Olosuhteet paranivat, lääkkeet vähenivät

Rannan maitotilalla Kauhajoella on viime vuosina satsattu vahvasti eläinten hyvinvointiin olosuhteita parantamalla. Työ on tuottanut tulosta, sillä viime vuonna 70 lehmän karjassa vain yhdelle eläimelle annettiin antibioottikuuri. Piilevät utaretulehdukset hoidetaan kipulääkkeillä ja linimentillä. Tilalla on laajennettu tuotantoa vanhoihin rakennuksiin. Lypsyrobotti korvasi viisipaikkaisen lypsyaseman vuonna 2018, ja samoihin aikoihin rakennettiin vuosituhannen vaihteessa valmistuneen pihaton päätyyn jatko-osa umpilehmille sekä kestokuivikehalli jaloittelutarhoineen hiehoille.

”Asemalypsy vei 70 lehmän karjassa 10 tuntia päivässä, joten oli mietittävä uusia ratkaisuja. Nyt työtä on sopivasti ja ehdimme tarkkailla eläimiä enemmän. Myös lypsyrobotin analyysit helpottavat lehmien terveydentilan seurantaa”, Minna ja Juhani Ranta iloitsevat.

Lypsylehmäpihattoon tehtiin vuonna 2018 robotin lisäksi muitakin merkittäviä parannuksia. Parsiin asennettiin uudet matot ja samalla niskaputkea siirrettiin eteenpäin, jotta lehmät mahtuvat makaamaan parsissa paremmin. Utareterveyden kannalta merkittävä parannus oli ilmanvaihdon tehostaminen, kun navettaan asennettiin kennoikkunat ja poistohormit. Lehmille tuotiin pihattoon myös uusi vesiallas, joka puhdistetaan päivittäin, ja samalla saatiin eläimille lämmin juomavesi. Kuivikkeena navetassa käytetään kutteria, joka on yrittäjien mielestä toiminut hyvin. Hoitokarsinoiden ja vasikkakarsinoiden tyhjennyksen yhteydessä karsinan pohjalle ripotellaan aina Stallren-desinfiointiainetta kuivattamaan karsinaa. Karjan sorkkahoidot tehdään kaksi kertaa vuodessa, ja säännöllinen sorkkahoito on vähentänyt selvästi ontumisia ja siten myös utaretulehduksia.

Vakavia utaretulehduksia ilmaantui karjaan 7 vuotta sitten runsaasti. Ne vetivät yrittäjät mietteliäiksi. Avuksi Rannat saivat silloin ProAgria Etelä-Pohjanmaan terveydenhuoltoeläinlääkäri Seija Peraston. Utaretulehdusten syyksi osoittautui Klebsiella-bakteeri.

”Aloimme miettiä yhdessä vaihtoehtoja eläinten olosuhteiden ja ruokinnan parantamiseksi sekä navettatyön keventämiseksi”, Perasto kertoo.

Samalla tehtiin sopimus säännöllisistä terveydenhuoltokäynneistä ja lääkkeiden luovuttamisesta piilevien utaretulehdusten varalle. Robottilypsyyn siirtymisen jälkeen utareterveystilanne on ollut hyvä. Antibiooteilta vältytään, kun vähänkin oireileva lehmä otetaan heti huolelliseen hoitoon. Utaretulehdusta enteilevä lehmä löydetään jo ennen varsinaisten oireiden ilmaantumista lypsyrobotin ilmoittamista analyyseistä, joihin kuuluvat solujen määrä, sähkönjohtokyky, maidon väri ja tuotospoikkeamat.

”Taidan seurata robotin raportteja liiankin tarkasti, mutta siitä on ollut selvää hyötyä. Ongelmiin pääsee tarttumaan heti. Asemalypsyssä tulehduksiin ei päästy kiinni näin varhaisessa vaiheessa”, Minna sanoo.

Yrittäjät seuraavat karjan kokonaisterveyttä myös tankkinäytteiden avulla. Tankkimaidon aistinvarainen arvio tehdään joka päivä, ja Valman raportista katsotaan solumäärät, pitoisuudet ja urea.

