Mitä huomioida, kun käyttää lietteestä separoitua kuivajaetta kuivikkeena?
Kuivajae tarjoaa maitotiloille taloudellisen ja uusiutuvan kuivikevaihtoehdon. Se ei ole täysin riskitön, mutta hyvällä managementilla riskejä voidaan hallita. Kuivajae sisältää luonnostaan enemmän mikrobeja kuin muut kuivikemateriaalit, minkä vuoksi yleisimmin huolen aiheena onkin lehmien utareterveys.
Siirryttäessä kuivajaekuivitukseen karjan terveyden seuranta on tärkeää. Korkeat bakteerimäärät kuivikkeessa eivät kuitenkaan automaattisesti johda lisääntyneisiin utareterveysongelmiin, jos hygieniasta huolehditaan ja eläinten vastustuskyky on hyvä. Parsien puhtaana pito ja lypsyhygienia ovat oleellisia utareterveyden hallinnassa. Ihovaurioiden osalta kuivajaekuivike voi olla jopa muita kuivikkeita parempi vaihtoehto, ja eläimet ovat yleensä kuivajaekuivituksella puhtaampia.
Kuivajae on levitettävä parsiin mahdollisimman tuoreena, ettei se lämpene hallitsemattomasti. Syväparsien tapauksessa täytön on tapahduttava hiljalleen, jotta uusi kuivajaekerros ehtii aina kuivua ennen uutta jakoa. Kosteus ja kuumuus edistävät mikrobien kasvua, joten navetan ilmanvaihdon on oltava kunnossa. Myös kuivajakeen kuiva-ainepitoisuuden olisi syytä olla riittävän korkea, mielellään yli 30 prosenttia.
Eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi on aina syytä käyttää vain oman tilan lietteestä separoitua kuivajaetta, ja on hyvä huomioida myös se, että tarttuvien eläintautien riski kasvaa, jos separaattori on usean tilan yhteisessä käytössä. Kuivajaekuivitus vaatii tarkkuutta, mutta toimiessaan se on taloudellinen ja sekä ympäristön että eläinten hyvinvoinnin kannalta edullinen kuivikevaihtoehto.
Teksti: Lilli Frondelius, Tutkija, FM, Luke
