Hautuma on hankala hoidettava, usein krooninen ja uusiva, kuukausia kestävä vaiva. Lievät muutokset paranevat paremmin. Hautumaa esiintyy enemmän lehmillä, joilla on korkea tuotos, ihotulehdusta suosiva utarerakenne ja kiinnitys tai kinnerhaavoja. Hautuma tulee tyypillisesti myöhemmin lypsykaudella. Myös sorkkakylvyn käyttö on yhdistetty hautuman esiintyvyyteen. Utarehautumalla ja utaretulehduksen ja sorkkasairauksien esiintyvyydellä on todettu yhteys, mutta ei tiedetä, ovatko ne hautuman aiheuttajia tai ovatko utaretulehduksen ja hautuman aiheuttajabakteerit samoja. Ruotsissa hautumista löytyi kuitenkin muun muassa stafylokokkeja, fusobakteereja, korynebakteereja ja trueperellaa enemmän kuin terveiltä lehmiltä.
Hoidossa tärkeintä on hautuman puhdistus kuolleesta kudoksesta, verestä ja mädästä esimerkiksi puhtaalla kostutetulla kankaalla sekä puhtaana ja kuivana pito, mikä vaatii puhdasta ja kuivaa ympäristöä. Desinfioivaa paikallishoitoa voi kokeilla, esimerkiksi lääkehunajaa, sinkkikelaattia tai muuta vastaavaa maitoa tuottavalle eläimelle hyväksyttyä tuotetta. Hollannissa tehdyssä vertaisarvioidussa tutkimuksessa on todettu olevan hyötyä levästä saatavasta geelistä. Valmistetta ei kuitenkaan tiettävästi ole ainakaan vielä markkinoilla.
Teksti: Mari Hovinen, eläinlääketieteen tohtori, kliininen opettaja, Helsingin yliopisto
