Pitoisuudet ylös luomussa

Vaalan Pelsolla asustelee asemapihatossa reilut 40 lypsävää, ja lisäksi on nuorkarjaa. Päivi Maaninka pyörittää miehensä Pekka Maaningan kanssa luomumaitotilaa ja on osallistunut Osuuskunta Pohjolan Maidon Maitoakatemian Pitoisuus-pienryhmään toiveenaan nostaa rasvan osuutta maidossa.

”Useimmiten maidon rasvapitoisuus on ollut alle neljän, mutta viime aikoina se on saatu pidettyä hieman yli neljässä. Valkuainen on pysytellyt 3,3:n pinnassa”, Maaninka kertoo. ”Hollstein-karja on ollut hoikanpuoleista ja tuntuu, että energiavajetta on ollut.”

Rasvapitoisuustavoite on Maaningan tilalla 4,3, mutta siihen on vielä matkaa.

”Emme ole päässeet kertaakaan tavoitteeseen, mutta nyt oli jo kerran 4,16. Olisi hienoa, jos rasva pysyisi koko lypsyvuoden yli neljässä.”

Päivi Maaninka huomauttaa, että pitoisuuksia ei toki kannata tavoitella liikaa, koska se pudottaa maitomäärää. Tilalla on 10 000 litran keskituotos, mikä on kelpo tulos luomussa. ”Parasta olisi tietysti saada pitoisuudet ylös niin, että myös maitomäärät pysyvät.”

Päivi ja Pekka Maaninka ovat osallistuneet pitoisuuspienryhmään. Tilalla käytettiin viime vuoden lokakuulle asti erillisruokintaa, mutta Maaningat alkoivat pohdiskella, jääkö lehmille rehuvajetta. Koekäyttöön otettiin apevaunu, joka vaikuttikin toimivalta ratkaisulta, ja seosrehun siirryttiin kokonaan.

”Seosrehuun siirtymisen jälkeen lehmä ovat pyöristyneet sopiviksi ja herkkämahaisetkin ovat pärjänneet paremmin”, Maaninka iloitsee.

Maaningan tilalla kevätrehu tehdään omaan siiloon ja syysrehu omaansa. ”Kun kevätrehua syötettiin syksyllä, rasva alkoi nousta, ja kun tultiin syysrehuun, rasva putosi”, Maaninka kertoo.

Erillisruokinnassa eläimille tarjoillaan yleensä yhtä rehulaatua kerrallaan, mutta nyt seosrehuun sekoitetaan syys- ja kevätrehua. Se on parantanut pitoisuuksia kokonaisuudessaan.

”Syysrehu ei lypsätä niin hyvin, mutta sekoitus näyttäisi antavan paremman tuoton. Vuosi pitää katsoa, mutta nyt vaikuttaisi hyvältä.”

Tilalla on käytössä kioski, josta menee saman verran väkirehua kuin robotti antaisi. ”Kioskilla on täysrehu. Seosrehussa on vilja-, valkuais- ja kivennäistäydennys. Seosrehuun lisätään vettä, koska se on ollut kuivaa.”

Päivi Maaninka kertoo olevansa pienryhmien suurkuluttaja ja innokas koulutuksien käyttäjä. Hän on aiemmin perehtynyt budjetin tekoon talouspienryhmässä ja ottanut sieltä käyttöönsä hyödyllisen budjettipohjan.

Pitoisuus-pienryhmän alkaessa Maaninka houkutteli miehensäkin mukaan. ”Isäntä ei ole yhtä innostunut pienryhmistä ja koulutuksista kuin minä, mutta sanoin, että rehu vaikuttaa pitoisuuksiin niin paljon, että nyt kannattaa osallistua. Hän meillä säilörehun ja appeen kuitenkin tekee.”

Pitoisuuspienryhmän osallistujilla oli Maaningan huomioiden mukaan paljon osaamista.

”Jotkut osallistujista ovat ihan huippu AIV-tekijöitä ja olimme hyvin vaikuttuneita, kun he kertoivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Yritimme saada heidän ideoistaan kiinni, koska he ovat satsanneet säilö-rehuun tosissaan ja pitoisuudet ovat parempia kuin meillä.”

Luomussa säilörehulla on Maaningan mukaan vielä enemmän merkitystä kuin muuten.

”Kun on hyvä säilörehu, niin lehmät kyllä lypsävät. Karkearehu vaikuttaa pitoisuuksiin, eli mitä parempi kuiva-ainepitoisuus on, sitä paremmat pitoisuudet.”

Teksti: Susanna Cygnel