Miten hoitaa utaretulehduskipua?
Maatalousyrittäjä, ELT
Helsingin yliopisto, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus
Jo lievä utaretulehdus aiheuttaa lehmälle kipua, vaikka siihen liittyisi vain muutoksia utareessa tai maidossa ilman yleisoireita. Elimistö taistelee tulehdusreaktiolla taudinaiheuttajaa vastaan. Tulehtuneeseen utareneljännekseen siirtyy verenkierrosta elimistön puolustussoluja ja erilaisia tulehduksen välittäjäaineita, jotka pitävät tulehdusta yllä, houkuttelevat paikalle lisää puolustusjoukkoja ja aiheuttavat kipua.
Vakavammassa tulehduksessa sairastunut neljännes on turvoksissa, aristaa, punoittaa ja kuumottaa.
Potilaalla voi olla yleisoireita ja kuumetta. Ruokahalu, pötsin toiminta ja märehtiminen vähenevät. Maitotuotos laskee.
Hyvin vakavassa, henkeä uhkaavassa tulehduksessa eläimen yleistila voi olla erittäin huono. Se kokee voimakasta kipua, on apaattinen eikä välttämättä pääse omin voimin ylös.
Tulehduskipulääkkeet ovat hyödyllisiä utaretulehduskivun hoidossa.
Naudoille käytetään ketoprofeenia, meloksikaamia, fluniksiinimeglumiinia tai karprofeenia, jotka hillitsevät tulehdusta, laskevat kuumetta ja vähentävät kipua.
Tutkimuksissa kipulääkityt utaretulehduspotilaat söivät, lepäsivät ja märehtivät enemmän kuin lehmät, jotka eivät saaneet kipulääkettä.
Kipulääkityksestä on tutkimusten mukaan hyötyä jo lievissä tulehduksissa. Vakavampien utaretulehdusten antibioottihoitoon kannattaa yhdistää tulehduskipulääke, koska kipulääkitty eläin voi paremmin sekä syö ja juo enemmän. Se edistää maitotuotoksen palautumista. Lisäksi hyvät olosuhteet, pehmeä makuupaikka ja muu tukihoito ovat tärkeitä.
