Laura Nyholm
Kehityspäällikkö
Valio AlkutuotantoValio Artturi® -palvelut
Twitter: @LauraNyholmArja Seppälä
AIV-tuotekehityspäällikkö
Eastman Chemical Company
Paali- ja siilorehujen laadut tarkastelussa
Kannattaako rehu säilöä paaliin vai siiloon? Valio Artturi® -analyysitulokset luokiteltiin säilötyypin ja kuiva-aineen mukaan.
Suomalainen säilörehu on useimmiten joko laakasiilossa tai pyöröpaalissa. Pyöröpaalit näkyvät maisemassa, mutta iso laakasiilo voi vastata jopa 1 000 paalia, joten on vaikea arvioida, kumpaan säilötyyppiin rehua todellisuudessa säilötään enemmän.
Rehunkorjuu laakasiiloon eroaa monella tapaa pyöröpaalauksesta. Molemmilla menetelmillä on puolensa, ja isoilla tiloilla usein hyödynnetäänkin kumpiakin menetelmiä tarpeen mukaan.
Vastakkainasettelu on tarpeen vain valintatilanteissa, esimerkiksi ennen investointia, tai mietittäessä, millä menetelmällä eri lohkot korjataan. Molemmille menetelmille on tarvetta, ja molemmilla voidaan tehdä hyvää rehua.
Verkko paalien päälle kestää käyttöä useamman vuoden, jos verkko kerätään pois ennen talvea. Verkon voi sitoa paalinarulla lasikuitutolppaan, jonka voi helposti painaa maahan. Näin asennustyö sujuu näppärästi. Etualan paali on tervattu, koska verkko ei yltänyt sen päälle. Paalien sijoittelua aukean keskelle kannattaa välttää. Yleensä metsänreunassa paalit ovat paremmin turvassa linnuilta.
Tarkastelimme paali- ja siilorehujen Valio Artturi® -analyysituloksia vuodelta 2017. Aineisto on jakautunut kuiva-aineessa ja säilöntäainekäytössä eri tavalla säilötyypeittäin.
Taustamuuttujien, kuten säilötyyppi ja kuiva-aine, huomioiminen on tarpeen, kun tehdään päätelmiä esimerkiksi säilöntäaineiden vaikutuksista käymislaatuun.
Valion Artturi® -analyysitulosten perusteella pyöröpaaleihin ja laakasiiloihin tehdyt rehut kattavat 80 prosenttia kaikista rehuista.
Säilöntäainevalinta on vahvasti kytkeytynyt käytettyyn säilöntämenetelmään, sillä vuonna 2017 laakasiilorehuista 78 prosenttia oli tehty happosäilöntäaineilla ja 53 prosenttia pyöröpaaleista biologisilla aineilla. Paalirehuissa mukana oli myös paljon pitkälle esikuivattuja rehuja.
Siilo- ja paalirehut eroavat toisistaan muutenkin. Siilorehu on usein tarkkuussilputtua. Tarkkuussilputussa rehussa kasvisolukko rikkoutuu tehokkaasti mahdollistaen nopean käymisen ja pH:n putoamisen säilönnän alussa.
Paalirehussa taas silppu on pidempää, käyminen käynnistyy hitaammin ja etenee hitaammin kuin tarkkuussilputussa siilorehussa. Paalirehussa pH jää korkeammalle tasolle ja valkuainen hajoaa enemmän kuin tarkkuussilputussa siilorehussa, sillä pH:n lasku viivästyy hitaamman käymisen takia.
Säilöntäainetyypin ero näkyy kummassakin säilötyypissä samanlaisena. Happosäilöntä rajoittaa käymistä ja säästää näin sokereita. Happosäilönnän nopea pH:n lasku estää valkuaisen hajoamista ja haitallista mikrobitoimintaa. Vaikutus on selvästi nähtävissä ammoniakkipitoisuudessa ja haihtuvien rasvahappojen pitoisuuksissa.
Todellisessa valintatilanteessa vertailu on laajempi kuin tässä taulukossa, sillä on huomioitava muun muassa käytettävissä oleva työvoima, koko korjuuketju ja ruokintalaitteisto.
Vuoden 2017 Valio Artturi® -rehunäytteet todistavat, että paali- ja siilorehut eroavat toisistaan sekä kuiva-aineen että säilöntäainekäytön osalta.
Happosäilöntä on säästänyt sokereita kaikissa kuiva-aineluokissa molemmissa säilötyypeissä. Paalirehussa näyttäisi olevan hieman enemmän sokereita jäljellä. Mahdollisesti paalirehun raaka-aineon jo lähtökohtaisesti erilaista kuin laaka-siiloon korjattavan rehun. Esimerkiksi erot kasvuston lannoituksessa näkyvät myös sokeripitoisuudessa.
Alle 40 g/kg kokonaistyppeä. Mitä korkeampi ammoniakkipitoisuus rehussa on, sitä pidemmälle valkuainen onsäilönnän aikana hajonnut ja sitä huonompi on rehun valkuaisen arvo eläimen ruokinnassa. Jos rehun kokonaistyppipitoisuus on yli 80 g/kg, on rehu pilaantunutta. Happosäilöntä estää tehokkaasti valkuaisen hajoamista, sillä hapolla pH laskee nopeasti estäen hajoamisprosessiin vaikuttavien mikrobien ja entsyymien toiminnan.
Pääkuva Kuva: Arja Seppälä
