Maitotilaa piinasi utaretulehduskierre. Erityisesti E.coli-tulehdukset olivat riesana. Osaavat ja ammattiylpeyttä tuntevat maitotilayrittäjät olivat ihmeissään.
Kaiken piti olla kunnossa – tai paremmin kuin vain kunnossa eli loistavasti. Pihattonavetassa oli hienosti toimiva lypsyasema, jonka lypsykone huollettiin vuosittain. Lehmät elelivät tyytyväisinä hyvissä olosuhteissa, eikä minkään pitänyt olla vialla.
Siitä huolimatta maitotilan nautojen utaretulehduskierre oli kehittynyt hälyttävän pahaksi: tulehdusprosentti oli huimat 92. Viikossa ilmeni jopa neljästä viiteen uutta tulehdusta. Maitoa jouduttiin erottelemaan hoitojen takia yli 50 000 litraa. Maitotilan liikevaihto romahti.
Maitotilayrittäjät olivat epätoivon partaalla ja myös ihmeissään. Maidon kokonaisbakteeripitoisuus oli koko ajan normaalilla tasolla lukuun ottamatta joitain bakteeripitoisuuden piikkejä, jotka nekin jäivät alle 20 000 pmy/ml.
Mitä he voisivat enää tehdä tai korjata, kun kaikki näytti olevan kunnossa?
Sitten he keksivät johtolangan: lehmät olivat lypsyn aikana etenkin nopealypsyisten ryhmässä rauhattomia. Maitotilayrittäjät päättivät selvittää, mikä levottomuuden aiheutti.
Tuli taas lypsykonehuollon aika ja maitotilayrittäjä pyysi lypsykoneen huoltomiestä tarkastamaan lypsykoneen jälleen kerran – mistään muualtakaan ei tuntunut löytyvän selitystä jatkuville utareterveysongelmille.
Ja jopas jotakin! Huoltomies löysi lypsykoneen maitoputkiston perältä lähes umpeen menneen maitoputken.
Tukkeuma oli maitojäämistä syntynyttä valuvaa mössöä. Syypää koko tulehduskierteeseen olikin viallinen pesujärjestelmä.
Mysteeri selvisi, sillä pesujärjestelmän korjauksen jälkeen utareterveysongelmat maitotilalla vähenivät merkittävästi, eivätkä lehmät enää potkineet lypsyn aikana.