannan tai likaisten pintojen välityksellä ja lypsyn yhteydessä maitoon.
Säilörehujen teossa tavoitellaan priimaa niin säilöntä- kuin ruokintalaadulta, mutta aina säilöntä ei onnistu niin kuin on suunniteltu.
Sateinen sää ja esikuivauksen epäonnistuminen tuovat rehunsäilöntään omat haasteensa, mutta oikeilla säilöntäainevalinnoilla ja hyvillä rehuntekokäytännöillä voidaan taklata näitä haasteita. Tällä sisäruokintakaudella säilörehujen säilöntälaatu on tähän mennessä analysoitujen rehujen perusteella heikompi pariin edellisvuoteen verrattuna ja epäonnistuneita rehuja on lähes tuplamäärä viime vuoteen verrattuna. Huono säilöntälaatu on iso riskitekijä maidon itiöpitoisuudelle.
Säilönnältään epäonnistuneiden rehujen osuus on suurin rehuissa, joiden kuiva-ainepitoisuus on matala. Märässä säilörehussa virhekäyminen pääsee pilaamaan rehun, jos rehun pH ei ole riittävän matala tai jos rehussa ei ole riittävästi haittamikrobien toimintaa estäviä aineita.
Happosäilönnällä epäonnistuneiden rehujen osuus on moninkertaisesti pienempi muihin säilöntämenetelmiin verrattuna varsinkin rehuissa, joiden kuiva-ainepitoisuus on matala. Tällä sisäruokintakaudella ongelmarehuja on ollut paljon biologisilla säilöntäaineilla säilötyissä rehuissa, joiden kuiva-ainepitoisuus on ollut alle 300 g/kg.
VHBI-analyysimenetelmä on melko hidas, ja poikkeamat havaitaan viiveellä. Siksi vastuullista toimintaa maitotilalla on analysoida rehuerät, varmistaa analysointiin lähetettävien rehunäytteiden edustavuus ja reagoida rehujen heikkoon säilöntälaatuun ja muihin poikkeamiin. Rehuanalyysien perusteella voidaan heikompilaatuiset rehuerät ohjata mahdollisuuksien mukaan muille eläinryhmille kuin lypsylehmille.
Eri säilöntämenetelmät toimivat eri tavalla
Happo- ja biologinen säilöntä laskevat rehun pH:ta, jolloin happamuus toimii haittamikrobeja estävänä tekijänä. Happosäilönnässä muurahaishapon dissosioitunut muoto estää lisäksi klostridien kasvua ja muurahaishappo myös voimistaa muiden orgaanisten happojen (esim. propionihappo) antimikrobista vaikutusta.
Muiden säilöntäaineiden eli kemiallisten säilöntäaineiden tai säilöntäsuolojen kemikaalit, jotka sisältävät antimikrobisia yhdisteitä, estävät tehokkaasti klostridien kasvua mutta eivät rajoita käymistä, jolloin osa rehun energiasta ei päädykään pötsimikrobien käyttöön.