Perusteita seleenistä
Anu Artjoki
Viestintäpäällikkö Päätoimittaja
Valio Oy
Korkeatuottoisessa karjassa seleenin puute voi aiheuttaa utaretulehduksia, hedelmällisyysongelmia, jälkeisten jäämistä sekä heikkoja ja sairastelevia vasikoita. Hivenaineen tarve vaihtelee eläimen kuluttaman energian mukaan.
Seleeniä tarvitaan elimistössä valkuaisaineiden rakennusaineina: selenoproteiinit ovat osana esimerkiksi immuunijärjestelmän ja kilpirauhashormonien toimintaa. Seleeni on glutationiperoksidaasi-entsyymin osa, joka neutraloi elimistön happiradikaaleja ja toimii siten yhdessä E-vitamiinin kanssa antioksidanttina.
Seleenin tarve määräytyy eläimen kuluttaman energian mukaan. Naudalla tarve on 0,1–0,3 mg/kg ka rehua vuorokaudessa”, eläinlääkäri Sanni Värränkivi kertoo.
Sanni Värränkivi on Emovet Oy:n eläinlääkäri, ja on perehtynyt tuotantoeläinten seleenin saantiin ja hivenaineen puutoksen aiheuttamiin ongelmiin.
”Aikuisilla eläimillä seleenin puutosoireet ovat seleeniresponsiivisia. Se tarkoittaa sellaisten sairauksien, jotka eivät ole suoranaisia seleenin puutosoireita, lisääntymistä karjassa”, Sanni Värränkivi sanoo.
”Ne ilmenevät yleensä poikimisen jälkeen korkean tuotoksen vaiheessa. Näiden sairauksien vähentäminen onnistuu parhaiten varmistamalla umpilehmien ja lopputiineiden hiehojen seleenin saanti”, hän jatkaa.
Seleenin puutos ilmenee seleeniresponsiivisien sairauksien lisääntymisenä.
Sanni Värränkivi on terveydenhuoltoeläinlääkäri Emovet Oy:ssä. Hän on perehtynyt seleeniin erikoistuessaan tuotantoeläinten erikoiseläinlääkäriksi. Kuva: Ari Värränkivi
Lehmän lopputiineyden aikana seleeni konsentroituu istukan kautta vasikkaan, joten jälkeläisen riittävän seleenin saannin kannalta erityisesti lopputiineyden aikainen seleenin saannin turvaaminen on tärkeää.
Vakavista seleenin puutosoireista kärsivällä vasikalla voi puhjeta akuutti sydänlihasrappeuma alle kahden kuukauden iässä. Oireena on äkillinen kuolema ilman selkeitä, edeltäviä oireita. Subakuuttia luurankolihasrappeumaa voi esiintyä tästä vanhemmilla eläimillä, ja sen oireena on jalkojen pettäminen vaikka pää onkin kunnossa. Hoitona annetaan pistoksena seleeniä ja E-vitamiinia, ja hoitoennuste on hyvä.
”Nykyään seleenin puutos ilmenee kuitenkin nimenomaan seleeniresponsiivisien sairauksien lisääntymisenä varsinkin korkeatuottoisissa karjoissa. Piilevää seleenin puutetta epäillään, jos utaretulehdukset, hedelmällisyysongelmat ja jälkeistenjäämiset lisääntyvät, ja karjassa alkaa esiintyä heikko- ja ja sairastelevia vasikoita.”
Ongelmien selvitys aloitetaan terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa. Ensin seleeni analysoidaan tankkimaidosta ja edetään tarvittaessa yksittäisverinäytteisiin.
”Erityisesti siksi, koska lopputiineet hiehot ja umpilehmät jäävät tankkimaitonäytteen ulkopuolelle”, Värränkivi selventää.
Orgaaninen seleeni tehokkainta
Eläimet saavat seleeniä käyttöönsä kotoisesta rehusta, jos pellot on lannoitettu seleenipitoisilla lannoitteilla. Hivenaine on lannoitteissa epäorgaanisena natriumselenaattina, jonka kasvit muuttavat paremmin käyttökelpoiseksi orgaaniseksi selenometioniiniksi ja selenokysteiiniksi.
”Orgaaninen seleeni imeytyy märehtijöillä huomattavasti tehokkaammin kuin epäorgaaninen seleeni”, Värränkivi toteaa.
”Orgaaninen seleeni myös varastoituu elimistöön ja pitää GSH-Px-aktiivisuutta pidempään koholla. Maidon seleenipitoisuus siis nousee korkeammalle ja pysyy korkeampana pidempään.”
Seleenin liiallisesta saannista johtuvan myrkytystilan kehittyminen on epätodennäköisempää, jos eläimet saavat seleenin orgaanisessa muodossa. Kaupallisiin rehuihin orgaanista seleeniä lisätään seleenihiivana.