Työ ja terveys

Maitotilayrittäjän ja eläinten hyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa

17. huhtikuuta 2024

Maitotilayrittäjän työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus tunnetaan ja tunnistetaan. Pitkään kuntapraktikkona työskennellyt läänineläinlääkäri tietää, miten yrittäjän uupumus näkyy valvontakäynnillä.

Työssä eläinten kanssa on hyviä ja huonoja päiviä, kuten kaikissa muissakin töissä. Ihmisten jaksaminen ja eläinten terveys kuitenkin heijastuvat vahvasti toisiinsa, tunnetuin seurauksin: eläintaudin tulo karjaan tai huonot rehut kuormittavat henkisesti ja lisäävät työn määrää. Lisäksi ongelmat karjan kanssa vaikuttavat aina tilan talouteen lisäten kuormitusta.

”Työn suunnittelu ja työn sopiva määrä on keskeistä. Eläintenhoitaja on kuin kuka muu tahansa: jos työtä on enemmän kuin mitä hyvällä jaksaa, tulee ongelmia niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella”, sanoo läänineläinlääkäri Anna Jeshoi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

Uusi laki lisää tarkastuksia

Vuoden alussa voimaan tullut eläinten hyvinvointilaki korostaa tiloilla käyvien ammattilaisten vastuuta ilmoittaa eläinten avun tarpeesta. Eläintiloilla työnsä puolesta käyvien tulee tehdä ilmoitus, jos havaitsee jotain huolestuttavaa eläinten olosuhteissa. Lomittajien, keinosiementäjien ja maito- ja lihayritysten neuvojien tulee siis nyt lainkin mukaan olla aktiivisia asiassa.

Jeshoi arvioi, että huoli-ilmoituksia valvontaviranomaiselle alkaa tulla aikaisempaa enemmän. Tällainen ilmoitus johtaa aina eläinten olosuhteiden tarkastukseen tilalla.

”Paras tilanne on, kun tulee ilmoitus, tehdään tarkastus ja todetaan, että huoleen ei ole aihetta ja asiat ovat kunnossa.”

Eläinten hoidon laiminlyöntien takaa paljastuu usein hoitajan uupumusta tai muita terveysongelmia. Eläinsuojeluvalvojan toimivalta ei kuitenkaan ulotu ihmisten hyvinvointiin. Valvontaeläinlääkäri ei saa kirjata kertomukseensa esimerkiksi arvioita syistä, jotka ovat johtaneet eläinten hyvän hoidon laiminlyöntiin.

”Tarkastuskertomus on määrämuotoinen luettelo havaituista asioista, jotka eivät täytä vaatimuksia ja pykälistä, joita on rikottu. Viranomainen ylittää toimivaltansa, jos menee kirjoittamaan salassa pidettäviä asioita, jotka nauttivat yksityisyyden suojaa. Esimerkiksi yrittäjän uupumuksen huomioiminen ei ole mahdollista.”

Välitä viljelijästä -projektia Anna Jeshoi pitää valtavan hyödyllisenä valvontaeläinlääkärin kannalta. ”Olemme saaneet projektin asiantuntijoilta ohjausta siinä, miten ottaa puheeksi arkoja asioita. Lisäksi joissain valvontayksiköissä on otettu tavaksi, että valvotulle tilalle jätetään aina Välitä viljelijästä -projektin esite. Se on parempi antaa automaattisesti kaikille kuin jäädä tapauskohtaisesti arpomaan esitteen tarpeellisuutta.”

Mikä avuksi, jos tuntuu ettei jaksa?

Tarkastuskäynneillä keskustelut sivuavat usein maitotilayrittäjän omaa jaksamista, Anna Jeshoi kertoo.

”Moni ilmaisee suoraan olevansa väsynyt. Tai keskustelussa voi tulla esiin negatiivisuus tai näköalattomuus, joka herättää huolta. Usein väsymys näkyy käytännössä siten, että välttämättömät työt jaksetaan juuri ja juuri hoitaa, mutta ei kehitetä eikä suunnitella tulevaa.”

Ihmisillä on jaksamisongelmia monissa ammateissa, maidontuotanto ei ole erikoistapaus. Maitotilalla eläimet kuitenkin täytyisi jaksaa hoitaa joka päivä. Lisäksi pitää muistaa ja saada aikaiseksi muut sujuvan tuotannon edellyttämät asiat, kuten siemennykset ja rehuntuotannon ja muun viljelyn suunnittelu ajoissa.

