Ripuli vahingoittaa vasikkaa

Ripuli on pikkuvasikalle vaarallinen sairaus. Taudinaiheuttajat vaurioittavat potilaan suoliston seinämää ja vaikeuttavat elimistön toimintaa. Ripulin aikana neste, elektrolyytit ja ravintoaineet eivät enää imeydy normaalisti ja potilas kuivuu, nälkiintyy ja kylmettyy. Samalla elimistö happamoituu, ja sairastunut eläin on heikko ja kokee kipua. Myös bakteereita tai niiden erittämiä myrkkyjä voi päästä vasikan verenkiertoon vahingoittuneen suolen seinämän läpi, jolloin ne voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen ja jopa sokin.

Kuivattaa ja happamoittaa elimistön

Kun vasikka menettää paljon nesteitä ja elektrolyyttejä, sen veren tilavuus pienenee ja verenkiertoelimistön kyky kuljettaa elintärkeää happea ympäri elimistöä vaarantuu. Potilaan sydän lyö tavallista tiuhempaan. Niin kauan kun ripuloiva vasikka jaksaa imeä maitoa, juomarehua tai hyvälaatuista elektrolyyttiliuosta, se saa ravintoa ja pystyy korvaamaan osan menettämistään nesteistä. Näin se pysyy kohtuullisen pirteänä, jaksaa seistä sekä liikkua ja ennen kaikkea sen imurefleksi säilyy.

Jos ripulipotilaan yleisvointi heikkenee eikä se jaksa enää imeä, nestehukan paheneminen johtaa nopeasti veren määrän vähenemiseen verisuonissa, verenpaineen laskuun ja elimistön toiminnan yhä paheneviin häiriöihin. Kuivunut vasikka on heikko, sillä on nihkeät tai kuivat limakalvot, kylmät ääreisosat, vähentynyt ihon elastisuus ja kuopalle painuneet silmät. Kuivumisen lisäksi ripulipotilaan elimistö happamoituu. Erityisesti vointia heikentää elimistöön kertyvä hermomyrkky D-laktaatti, joka aiheuttaa heikkoutta, lihasvapinaa, erilaisia hermosto-oireita sekä tajunnan häiriöitä. Kun vasikka ei jaksa enää imeä, sen veren sokeripitoisuus laskee ja se kylmettyy helposti. Lopulta nestehukka, elektrolyyttitasapainon järkkyminen, happamoituminen ja liian alhainen verensokeri johtavat sydämen toiminnan häiriöihin ja potilaan menehtymiseen.

Apua tarvitaan nopeasti

Ripulivasikoiden hoidossa tärkeintä on ripeästi aloitettu nestehoito. Sillä pyritään palauttamaan elimistön neste-, elektrolyytti- ja happoemästasapaino sekä tarjoamaan potilaalle energiaa. Näin turvataan eläimen verenkiertoelimistön kyky kuljettaa happea kudoksiin, jolloin elimistön solujen normaali toiminta säilyy. Samalla vilkastunut verenkierto poistaa hapenpuutteen aikana elimistöön kertyneitä haitallisia aineita kuten maitohappoa.

Onnistunut nestehoito palauttaa nestetasapainon ja korjaa elimistön happamoitumista, helpottaa vasikan oloa, hoitaa kipua, tarjoaa ravintoa sekä palauttaa tai pitää yllä hyvää imurefleksiä. Hoito on tärkeää aloittaa ajoissa, kun vasikka vielä jaksaa imeä. Heikko vasikka, jolla ei ole imurefleksiä, tarvitsee eläinlääkärin antamaa suonensisäistä nestehoitoa.

Neste- ja lääkehoito ovat osa ripulivasikan hyvää hoitoa, mutta myös tukihoidolla on suuri merkitys potilaan toipumisessa.

Hyvissä, toipumista tukevissa olosuhteissa sairastuneet eläimet toipuvat nopeammin ja taudinkuva jää lievemmäksi kuin haastavissa olosuhteissa pidetyillä vasikoilla. Erityisen tärkeää sairaille vasikoille on lämmin, hyvin kuivitettu ja vedoton nukkumapaikka, jolloin energiaa säästyy lämmöntuotannosta taudinaiheuttajista toipumiseen ja kasvuun.