Robotti helpottaa laadun seurantaa

Työpäivä Tanja ja Antero Mäkelän navetassa alkaa, kuten monissa muissakin navetoissa, tietokoneen avaamisella. Ruudulta näkee yhdellä silmäyksellä, onko jonkun lehmän osalta havaittavissa poikkeamia maidon normaalista laadusta.

”Utareterveyden hallinta on helpottunut huomattavasti robottien myötä. Automaattinen mittaus kertoo maidon laadusta reaaliajassa. Pääsemme kiinni ongelmiin jo ennen kuin ihmissilmä näkee, että jokin on pielessä”, Tanja Mäkelä summaa.

”Lypsyrobotti mittaa maidosta solumäärää, sähkönjohtavuutta ja verisyyttä, joista muodostuu utareterveysindeksi. Mikäli indeksi on nousussa, otamme kyseisestä lehmästä heti lettupannutestin. Jos lettupannutestikin osoittaa ongelmia, otetaan maidosta utaretulehdusnäyte. Huonolaatuinen maito ohjataan viemäriin ja edelleen lietelantalaan.”

Ensiapuna tulehdukseen lehmä saa kipulääkkeen, se siirretään seurattavien osastoon ja tarvittaessa nesteytetään. Mahdollisesta lääkehoidosta päätetään ut-näytteiden valmistuttua.

”Lypsyasema-aikaan solujen määrää seurattiin maitonäytteistä ja lettupannutestein. Nyt testaus sujuu automaattisesti ja työaikaa säästyy, ja robottimittaus on osoittautunut myös hyvin luotettavaksi. Automaattisen laadunvalvonnan lisäksi tankkimaidon aistinvarainen arviointi on tärkeää. Juomme itse maitoa, joten aistinvarainen arviointikin on lähes automaattista”, Tanja sanoo.

Meijeristä tulevista tankkinäytteistä yrittäjät katsovat solu- ja bakteerimäärät, jäätymispisteen sekä rasva-, valkuais- ja ureapitoisuudet.

Vastapoikineiden lehmien osalta yrittäjät ottavat solutestin jo ennen kuin robotti alkaa analysoida maitonäytteitä neljäntenä päivänä poikimisesta. Mikäli solutesti näyttää poikkeamaa, otetaan kyseisestä neljänneksestä utaretulehdusnäyte. Tällöin utareterveystilanne on tiedossa heti lypsykauden alusta.

Yrittäjien tavoitteena on tuottaa E-luokkaista maitoa. Haastattelupäivänä tankkimaidon solupitoisuus oli 153 000, kun E-luokan raja on 250 000.

”Solujen tarkka määrä ei ole laaduntarkkailun kannalta tärkeää. Tärkeämpää on seurata muutoksia ja selvittää heti niiden syyt”, Antero painottaa.

”Jos lehmällä on esimerkiksi kolibakteeri, pitää hoito aloittaa heti. Seuraavaan navettakertaan saakka ei voi odottaa, muuten voi menettää koko eläimen”, Tanja täydentää.

Mäkelän tilalla alettiin kiinnittää erityistä huomiota utareterveyteen vuonna 2017 alkaneen Osuuskunta Pohjolan Maidon utareterveyspienryhmän ansiosta.

”Pienryhmä oli käännekohta toimintatavoillemme. Sieltä saimme monia vinkkejä utareterveyden hallintaan”, Tanja kiittelee.

Uusi pihatto ja lypsyrobotti

Pihaton laajennus tuli ajankohtaiseksi viitisen vuotta sitten. Uusi pihatto valmistui elokuussa 2020 vanhan, vuonna 2007 valmistuneen rakennuksen yhteyteen, ja lehmien määrä kasvoi 60:stä noin 140:een. Samalla 12-paikkainen lypsyasema vaihtui kahdeksi robotiksi. Vasikat, hiehot ja umpilehmät jäivät vanhan pihaton puolelle.

