Eläinlääkärin tulee antaa lääkkeen käyttöohje- ja varoaikatiedot kirjallisena heti, ja tämä tieto välitetään kaikille tarvittaville henkilöille.
Lääkkeitä tulee säilyttää siistissä ja lukitussa paikassa ja käyttää niitä ohjeen mukaan. Vääränlainen käyttö ja säilytys voivat muuttaa niiden vaikutusta tai poistumista elimistöstä.
Eläin hoidetaan pihatossa eikä sitä lääkitä robotilla tai lypsyasemalla, missä roiskeita on vaikea hallita. Eläin tulee olla kunnolla kiinnitetty. Tarvittavat apuvälineet kuten köysi ja nokkapihdit löytyvät helposti. Lääkitty eläin tulee tunnistaa varmasti. Lehmän merkintä ja lypsyn esto tehdään aina ennen lääkitsemistä. Tieto lääkityistä ja varoaikalehmistä löytyy, vaikka eläinten varsinainen hoitaja olisi tavoittamattomissa. Vanhentuneet lääkkeet ja käytetyt tarvikkeet hävitetään.
Tilan laitteiston toiminnot tunnetaan ja niitä käytetään. Ei pihistellä pesuissa tai pesuaineissa. Pesulaitteisto on kunnossa.
Kulunvalvonta tulee järjestää, jos maitohuone ei ole lukossa, koska ilkivalta on aina mahdollista.
On tiloja, joilla antibioottivahinkoja tapahtuu toistuvasti. Jos näin käy, on tärkeää varmistaa, että yllä mainituista asioista on huolehdittu ja että yrittäjien asenteet ovat kunnossa. Tekniikkaan ei kannata uskoa sokeasti. Lääkitysasioiden tarkastelu on hyvä ja tarpeellinen teema terveydenhuoltokäynnille. Näiden asioiden läpikäynti yhdessä voi estää antibioottivahingon ja siitä koituvat taloudelliset seuraukset.
Teksti: Anna Jeshoi, hygieenikko- ja läänineläinlääkäri, Aluehallintovirasto