Panosta pitoisuuksiin

Maidon valkuais- ja rasvapitoisuus sekä juustoutuminen ovat lehmän osittain perinnöllisiä ominaisuuksia.

Ruokinnalla voidaan vaikuttaa maidon rasva- ja valkuaispitoisuuteen hyvin nopeasti. Säilörehuvaltaisessa ruokinnassa muutokset ovat kuitenkin varsin vähäisiä ja jäävät muutamaan prosentin kymmenykseen tai sadasosaan.

Sen sijaan perinnölliset erot eläinten välillä voivat olla suuriakin, valkuaispitoisuudessa yhden prosenttiyksikön ja rasvapitoisuudessa jopa kahden prosenttiyksikön verran.

Oman karjan kehittämisessä kannattaa kiinnittää entistä enemmän huomiota maidon kuiva-aineeseen.

Pitoisuuksia voi vertailla tutkimalla yksittäisten eläinten energiakorjatun maidon (EKM) määrää. EKM huomioi maitokilojen lisäksi myös maidon valkuais-, rasva- ja laktoosipitoisuudet, jolloin eri eläinten tuotos saadaan näiden suhteen vertailukelpoiseksi keskenään.

Energiakorjattu maito lasketaan seuraavalla kaavalla: Maito kg * (383 * rasva-% + 242 * valkuais-% + 165,4 * laktoosi-% (oletus 4,61 %) + 20,7) / 3 140.

Karjan energiakorjattua maitomäärää saa lisättyä valitsemalla käyttöön sonneja, joilla on korkea tuotos-indeksi. Tuotosindeksi ennustaa, millaisia maidon, rasvan ja valkuaisen tuottajia eläimen jälkeläiset keskimäärin ovat populaation keski-arvoon verrattuna.

Ruokinnan avulla saa muutettua hetkellisesti maidon koostumusta, mutta jalostamalla karjaa tuotosindeksin avulla pystyy parantamaan pysyvästi maidon pitoisuuksia karjassaan.

Kuiva-aineen tuottaminen on myös eettisesti ja ekologisesti hyvä vaihtoehto. Lehmän tarkoitus ei ole tuottaa vettä, vaan ravitsemuksellisesti tärkeitä proteiineja ja rasvoja. Eläimelle on parempi vaihtoehto tuottaa vähemmän litroja kovemmilla pitoisuuksilla kuin päinvastoin.

Myös meijeriteollisuus arvostaa maidon kuiva-ainetta. Veden kuljettaminen tiloilta jalostuslaitoksiin ja siellä tapahtuva veden erottelu rasittavat jalostavaa teollisuutta.

Panostamalla pitoisuuksiin parannat karjasi eläinten kestävyyttä ja tehostat koko maitoketjun toimivuutta.

Tuotos kehittyy parhaiten, kun eläinvalinnassa keskitytään tuotos- ja maitokiloindekseihin. Eläimen koolla ei ole yhteyttä tuotoksen kanssa.

Tuotos parantuu käyttämällä tuotosominaisuusryhmän sonneja, jolla on parhaat NTM-arvot. Niiden avulla voi parantaa pysyvästi maidon pitoisuuksia, saavutettu edistyminen on pysyvää ja näkyy heti seuraavassa sukupolvessa.

Kiinnitä huomiota myös terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksiin sekä utarerakenteeseen, jolloin varmistat eläimen kestävyyden.

Laskuri pitoisuuksien vaikutuksesta maidontuotannon katteeseen: www.luke.fi/tietovarannot/maa-ja-elintarviketalous/poikimavali/

Teksti Marja Eskelinen, tuoteryhmäjohtaja, lisääntymispalvelut, Faba Osk