Miten arvioida eläinten hyvinvointia luotettavasti?

Käyttötarkoitus määrittää eläinten hyvinvoinnin arvioinnin vaatimukset. Naseva nautojen hyvinvointitieto -hankkeen menetelmä tähtää eläinten hyvinvoinnin todentamiseen nautatiloilla.

Hyvinvoinnin arviointimenetelmän ei välttämättä tarvitse olla matemaattisesti luotettava tilan eläinten hyvinvoinnin kehittämisen ja neuvonnan kannalta, mutta etenkin jos menetelmää käytetään eläinten hyvinvoinnin todentamiseen kuluttajille, täytyy sillä olla riittävä tieteellinen luotettavuus.

Mittareiden valinnassa oleellista on se, että ne todella mittaavat eläinten hyvinvointia. Mittausmenetelmän täytyy olla lisäksi luotettava, eli mittaustuloksen on oltava sama riippumatta mittauksen tekijästä ja tai olosuhteista, joissa mittaus tehdään.

”Mittaustuloksen on oltava sama riippumatta mittauksen tekijästä ja tai olosuhteista, joissa mittaus tehdään.”

Ihmisen tekemä arvio on aina subjektiivinen

Kun puhutaan mittauksen luotettavuudesta, tarkoitetaan usein tarkkailijoiden välistä luotettavuutta (inter observerreliability). Etenkin laajamittaisessa käytössä olevissa arviointimenetelmissä on tärkeää, että mittarit ovat yksiselitteisiä ja helppoja käyttää, jotta arvioijan oma tulkinta vaikuttaa lopputulokseen mahdollisimman vähän.

Mitä yksityiskohtaisemmat kriteerit mittarin luokituksille voidaan tehdä, sitä varmemmin arvioijan tekemä tulkinta eläimen tilasta on luotettava. Esimerkiksi eläimen puhtausluokituksessa voidaan käyttää tarkkoja pinta-aloja ja mittoja – eläin luokitellaan erittäin likaiseksi, jos sillä on läpimitaltaan vähintään 40 cm kokoinen (käsivarren mitta) kuivuneesta liasta tai lantapanssarista muodostunut likainen alue.

Mitä subjektiivisempi luokitus on, sitä enemmän lopputulokseen sisältyy epävarmuutta. Esimerkiksi eläimen ontumiseen on vaikea kehittää samalla tavalla määrämittaisia luokkia kuin vaikka puhtausluokitteluun. Sen lisäksi, että luokitus itsessään ei voi olla ontumisen kohdalla täysin yksiselitteinen, on ihmisissä myös eroja siinä, kuinka helposti he havaitsevat esimerkiksi lievän ontumisen aiheuttamat muutokset kävelyssä – liekö tällä tekemistä luontaisen rytmitajun kanssa!

Ihmisen tekemässä arviossa ei koskaan päästä kokonaan eroon arvion subjektiivisuudesta johtuvasta vaihtelusta. Toisaalta, jos mittareiden kuvaukset tehdään tiukan yksiselitteisiksi, eivät ne välttämättä enää toimi kaikissa olosuhteissa. Siksi on hyvä määrittää riittävä luotettavuuden taso, johon pyritään.

Mittausten on toimittava kaikissa olosuhteissa

Mittareita on myös pystyttävä hyödyntämään eri olosuhteissa. Työpöydällä jokin mittaustapa voi vaikuttaa erinomaisen hyvältä, mutta tilalla havaitaankin, että sen antama tulos ei ole luotettava esimerkiksi kestokuivikealueella pidettävien eläimien kohdalla.

Hyvinvointitieto-hankkeen kehitystyössä tähän törmättiin etenkin nuorkarjassa, jonka arvio toteutetaan ainoastaan karsinan ulkopuolelta. Testauksissa havaittiin, että navettaolosuhteissa, riippuen karsinan koosta, valaistuksesta ja eläintiheydestä, ei pystytty arvioimaan esimerkiksi ihovauriota tai hengityselinsairauden oireita luotettavasti. Potentiaalisia mittareita jouduttiin karsimaan rankasti, koska tavoitteena on saada tilojen välille vertailukelpoisia tuloksia.

Miten mittariston luotettavuutta käytännössä testattiin?

Hyvinvointitieto-hankkeessa kehitettävän lypsykarjojen hyvinvoinnin arviointiprotokollan luotettavuutta testattiin kevään ja kesän aikana. Kuusi arvioijaa kävivät pareittain yhteensä 13 hankkeeseen ilmoittautuneella tilalla.

Juottovasikoilta ja lypsylehmiltä arvioitiin eläinperusteiset mittarit, kuten eläimen puhtaus, ihovauriot ja erilaiset sairauden merkit. Molemmat arvioijat tekivät mittaukset itsenäisesti samoille eläimille. Myös nuorkarjan ryhmätason arviointia ja eläinten tunnetilan mittausta testattiin laadullisella käyttäytymisen arvioilla. Tarkkailijoiden välisiä tuloksia tullaan vertailemaan tilastollisesti.

Jos tulokset osoittavat jonkin mittarin epäluotettavaksi, sitä voidaan vielä muuttaa tai poistaa kokonaan.

Kahden arvioijan tulosten ei tarvitse olla eläinyksilötasolla täsmälleen samat. Merkittävintä on, että tila saa saman kokonaistuloksen eläinten hyvinvoinnista arvioijasta riippumatta.