”Jos pitkän tähtäimen näkymä hukkuu, sillä on vaikutuksensa eläinten hyvinvointiin.”

Jeshoi pitää vapaa-ajan löytämistä tärkeänä eläinten kanssa työtä tekeville. Liiallinen työn määrä uuvuttaa ihmisen, hän muistuttaa. Vapaa-aikaa on helpompi järjestää yksiköissä, joissa on enemmän porukkaa töissä.

”Suurimmassa vaarassa ovat yksin karjaa hoitavat. Silloin tieto siitä, että kaverilla on asiat huonosti, tavoittaa ulkopuoliset vasta, kun tilanne on aika pitkällä. Itseään ruokkiva kierre voi syntyä, jos kukaan ei käy, ketään ei kiinnosta eikä itse jaksa lähteä kotoa pois. Hyvät ihmissuhteet ovat tarpeellisia kaikille.”

Valvonnat kuuluvat maitotilan arkeen

Ilmoitusvelvollisuuden laajetessa epäilyyn perustuvat tarkastuskäynnit karjatiloille todennäköisesti lisääntyvät. Ensimmäinen hyvinvointitarkastus on maksuton, kuten vanhankin lain aikana, mutta uusintatarkastukset ovat tulossa maksullisiksi.

Anna Jeshoi ei odota vaikeiden tilanteiden lisääntyvän niiden yhteydessä. Hän on tehnyt valvontatyötä vuodesta 2010, ja asenteet ovat sinä aikana muuttuneet merkittävästi.

”Viljelijät ovat tottuneita siihen, että valvonnat kuuluvat asiaan, jos haetaan tiettyjä tukia. Valtaosa osaa suhtautua tilanteeseen hyvin.”

Valvontakäynnistä ei yleensä ilmoiteta etukäteen. Käynnin aluksi valvojat esittäytyvät ja kertovat, mitä asioita valvonnassa käydään läpi.

Yleensä kierretään kaikki eläinten pitopaikat ja rehuvarastot ja täytetään kaavakkeet. Kulkusuunta tilalla on puhtaasta likaiseen päin, ja valvojat pyrkivät olemaan häiritsemättä meneillään olevaa työtä. Käynnin lopuksi käydään rauhassa läpi kokonaiskuva: mitä tarkastettiin ja minkä takia, sekä tärkeimmät havainnot.

”Loppukeskustelussa ei saa olla kiire. Jos toimenpiteitä tarvitaan, keskustellaan, millä tavalla tuottaja aikoo korjata puutteet ja missä aikataulussa sen saa tehtyä. Esimerkiksi lattian korjaus ei välttämättä onnistu talvipakkasella. Tarpeettomasti korjauksia ei saa pitkittää.”

Loppukeskustelussa Jeshoi kertaa, kuka oli, mistä tuli ja mitä valvoi, ja antaa yhteystiedot, jotta mahdollisesti askarruttamaan jääneet asiat voidaan selvittää käynnin jälkeen.

Mitä valvoja voi tehdä?

Jos valvoja on sitä mieltä, että ihminen kaipaisi apua, hän voi tämän luvalla ottaa yhteyttä Välitä viljelijästä -projektin yhteyshenkilöön tai tehdä huoli-ilmoituksen sosiaaliviranomaiselle. Näin voi toimia myös kuka tahansa ihminen, jolla herää huoli vaikkapa naapurin jaksamisesta.

Viranomaisen on pakko pysyä omassa viitekehyksessään. Toki tarkastusta tehdessään hän voi esimerkiksi ehdottaa viljelijälle yhteydenottoa työterveyteen, jos tällä on väsymystä, uupumusta, unettomuutta tai muita jaksamisen ongelmia.

Maitotilojen määrä vähenee ja jäljellejäävien joukko jakautuu Jeshoin näkemyksen mukaan yhä selvemmin kahtia.

”Lopettajissa on paljon hyvää keskikastia, joilla on kohtuullisen velaton tila, mutta ei jatkajaa eikä haluja investoida tuotantoon. Laajentaneille, joilla usein on paljon velkaa, lopettaminen on vaikeaa. Tuotanto jatkuu myös tiloilla, joilla karja on elämäntapa ja talous ei näyttele suurta osaa.”

”Vaikeuksia voi olla millaisella tilalla tahansa, mutta jos isossa yksikössä alkaa mennä huonosti, jälki on isoa. Ja toisaalta hyvinkin pienimuotoisessa ja vanhanmallisessa navetassa kaikki voi olla hyvin.”

Teksti: Raila Aaltonen Kuvat: 123RF