Utaretulehduksen varhaiseen hoitoon kuuluu Rannan tilalla lihakseen pistettävä kipulääke ja utareen voitelu lypsyn yhteydessä verenkiertoa edistävällä linimentillä. Lääke vähentää kipua utareessa, ja siten lehmä uskaltaa mennä lypsylle. Minna Ranta kirjaa käytetyt lääkkeet heti Nasevaan, mikä on ehdottoman tärkeää, jotta eläinlääkäri voi seurata tilannetta.

”Kolmen päivän kipulääkekuuri laskee solumäärää yleensä aika paljon. Kun lypsy ei tee lehmälle kipeää, se laskee maitonsa paremmin ja utare tyhjenee kunnolla”, Minna kuvailee.

Kipulääkkeen antamisen yhteydessä Minna ottaa myös maitonäytteet Valion Seinäjoen aluelaboratorioon tutkittavaksi. PCR-tuloksista nähdään, miten vakava bakteeri tulehduksen aiheuttaja on.

”Jos tilanne menee pahaksi, laitamme soluttavan neljänneksen umpeen. Tämän neljänneksen tilannetta seurataan ja välillä sitä tyhjennetään käsin.”

Seija Perasto neuvoo antamaan lyhytvaikutteista kipulääkettä utaretulehduksiin etenkin alkulypsykaudella. Ruumiinlämpö mitataan ennen kipulääkkeen antoa ja uudestaan 24 tunnin kuluttua.

”Tällöin tiedetään paremmin, miten vakavasta tulehduksesta on kyse. Alkulypsykaudella lehmällä voi olla utaretulehduksen lisäksi esimerkiksi kohtutulehdus, jolloin tarvitaan muutakin kuin kipulääkettä.”

Robotin tulon jälkeen Rannan tilalla ei ole käytetty lainkaan umpituubeja. Lehmät umpeutetaan energiaköyhällä dieetillä ja viimeisellä lypsyllä vetimien päähän suihkutettavalla tervalaastarilla. Eläinten hyvä terveys näkyy myös kulupuolella.

”Kirjanpitäjä kehui, että näin pieniä eläinlääkärikuluja harvoin näkee. Viime vuonna kunnaneläinlääkäri kävi vain kerran akuuttikäynnillä poikimahalvauksen takia”, Juhani Ranta sanoo.

”Terveydenhuoltoeläinlääkäri käy keskimäärin kahden kuukauden välein. Se on aina hyvä käynti. Eläinlääkärillä on silloin aikaa keskittyä juuri meidän asioihimme. Seija on tarkka ja antaa oma-aloitteisesti parannusehdotuksia hoitokäytäntöihin. Ja hän muistaa myös kiittää, kun asiat on hoidettu kuntoon.”

Minnan mielestä oli erittäin hyödyllistä, kun Perasto opetti lehmien letkuttamisen suunavaajan, letkun ja suppilon avulla.

Toimivan yhteistyön perustaksi tilan ja eläinlääkärin välillä Seija Perasto nimeää avoimuuden.

”Asioita ei tarvitse kaunistella. On uskallettava soittaa tai laittaa viestiä heti, kun jokin asia askarruttaa”, Perasto kannustaa.

”Nasevasta näen perusasiat. Puhelut ja WhatsApp-viestit ovat hyvänä apuna päätösten tekemisessä. Eläinlääkäri pystyy antamaan paljon neuvoja etänäkin.”

Perasto kokoaa yhteistyötiloilleen myös terveydenhuoltokansion, jossa on muun muassa tärkeimmät ohjeet piilevien utaretulehdusten hoitoon. Jos karjassa esiintyy utareterveysongelmia, johtuvat ne Peraston mukaan yleensä virheellisestä ruokinnasta tai rehuista, puhtausongelmista, lypsykoneen tai -robotin puutteellisesta toiminnasta tai huonosta sorkkaterveydestä. Ensimmäinen tehtävä onkin selvittää ongelman aiheuttaja ja laittaa puutteellinen asia kuntoon. Perasto painottaa, että eläinlääkärin lisäksi tilan muunkin tukitiimin pitää toimia hyvässä yhteistyössä. Silloin karjan terveyttä pystytään tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti rehujen laadun, ruokinnan ja talouden näkökulmista.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen