Nurmien hiilensidonta – totta vai toivetta?
Nurmen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa saattaa olla tulevaisuudessa yllättävän suuri.
Suotuisissa oloissa nurmet sitovat maaperään hiiltä eli kompensoivat nautakarjan ilmastopäästöjä. Nurmien hiilensidontakyky on uusi aihe ja sen prosessit ovat monimutkaisia, joten varmaa tietoa on toistaiseksi vähän. Tietoa kertyy kuitenkin nopeasti lisää uusista tutkimushankkeista.
Nurmien hyvä hiilensidontapotentiaali perustuu kolmeen tekijään: nurmi hyödyntää tehokkaasti koko kasvukauden säteilyn yhteyttämiseen, se kasvattaa laajan juuriston ja lisäksi maata muokataan nurmiviljelyssä vähemmän kuin yksivuotisten kasvien viljelyssä.
Hyvin hoidettu nurmi tuottaa ilmastossamme suuren sadon, eli satoon sitoutuu paljon hiiltä.
Nurmen peltomaahan kohdistuvaa hiilisyötettä pienentää viljoihin verrattuna hieman se, että niiton jälkeen pellolle jää vähän massaa, joka hajoaa helposti.
Toisaalta nurmen maanalainen kasvusto eli juuristo on suuri: suomalaisissa tutkimuksissa juuriston massa on vaihdellut 3 000–6 000 kiloon kuiva-ainetta/ha.
Juurten hiili kestää hyvin hajotusta, ja sen pysyvyys maassa on yli kaksi kertaa parempi kuin lehtien ja korsien.
Hiiltä virtaa maahan merkittäviä määriä myös juurieritteissä, joita maan mikrobit käyttävät kasvuunsa muuttaen samalla hiiltä kestävämpään muotoon.
Juurieritteiden määrää voidaan arvioida kasvilajin ja juuriston massan perusteella, mutta niiden todellista määrää on vaikea mitata, koska juuria syntyy ja kuolee jatkuvasti.
Myös juurten paksuus vaikuttaa juurten elinikään ja hajoamisnopeuteen. Paksut juuret säilyvät pidempään, kun taas ohuet juuret syntyvät ja kuolevat nopeammin. Hetkellinen juuriston massa ei siis anna oikeaa kuvaa sen merkityksestä hiilensidonnalle.