Jo pari vuotta ennen uuden osan valmistumista tila otti käyttöön kiinteän apesekoittimen ja mattoruokkijan. Ruokintaa saatiin siten tarkennettua, mikä näkyi tuotoksissa ja eläinten terveydessä. Nyt mattoruokkija jakaa kaksi kertaa päivässä valmistettavan täysappeen koko 120 metriä pitkälle ruokintapöydälle.

Kaikki navetan olosuhteet tukevat eläinten hyvää terveyttä, ja karjan terveydestä kertoo osaltaan myös satatonnareiden kunniakirjarivi navetan toimistossa. Hyvän utareterveyden yhdeksi tärkeäksi tekijäksi Antero Mäkelä nimeää runsaan kuiviketurpeen käytön. Kuivitus hoidetaan koneellisesti pienkuormaajan eteen kiinnitettävällä kuivikelevittimellä. Toinen perusasia maidon laadun takana on rehu.

”Maidon hyvä laatu lähtee laadukkaasta rehusta. Korjaamme rehun noukinvaunulla, säilömme sen aina hapolla, ja rehuanalyysit otamme siilolta keskimäärin kerran kuukaudessa. Muut appeen komponentit säilömme kuivina siiloissa”, Antero kertoo.

Tilalla tehdään kolmea eri aperehuseosta: lypsylehmille, ummessa oleville ja nuorkarjalle omansa. Lehmien EKM-keskituotos on nyt 10 800 kiloa vuodessa.

”Pienoinen tuotoksen lasku lypsyasema-ajasta ei ole meille ongelma, sillä nyt eläimet ovat terveempiä ja pystymme tuottamaan rehun kustannustehokkaammin. Tästä eteenpäin tavoittelemme kuitenkin tuotoksen nousua erityisesti eläinainekseen panostamalla”, Antero linjaa.

Uusinvestoinnin myötä maitosäiliö siirtyi navetan ulkopuolelle. Mäkelät perustelevat ratkaisua sillä, että maitohuoneeseen ei tarvinnut investoida ja rahaa säästyi. Maidon laatuun tai energiankulutukseen ulkosiilo ei ole vaikuttanut. Maidon lämpö otetaan talteen esijäädyttävällä lämmönvaihtimella ja se käytetään eläinten juomaveden lämmittämiseen.

Vanhassa pihatossa vaivanneet ketoosiongelmat ja poikimahalvaukset ovat taakse jäänyttä aikaa. Eläinten terveys on jokaisessa tuotantovaiheessa aikaisempaa parempi. Poikimisia ei tarvitse enää jännittää, ja poikimavälikin on lyhentynyt 373 vuorokauteen. Aivan ongelmatonta uuteen pihattoon siirtyminen ei kuitenkaan ollut.

”Neljä kuukautta lypsyrobotin käyttöönoton jälkeen alkoi tulla ongelmia, kun utaretulehdusta aiheuttavien Staphylococcus aureus -bakteerien määrät lisääntyivät. Valio Lypsy -asiantuntijan tekemän VaDia-mittauksen perusteella lypsyalipaine laskettiin vastaamaan maidon virtauksia, ja tilanne parani nopeasti. Otimme myös robotin älykkään automaattitykytyksen pois”, Tanja kertoo.

”Vedinkastoa käytämme jatkuvasti. Se on osa ennaltaehkäisevää utareterveyden hoitoa. Utareterveyttä varmistetaan myös sillä, että eläinlääkäri tekee terveydenhuoltokäynnin kerran kuukaudessa.”

Lypsyn osalta laatu varmistetaan sillä, että robotit huolletaan säännöllisesti ja nännikumit vaihdetaan suositelluin välein.

Maidon laatu on ollut jo pitkään hyvällä tasolla. Viime vuonna tila sai Osuuskunta Pohjolan Maidon kunniakirjan 30 vuoden ajan tuotetusta E-luokkaisesta maidosta. Kunnia hyvästä laadusta kuuluu siten myös jo edellisille yrittäjille.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen