Pelto kuntoon, sato nousuun

Hyvin salaojitetulla sekä hoidetulla pellolla sulamis- ja sadevedet virtaavat nopeasti maahuokosten kautta salaojiin ja edelleen laskuojaan.

Kun liika vesi poistuu pellosta nopeasti, maan rakenne pysyy hyvänä eikä pääse tiivistymään liiaksi. Viime vuoden sateiden takia monella pellolla on meneillään huolestuttava kierre. "Maaperä tiivistyy, vesi ei pääse imeytymään, pellon pintaan jää vettä ja koneiden paino tiivistää entisestään märkää peltoa", salaojasuunnittelija Mikael Blomqvist ProAgriasta huomauttaa.

Pelto on siis pidettävä kunnossa, ja maalajeilla on merkitystä. "Pintamaalajin viljavuus ja rakenne ovat tärkeitä ja määräävät nurmentuotantoa selkeästi, mutta pohjamaan maalaji, esimerkiksi hieta tai savi, määrää hyvin vahvasti pellon vesitalouden tai viljavuuden, kasvinjuurten ravinteiden ja veden saannin muokkauskerroksen alapuolelta", selventää projektipäällikkö Raija Suomela Oulun AMK:sta.

Maalajt huomioon jo suunnittelussa

Kasvilaji ja -lajikevalinnoissa Suomela suosittelee huomioimaan maalajien kirjon.

Syväjuuriset kasvit, perinteisistä nurmikasveista erityisesti nadat ja puna-apila, voivat hyödyntää poutivien maiden vesivaroja paremmin kuin matalajuuriset kasvit. Ne lisäävät myös eloperäistä ainesta syviin maakerroksiin ja parantavat karkeiden kivennäismaiden veden- ja ravinteiden pidätyskykyä pitkällä aikavälillä.

Turvemailla syväjuuriset heinäkasvit voivat lisätä maan kantavuutta. Hikevillä mailla, joissa on hienoa hietaa pohjamassa, timotei voi olla nurmen selkeä valtalaji, jopa ainoa kasvilaji heinänurmessa. Sama tilanne on usein turvemailla, jossa vettä riittää.

Maalajien ominaisuudet pitäisi huomioida korjuun suunnittelussa. Korjuuaikaa pystyy hieman venyttämään valitsemalla kivennäismaille nopeasti ja turvemaalle hitaammin kehittyviä lajikkeita.

"Kivennäismaan ihanteellinen korjuuhetki saattaa osua joitain päiviä aiemmaksi: sieltä on helppo aloittaa rehunteko ja siirtyä sitten kohti eloperäisempiä maita", Suomela perustelee.

Toinen vaihtoehto on yrittää saada tasalaatuista rehua eri lohkoilta samaan aikaan. Tällöin erityisesti eloperäisille maille tai turvemaalle kannattaisi valita nopeasti kehittyviä lajikkeita.

"Kesästä ei nurmentuotannossa pidä hukata hetkeäkään, ja kaikki työvaiheet kannattaa hoitaa rivakasti. Se tarkoittaa aikaista lannoitusta keväällä ja heti niittojen jälkeen, tehokasta rehunkorjuuta työvaiheineen sekä huolellista kasvuston kasvun ja kunnon seurantaa. Näin päästään suuriin ja hyvälaatuisiin satoihin", Suomela kannustaa.

Ojituksen pitää pellon kunnossa

Suurin osa Suomen peltojen salaojista on tehty vuosikymmeniä sitten. Silloin salaojat olivat keskimäärin 1,20 metriä syviä mutta nykyään vain noin metrin.

"Raskaat työkoneet painavat maata ja veden on vaikea päästä salaojaputkiin. Viime vuoden sateet ovat pahentaneet asiaa. Monella pellolla on meneillään huolestuttava kierre: maaperä tiivistyy, vesi ei pääse imeytymään, pellon pintaan jää vettä ja koneiden paino tiivistää entisestään märkää peltoa", Blomqvist selvittää.

Jos salaojat ovat tiheässä, niiden ei tarvitse olla niin syviä. Mutta mitä pidempi ojien väli on, sitä enemmän tarvitaan syvyyttä. "Varsinkin märillä paikoilla kannatta lisätä soran käyttöä esimerkiksi sorasilmillä", Blomqvist sanoo

Peltojen ojitustilanteen selvittely alkaa valtaojien tarkistamisella. Jos vesi ei pääse salaojasta eteenpäin, salaojituksestakaan ei ole höytyä.

"Kehottaisin kävelemään valtaojan läpi ja tarkistamaan ovatko rummut ehjiä, kasvaako ojassa puita tai onko siellä muuta estämässä virtausta", Blomqvist neuvoo.

Kuntotarkastuskävely ja ojan perkaus pitää tehdä säännöllisesti ja ennen, kuin on liian myöhäistä eli pelto lainehtii. Virtauksen varmistamiseksi kannattaa mitata valtaojan syvyys. Esimerkiksi alajuoksulle on voinut jäädä korkeampi kohta ja se estää veden virtauksen."

Suurin osa suomen peruskuivatuksesta on tehty ennen 1970-lukua ja Blomqvistin mielestä niiden kunto on huonontunut. Maanomistajilta vaaditaan aktiivisuutta ja yhteistoimintaa.

"Jos maanomistaja kuuluu ojitusyhteisöön ja vaatii, että pitää alkaa tehdä jotain, niin uinuva yhteisö voi herätä. Osakas voi kutsua muut kokoukseen ja laittaa valtaojan kunnossapitoon vauhtia. Ojitusyhteisen velvollisuus kuitenkin on hoitaa valtaojaa."

Seuraavaksi tarkistetaan, että salaojien putket eivät ole tukossa. Laskuaukot pitäisi merkitä niin hyvin, että ne löytyvät. "Laskuaukkojen tukkeutuminen on aika yleinen ongelma. Ojien luiskissa kasvaa pajua tai olla heinäkasvuston peitossa", Blomqvist huomauttaa.

Salaojaputkia kannattaa huoltaa huuhtelemalla säännöllisesti. "Huuhtelun tarve vaihtelee paikallisten olojen mukaan. Happamilla ja ruosteisilla mailla on tarvetta huudella useinkin", Blomqvist vinkkaa.

Se voi tehdä vain, jos pääputki on hyvässä kunnossa. Täydennyssalaojitukseen voi hakea investointitukea.

Kosteus piinaa, mutta ilmastonmuutos voi aiheuttaa myös kuvia kausia. Niinpä kastelun tarve saattaa tulevaisuudessa lisääntyä tietyillä alueilla ja kasveilla ja tässä voidaan hyödyntää valmista ojastoa. "Veden korkeutta pellossa voi hallita säätökaivolla, ja sen avulla voi salaojastoa hyödyntäen kastella peltokasveja alta."

Säätökaivo on Blomqvistin mukaan hyvä asia myös happamilla ja ruosteisilla mailla, koska silloin hapetuksen riski vähenee ja ruostevauriot voidaan ehkäistä. Tämän takia säätösalaojitus on myös pakollinen happamilla sulfaattimailla.

Salaojakartat voivat joutua hukkaan hehtaarinkokoisilla peltoalueilla. Ruotsinkielisellä ProAgrialla on digitalisoitu vanhoja salaojakarttoja, ja innovaatiolla tuli jopa voitto kansallisessa salaojitusideakilpailussa.

"Digitaalisen salaojakartan voi ladata esimerkiksi älypuhelimeen tai tablettiin ja ottaa peltokävelylle mukaan. Sillä tavalla löytää paremmin laskuaukot ja mahdolliset maanalaiset tarkastuskaivot. Tämä on ilman muuta tulevaisuutta!"

"Ojien paikat näkyvät usein vaaleampina, koska se on kuivempaa aluetta ja märät kohdat näkyvät monesti tummempana", Blomqvist kuvailee.

Myös Salaojayhdistyksellä on tietokanta, jossa on lähes kaikki maan salaojakartat.

Investointotukea salaojien tekemiseen, uudisojitukseen, täydennysojitukseen ja säätösalaojitukseen voi hakea ely-keskukselta. Salaojitustukea saa 35 prosenttia ja säätösalaojitustukea 40 prosenttia hyväksytyistä salaojituskustannuksista. Hyväksyttävät enimmäiskustannukset ovat 3,60 euroa metriltä, jos ympärysaineena käytetään salaojasoraa, kivimursketta tai vähintään kolmen millimetrin paksuista esipäällystettä. Säätökaivon ja sen asennustyön enimmäiskustannus on 800 euroa hehtaarilta.

Minimituki on 3 000 euroa ja salaojituksen kustannukset vaihtelevat 3 000 ja 4 500 euron välillä hehtaaria kohden. Käytännössä salaojitus on siis vähintään 2,5 – 3 hehtaarin projekti.

Tukihakemus tehdään mieluiten sähköisesti e-palvelu Hyrrässä. Hakemista varten tarvitaan salaojitussuunnitelma. Työtä ei saa aloittaa ennen hakemuksen hyväksymistä.

KYSYMYS & VASTAUS

Maitotilayrittäjät Antti Jäärni Simosta, Juha-Pekka & Hanna Turta Loimaalta sekä Arto Tunkkari Vetelistä kertovat, miten huolehtivat peltojensa peruskunnosta.

Antti Jäärni, Simo, 80 lehmää, turvemaat

Mikä haastaa turvepellossa?

Kantavuus, ja siinä auttaa vain, että vesitalous ja pellon muotoilu ovat kunnossa sekä koneissa on asianmukaiset renkaat. Tarvitaan myös täystiheät timoteinurmet, jolloin syntyy tasainen, kantava juurimatto. Huonosti kantavissa kohdissa ja päisteissä on syytä viljellä lisäksi syväjuurista ruokonataa.

Miten perushuollat peltoa?

Tärkeintä on pitää ojat auki, koska vesitalous on kaiken a ja o. Turvemaat ovat happamia ja kaliköyhiä ja kalkkia tarvitaan. Käytän maanparannuksessa Biotiittiä hidasliukoisen kalin tankkaukseen ja huolehdin kalkilla pH:sta. Satotasoa ja rehun laatua nostavat täysipainoinen jaettu lannoitus täydennettynä hivenlehtilannoituksella sekä nurmen täydennyskylvö.

Miten salaojitus on hoidettu?

Meillä on avo-ojat 16–25 metrin saroissa ja 12-metriset päisteet. Paksuista päisteputkista tulevat vaikka turvemöykyt läpi – ei ole tarvinnut huuhdella.

Miten käytät karjalantaa?

Lanta ajetaan keväällä kantaville maille ja ensimmäisen niiton jälkeen sängelle kiekkomultaimella

Juha-Pekka & Hanna Turta, Loimaa, 35 lehmää, savimaat

Minkä koette haastavaksi savimailla?

Kevätkuivuus ja tiivistyminen. Lannanlevitys ja rehunkorjuu ovat vaikeimmat työvaiheet tiivistymisen kannalta. Rengasvarustuksella, rengaspaineilla, kuormakoolla ja ajoreiteillä on iso merkitys. Keväällä paripyöriä käytettäessä rengaspaine on 0,5 baaria, muuten peltoajossa 1–1,5 baaria.

Miten perushuollatte peltoa?

Peltojen pH:t ovat keskimäärin yli 6. Ylläpitokalkituksia tehdään vuosittain.

Rehuhygienia varmistetaan pitämällä pellot tasaisena ja jättämällä niitossa reilun mittainen sänki.

Miten salaojitus on hoidettu?

Salaojat ovat vuosikymmenien takaa, jopa 1960-luvulta. Ongelmapaikkoja on korjattu ja täydennetty myöhemmin sekä lohkoja yhdistetty putkittamalla ojia. Varsinaista huuhtelu- ja huoltotarvetta ei ole havaittu.

Milloin levitätte karjalannan?

Urakoitsija levittää lannan viljapelloille keväällä ja syksyllä syysviljalle tai kynnön alle. Lantaa ajetaan kerralla runsaasti, jotta ei tarvitse sotkea joka vuosi samoja peltoja.

Arto Tunkkari, Veteli, 50 lehmää, jokirantahietikot

Miten perushuollat peltoa?

Tärkein pellon perusparannustoimi on ehdottomasti riittävä ojitus, jota parannellaan tarpeen mukaan. Pidämme kaluston kevyenä ja akseli-painot maltillisina, jotta maa ei tiivistyisi. Kalkitsemme tarvittaessa maanäytteiden perusteella. Perusmuokkauksena on ollut jo vuosia kyntäminen kaikilla lohkoilla.

Miten salaojitus on hoidettu?

Salaojitukset ovat pääosin vanhoja, ja tiiliputkistakin tehtyjä ojituksia on edelleen käytössä. Ojituksia on täydennetty kimppakoneella, ns. myyräauralla.

Onko maa kunnossa?

Pellot ovat testin mukaan hyvässä kasvukunnossa. Viljelykierrossa on ohraa ja nurmea. Nurmissa käytetään syväjuurisia typensitojakasveja ja välillä on ollut kokeiluissa muun muassa virnaa.

Miten käytät karjalantaa?

Sitä käytetään sekä viljalle että nurmille. Nurmille levitetään lietettä pitkin kesää heti sadonkorjuun jälkeen ja syyslevitystäkin tehdään olojen salliessa, muttei ikinä keväällä tiivistymisvaara vuoksi. Osa pelloista on pohjavesialueella, joka estää nestemäisten lantojen käytön, mutta hyödynnämme näillä lohkoilla kuivalantaa.

TEKSTI SUSANNA CYGNEL