Miksi antibiootilla hoidetun lehmän maito tulee testata vasta varoajan jälkeen?
Lääkkeiden valmistajat määrittelevät, minkä ajan jälkeen viimeisen lääkeannoksen antamisesta maidon lääkejäämäpitoisuus on alle EU:ssa määritettyjen MRL-arvojen (Maximal Residue Limit) eli maksimi jäämätasojen. Tätä aika kutsutaan varoajaksi ja sen noudattaminen on lakisääteistä.
MRL arvojen määrittelyssä on otettu huomioon kaikki käytettävissä oleva tieto lääkkeiden haittavaikutuksista ihmisille. Lisäksi jäämäannos arvioissa on otettu huomioon ihmisten keskimääräinen maitotuotteiden kulutus.
Lääkevalmistajat testaavat lääkkeiden erittymistä terveillä lehmillä ja määrittävät varoajan sen mukaan.
Pääasiallisesti lääkkeet poistuvat virtsan mukana. Maksa pyrkii muuttamaan lääkeainemolekyylit vesiliukoiseen muotoon, jotta munuaiset kykenevät poistamaan ne virtsaan.
Ei-vesiliukoiset aineet eritetään pääasiassa sappeen ja sitä kautta ulosteisiin. Toki jonkin verran lääkeaineita menee myös maitoon, mitä tapahtuu tuubihoidoissa enemmän kuin injektiohoidoissa. Jos lehmän maksa tai munuaiset eivät toimi normaalisti (tyypillisesti nopeasti laihtuva lihava lehmä, jonka maksa rasvoittuu ylenpalttisesti), lääkkeen erittyminen elimistöstä hidastuu ja varoaika pitenee. Jotta tuottajille ei tällöin tulisi antibioottijäämävahinkoja, heille on annettu Delvotest SP-NT -jäämätestausvälineistö.
Delvotest SP-NT testaa penisilliinin ja sen sukulaisaineet, kuten amoksisilliini, ampisilliini, kefaleksiini ja kloksasilliini, melko hyvin eli testin herkkyys on lähellä MRL-arvoja. Muiden antibioottien suhteen testi ei ole riittävän herkkä eikä maailmallakaan ole saatavilla mitään yhteistestiä, joka olisi kaikille antibiooteille riittävän herkkä. Tämän vuoksi on aina ensisijaisesti noudatettava varoaikaoja ja vasta niiden jälkeen maitoa voi testausvarmistuksen jälkeen laittaa meijeriin.
Kuva: Janne Viinanen
