Miten sorkkasairauskipua hoidetaan?
Eläimen kipua on vuosien varrella yritetty mitata tutkimalla pään ilmeitä ja erilaisia veriparametrejä tai mittaamalla tuotosta. Kipua voi mitata tilalla yksinkertaisesti seuraamalla syömistä, ontumista ja maidontuotantoa.
Kivusta kärsivät nuoret naudat esimerkiksi nostelevat usein jalkojaan, seisovat jalat ristissä ja yrittävät saada painoa pois etujaloilta, kun niitä siirretään pehmeältä alustalta kovalle.
Huomattavaa kipua aiheuttavia sorkkavaivoja ovat ainakin anturahaavauma, josta aiheutuu tutkimusten mukaan pisimpään kestävä maidonmenetys jopa hoidon jälkeen, valkoviivan paise, sorkkavälin ajotulehdus, sorkka-alueen ihotulehdus ja vanhanaikainen sorkkakuume.
Hoitamattomina ja ylemmäs edetessään ne kaikki voivat aiheuttaa vakavan jännetupin ja sorkkanivelen tulehduksen, jolloin eläin käyttää vain kolmea jalkaa eikä halua enää nousta.
Kivun paras hoito on kivun aiheuttajan poistaminen. Ei tarttuvissa sorkkasairauksissa se tarkoittaa oikein tehtyä sorkkahoitoa yhdistettynä kengitykseen ja kipulääkkeeseen. Tarttuvissa sorkkasairauksissa annetaan joko systeeminen (paha ajotulehdus) tai paikallinen (sorkka-alueen ihotulehdus) antibioottihoito yhdistettynä kipulääkkeeseen.
Jos sorkkahoito viivästyy esimerkiksi valkoviivan repeämässä, kipulääke kannattaa aloittaa jo ennen hoitoa.
Akuutimman sorkkakuumeen välttäminen taas onnistuu parhaiten välttämällä muutoksia ja pehmentämällä esimerkiksi oljelta matolle siirtyvien eläinten oloja runsaalla kuivikkeella. Yleisesti lehmä ei kuitenkaan oireile akuuttia sorkkakuumetta, vaan kyse on todennäköisemmin sorkan sarveisen häiriintymisestä kroonisen tai poikimiseen liittyvän tilan seurauksena.
Teksti: Minna Kujala, ELT, kliininen opettaja, ELTDK
