Miten saat ensikot lypsämään ja kestämään?

Hyvin lypsävän uudistushiehon kasvatus alkaa jo emon tiineydestä. Riittävä valkuaisen määrä lehmän umpikaudella sekä varmistetut, rehustukseen sopivat kivennäis- ja vitamiinitasot turvaavat syntyvän vasikan ja tulevan lypsylehmän tuotosta. Vasikan kasvatuksessa ruokinnan ja olosuhteiden tulee olla kunnossa, mikä tarkoittaa vedotonta, kuivaa ja riittävän tilavaa rakennusta ja vasikkalaa.

Runsaasti sopivaa ravintoa

Ruokinnan sopivuutta voi tarkastella eläimen kasvun ja ulkonäön perusteella. Katso ensin, miltä eläimen karva näyttää. Helppo muistisääntö on, että alle 8 kuukauden ikäisen eläimen pörrökarvaisuus on seurausta energian puutteesta ja yli 8 kuukauden ikäisen pörröisyys puolestaan valkuaisen niukkuudesta. Nauta on märehtijä, joka tuottaa lämpöä riittävästi talvellakin, joten talvikarvan ei kuulu näyttää pörröiseltä edes kylmäpihatossa.

Hieho on kasvanut hyvin, kun sen paino siemennysiässä on 350–400 kiloa. Suositeltava siemennysikä on 13–15 kuukautta. Tällöin eläin poikii 22–24 kuukauden iässä, minkä on todettu olevan optimaalinen elinikäistuotoksen kannalta.

Lehmän maidontuotannon kulmakivi on syöntikapasiteetti. Eläimen fysiologisten ominaisuuksien lisäksi siihen voi vaikuttaa ruokinnalla. Koko hiehoikänsä ajan eläin tarvitsee vapaasti syötäväkseen kasvu- ja tuotosvaiheen mukaista ja maittavaa karkearehua. Kun karkearehu analysoidaan ja täydennetään analyysin perusteella kivennäisillä, vitamiineilla ja väkirehulla, on ruokinnan puolesta edellytykset hyvään tuotokseen.

Maittavan rehun lisäksi – joka takaa korkean syönnin – on varmistettava rehun saatavuus ja syöntitila. Ensikko on lauman arvojärjestyksessä häntäpäässä. Siksi se väistää ja odottelee, jos navetassa on ahdasta. Ensikoiden ja toki kaikkien muidenkin eläinten estottomasta pääsystä syömään ja juomaan on ehdottomasti huolehdittava. Ensikko syö vanhempiin lehmiin verrattuna kerralla vähemmän. Sen vuoksi rehun jakokertoja tulisi olla useampia, syö eläin sitten kioskilta tai robotilta. Lisäksi ensikon tulee päästä makuulle milloin tahansa eli sille on löydyttävä makuupaikka. Jos parret ovat täynnä, usein juuri ensikko joutuu tinkimään lepo- ja makuuajasta. Makuulla märehtiessään lehmä muodostaa eniten maitoa, koska utareen verenkierto on silloin vilkkaimmillaan.

Poikiminen ja lypsyn alku

Kriittinen vaihe ensikon elämässä on poikiminen ja maidontuotannon käynnistyminen. Hyvin kasvanut ensikko, jonka siemennyksessä on huomioitu poikimisen helppous, onnistuu todennäköisimmin siirtymässä lypsylehmäksi. Ensimmäisen poikimisen yhteydessä ja lypsyn alkaessa korostuu vastustuskyvyn sekä seleenin merkitys. Muutokset aiheuttavat naudalle stressiä, mikä heikentää vastustuskykyä. Jotta ensikon muutos lypsylehmäksi poikimisen yhteydessä sujuu mahdollisimman hyvin, tulee poikimisen molemmin puolin muutaman viikon ajan välttää muutoksia. Seleenin osalta on huolehdittava maittavan kivennäisen syönnistä. Seleenin tason voi mitata verestä tai maidosta.

Rauhallinen käsittely lypsyn yhteydessä vähentää eläimen stressiäja parantaa maidontuloa. Erityistä kärsivällisyyttä tarvitaan, kun opetetaan ensikko lypsyyn. Stressittömän lehmän utare tyhjenee hyvin eikä sinne jää tulehdukselle altistavaa jälkimaitoa.

Lypsy rasittaa aina utareen kudoksia. Sitä voi helpottaa kiinnittämällä huomiota vedinten rakenteeseen ja huolehtimalla lypsykoneen toiminnasta. Karjan mahdollisimman tasainen vedinten koko helpottaa sopivan nännikumin valintaa. Keskiarvosta poikkeava vedinten malli voi aiheuttaa utaretulehduksia ja johtaa eläimen ennenaikaiseen poistoon.

Pidä silmällä!

Seuraa päivittäin ensikon syöntiä ja tarkkaile sen vasenta puolta, pötsikolmiota. Maitomäärä ja maidon valkuaispitoisuus sekä karvapeitteen kiiltävyys kertovat riittävästä energian saannista. Energianpuute vie karvasta kiillon. Ensikon lypsykauden maitomäärä saisi olla maksimissaan 1 000 kiloa karjan keskituotosta pienempi. Riittävä energiamäärä varmistaa uudelleen tiinehtymisen ja vähentää ensikoiden poistotarvetta. Hiehon kuntoluokka poikimishetkellä tulisi olla 3–3,5.

Jalat kuntoon

Nauta on painava eläin. Jalkoihin ja erityisesti sorkkiin kohdistuu suuri paine. Jos jalat eivät ole kunnossa, voi siitä aiheutua kipua. Tällöin lehmä syö ja tuottaa vähemmän. Jalkaongelmat korostuvat laitumella ja pihattonavetoissa, joissa syöminen, juominen ja lypsyllä käynti edellyttävät kävelyä. Myös hankaumat tai haavaumat kintereissä aiheuttavat kipua ja ovat tartunnallisten utaretulehdusten leviämisreitti.

Kestokuivikepohjalla kasvatetut hiehot kannattaa totuttaa ajoissa betonilattiaan esimerkiksi siemennyksen aikaan. Hiehojen sorkat ovat ensimmäisen poikimisen aikaan vielä ohuet verrattuna vanhempiin lehmiin, ja laihtuminen erityisesti herutuskaudella kuluttaa sorkan rasvakerrosta. Lehmän kokemusta voi verrata siihen, jos ihmisellä lenkkitossun pehmuste katoaisi jalan alta ja kivet tuntuisivat suoraan jalkapohjassa.

Lisäämällä biotiinia kivennäisiin saa vahvistettua sorkkia. Tarttuvien sorkkatautien vastustuskykyä voi kasvattaa tuomalla hiehot ennen poikimista umpilehmien joukkoon. Sorkkahoito ajoissa ennen poikimista varmistaa jalkojen terveyttä poikimisen yhteydessä ja sen jälkeen.