Neljällä korjuulla parempaa laatua
Jotta korjuu osuisi rehun ravintosisällön kannalta oikeaan ajankohtaan, ottaa Alexander Österberg kaikista sadoista ennen korjuuta Valio Artturi® korjuuaikanäytteet.
Alexander Österberg siirtyi neljään säilörehusadon korjuukertaan kuusi vuotta sitten. Perusteena oli rehun suurempi energia- ja valkuaispitoisuus.
Österbergin tilalla Maalahdessa oli jutun kirjoitushetkellä elokuun toisella viikolla saatu korjattua jo kolmas säilörehusato. Säilörehua tehdään etenkin alkukesällä tiuhaan tahtiin.
”Ensimmäinen niitto on yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Kakkosniitto tehdään 24 vuorokauden päästä ykkössadosta, jos ilmat sallivat. Kolmas sato korjataan viiden viikon päästä kakkosadosta”, Alexander Österberg kertoo.
Neljännen korjuun Österberg venyttää syyskuun viimeisiin päiviin.
”Nurmen ravinteet ovat silloin juurissa eikä uutta kasvua tule. Nurmet ovat talvehtineet myöhäisellä niitolla erittäin hyvin.”
Ajatuksen neljän niiton taktiikasta Österberg sai ruotsalaiselta ruokintasuunnittelijaltaan Lennart Karlssonilta. Karlsson oli nähnyt Ruotsissa monia maitotiloja, joilla rehun laatua oli saatu parannettua siirtymällä kolmesta niitosta neljään. Österberg on kokenut saman käytännössä.
”Kolmella korjuulla säilörehussa oli keskimäärin energiaa hieman yli kymmenen megajoulea ja raakavalkuaista noin 150 grammaa kuiva-ainekilossa. Uudella systeemillä rehun energiamäärä nousi keskimäärin noin 11,5 megajouleen ja raakavalkuainen yli 180 grammaan. Rehun tuotosvaikutus on aikaisempaa parempi.”
Kuluvan kesän rehuihin Österberg ei ole aivan tyytyväinen.
”Määrä on ok, mutta laatu on viime vuosien heikoimmasta päästä. Normaalia matalammat arvot johtuvat epäonnesta säiden suhteen. Pouta tuli kahdessa ensimmäisessä korjuussa 2–3 päivää liian myöhään.”
Jotta korjuu osuisi rehun ravintosisällön kannalta oikeaan ajankohtaan, ottaa Österberg kaikista sadoista Valio Artturi® korjuuaikanäytteet ennen korjuun aloittamista. Hän ottaa myös raaka-ainenäytteet aumasta korjuun yhteydessä. Ruokintakauden aikana hän ottaa vielä säilörehunäytteet. Sadon määrän Österberg laskee kuormien määrästä ja raaka-ainenäytteiden kuiva-ainepitoisuuksista.
Österberg korjaa 60 hehtaarin rehualan omalla koneketjullaan. Korjuussa on mukana kolme vuokratraktoria kuskeineen. Nurmi niitetään meno-paluuniittomurskaimella, karhotus tehdään kuuden metrin karhottimella ja korjuu kärryyn hinattavalla tarkkuussilppurilla. Rehu ajetaan aumoihin navetan lähistölle ja tiivistetään traktorilla. Säilöntäaineena Österberg käyttää AIV Ässää.
Nurmet ovat talvehtineet myöhäisellä niitolla erittäin hyvin.
”Korjuu hoituu yleensä kahdessa vuorokaudessa. Lähivuosina rakennan laakasiilot ja luovun aumoista”, Österberg suunnittelee. Erinomaisen laadun lisäksi Österberg saa nurmesta hyvät sadot. Keskisato on viime vuosina ollut 10 000–11 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Österbergin mielestä rehun tuotantokustannus ei nouse, vaikka korjuuketju käy pellolla kolmen kerran sijasta neljä kertaa.
”Kolmella niittokerralla satoa korjataan määrällisesti saman verran, joten konetyökustannus kuiva-ainekiloa kohden on suunnilleen sama. Säilörehun tuotantokustannus on nyt 15 senttiä kuiva-ainekilolta”, Österberg laskee. Nurmien lannoituksessa Österberg ei säästele typpeä.
”Ensimmäiselle sadolle annan 70 kiloa typpeä hehtaarille. Toinen sato saa 35 kiloa typpeä Nitrabor-lannoitteena. Kolmannelle sadolle annan typpeä 30 kiloa lietteenä ja 30–50 kiloa rakeina maalajista riippuen. Neljäs sato saa 22 kiloa typpeä NK 2 -lannoitteena.”
Österbergin nurmiseoksessa on tällä hetkellä Rubin-timoteita (25 %), Grinstad-timoteita (25 %), SW Minto-nurminataa (15 %), Valtteri-nurminataa (15 %) ja RiikkaBOR-englannin-raiheinää (20 %).
”Lajivalintojen perustana on maittavuus. Sen vuoksi en käytä ruokonataa, vaikka se tuottaisikin massaa hyvin. Tarjoan kaikille eläinryhmille samaa säilörehua, mutta hiehojen ja umpilehmien seosrehun energiapitoisuutta säädetään oljella, jota saan kerätty lähitiloilta.” Tilalla on tänä vuonna viljeltyä pinta-alaa 85 hehtaaria. Nurmen lisäksi pelloilla kasvaa härkäpapu-vehnä-seosta kokoviljasäilörehuksi. Kokovilja korjataan tarkkuussilppurilla, johon on liitetty leveä kokoviljakorjuupöytä.
”Jos haluaa käyttää kokoviljasäilörehua, pitää tehdä vähintään kolme nurmirehusatoa. Kokovilja sopii erinomaisesti hyvälaatuisen nurmirehun seuraksi seosrehuun”, Österberg näkee.
Tuotannon kannattavuutta vuonna 2010 maitotilayrittäjyyden aloittanut 33-vuotias yrittäjä laskee tarkasti muutenkin kuin rehujen osalta. Pihaton 22 vuotta vanhan lypsyrobotin hän vaihtoi viime vuonna lypsyasemaksi.
”Lypsyasema mahdollistaa lehmämäärän maltillisen kasvattamisen, ja selvisin investoinnista noin 30 000 eurolla. Toisen robotin asentaminen olisi vaatinut rahaa moninkertaisesti. Työvoimakin riittää, sillä minulla on navettatöissä kolme osa-aikaista työntekijää”, Österberg sanoo. Tällä hetkellä navetassa on 60 lypsylehmää ja tavoitteena on 80 lehmää. 9 500 kilon keskituotokseen yrittäjä on olosuhteisiin nähden tyytyväinen.
”Vanhan pihaton tuotantoympäristö ei ole modernien pihattojen tasoa. Viime vuonna tuotos laski reilusti, kun investointi häiritsi maidontuotantoa. Olen koittanut aikaisemmin nostaa keskituotosta, mutta se ei parantanut taloudellista kannattavuutta, koska rehukustannus nousi.”
Laakasiilojen lisäksi tulevien vuosien investointilistalla on yhdeksän metriä leveä karhotin.
Yksi Österbergin viljelyä ohjaava tekijä on maan hyvän rakenteen säilyttäminen.
”Koneeni ovat maltillisen kokoisia ja ajamme niillä samoissa urissa. Rengaspaineet valitaan aina työn mukaan.”
Österbergin tilan hiilijalanjälki on 1,04 kg CO2e/kg EKM. Jalanjälki oli aikaisemmin pienempi, mutta navetan remontista seurannut keskituotoksen notkahdus nosti lukeman yli yhden.
Teksti: Markku Pulkkinen
Kuva: Alexander Österberg
