Miten estetään kuivien rehujen lämpeneminen syötössä?
Säilörehuasiantuntija, Valio Artturi® -palvelut
Osuuskunta Maitosuomi
Säilörehusäilön jälkilämpeneminen on seurausta mikrobien, lähinnä hiivojen ja homeiden, kasvusta rehussa. Lämpeneminen aiheuttaa ravintoainetappioita sekä lehmien valikoivaa ja vähentynyttä syöntiä.
Jälkilämpenemisen riski kasvaa, jos rehusiilo tai auma avataan kesken käymisprosessin. Suositeltava käyttöönotto on aikaisintaan neljän viikon kuluttua rehunteosta. Nopeasti kuluvan pyöröpaalirehun voi ottaa syöttöön heti teon jälkeen, koska mikrobien kasvu ei ehdi pilata sitä.
Tasainen leikkuupinta hidastaa hapen pääsyä rehuun, eli rehun repimistä on vältettävä. Huonommalla rintauksella on tutkimuksissa havaittu hävikissä seitsemän prosentin kasvu. Säilörehurintauksen tulisi edetä lämpimänä aikana vuorokaudessa noin 30 cm ja talvella noin 15 cm.
Jos rehu on kovin lämpenemisherkkää, voi olla tarpeen irrottaa vain puolikkaita rehukakkuja. Leikkuun yhteydessä varissut rehu siivotaan pois, sillä se on erityisen herkkää lämpenemään.
Rehua irrotetaan vain kerralla käytettävä määrä. Seosrehutilalla voi olla tarpeen tehdä seos kaksi kertaa päivässä. Seokseen voi lisätä säilöntäainetta, joka estää hiivojen ja homeiden kasvua (mm. propionihappopitoista säilöntäainetta 2–3 litraa/rehutonni). Jos seosrehuun joudutaan lisäämään vettä, hapon tai muun sellaisen lisäys on erityisen tarpeellista.
Ruokintapöytä puhdistetaan päivittäin, sillä homeiset rehujätteet haisevat pahalle ja vähentävät lehmien syöntiä sekä saavat uuden rehun pilaantumaan nopeammin.
Jatkoa ajatellen on hyvä miettiä, mikä vaikutti rehun säilönnällisen laadun heikkenemiseen, jotta voi korjata tilanteen seuraavalla kerralla.
Kuva: Janne Viinanen
