Vapaasti vettä – enemmän maitoa

Lehmä tarvitsee vettä elintoimintojensa ylläpitoon ja maidontuotantoon. Mitä enemmän lehmä syö sitä enemmän se lypsää. Kuiva-aineen syöntikyky heikkenee, jos lehmä ei saa vapaasti vettä.

Lehmä juo keskimäärin noin 100 litraa päivässä, mutta määrä vaihtelee 40–200 litran välillä (Saukkola, 2006). Lehmä voi juoda 4–7 kertaan päivässä (Puumala 2004). Vedentarve riippuu ilman lämpötilasta ja kasvaa reilusti helteellä (Fuquay 1981).

Veden laatu

Juomaveden laadusta löytyy ohjeet MMM:n Alkutuotantoasetuksesta: ”Juomaveden on oltava puhdasta. Vedessä ei saa olla siinä määrin vierasta hajua tai makua eikä myöskään pieneliöitä, loisia tai vieraita aineita, että vesi voisi vaarantaa alkutuotannon tuotteiden ja niistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden.”

Talousvedelle asetetut vaatimukset täyttävä vesi on turvallisinta lehmille. Juomaveden laatua on seurattava aistinvaraisesti. Veden laadun seurannassa on huomioitava sateiden ja sulamisvesien aiheuttamat pintavalumat, esimerkiksi ulosteperäiset bakteerit ja nitraatti, sinilevämyrkyt, torjunta-ainejäämät jne. Kesällä lehmät ja hiehot voivat juoda järvistä ja joista, mutta veden laatua on seurattava sinilevämyrkytyksen varalta.

Utaretulehdusten aiheuttajista erityisesti klebsiellat voivat pesiytyä juoma-astioihin. Siksi juoma-astioiden puhtaudella on merkitystä. Klebsiella voi pesiytyä myös lämmönvaihdinjärjestelmän veteen, jolloin järjestelmä on tyhjennettävä ja desinfioitava.

Vesipisteet, veden virtaus ja lämpötila

Eläinten juomaveden saatavuudesta ja juomavälineistä sekä niiden puhtaudesta säädetään eläinsuojelulainsäädännössä. Eläinsuojelulain (MMM nro 247/1996) mukaan eläimen on saatava riittävästi juotavaa.

Nautojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Juoma-astiat on sijoitettava niin, että ne ovat kaikkien ulottuvilla turvallisesti sijoitettuina. Juoma-astioiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä.

Pihatossa jokaista alkavaa 10 lypsylehmää kohden on oltava vähintään yksi juoma-astia. Muille kuin lypsylehmille vaatimus on yksi juoma-astia jokaista alkavaa 20 nautaa kohden. Allastilaa pihattoon suositellaan 10 cm/lehmä, vesikuppeja yksi neljää lehmää kohden tai edellisten yhdistelmä.

Kylmäpihatossa juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä. Parsinavettaan suositellaan jokaiselle lehmälle omaa juomakuppia, jotta ne voivat juoda riittävästi ja rauhassa.

Jan Hulsenin Lehmähavaintoja-oppaan mukaan lehmä juo mielellään syömisen jälkeen ja silloin, kun se nousee ylös tai tulee lypsyltä. Vesipisteitä olisi hyvä olla ympäri pihattoa. Nauta juo mielellään laajasta, matalalla olevasta veden pinnasta. Altaan ympärillä olisi hyvä olla riittävästi tilaa, jotta lehmä voisi seistä ja juoda rauhassa turvallisesti.

Kun lehmä saa juoda rauhassa, se juo kolmessa vaiheessa. Ensin on alustava maistelu, sitten pidempi maistelu ja lopuksi juonti. Jos lehmä voi valita, se juo mieluiten puhdasta ja raikasta vettä. Lehmät voivat leikkiä kielellään kylmällä vedellä ennen kuin juovat.

Juomaveden optimilämpötila on +17 °C ja vesikupeista on tultava vähintään 10 litraa minuutissa. Lehmän juontinopeus voi olla jopa 15–20 litraa minuutissa vapaasta vesilähteestä (Puumala 2004). Edullisimmin lämmintä vettä saadaan tilasäiliön lämmöntalteenotolla. Veden lämmittäminen lisää veden juontia ja samalla lehmien syöntiä.

Muista seurata lehmien ja hiehojen juomista, kun vaihdat eläimiä toiseen paikkaan ja mahdollisesti toisenlaisille juomakupeille tai juoma-astioille.

Vesihuolto laitumilla

Lehmä on laiska ja jättää helposti juomisen vähiin, jos vettä ei ole saatavissa kohtuullisen matkan päässä. Lehmä ei mielellään kävele juomapaikalle, mikä on yli 250 metrin päässä. Lievä vedenpuute ei näy ulkoisesti, mutta näkyy tuotoksessa, eläinten painossa ja hedelmällisyydessä.

Riittävän helppo juomaveden saanti puhtaista juoma-astioista on halpa tuotantopanos varsinkin kuumilla säillä, jolloin veden tarve lisääntyy. Joillakin tiloilla on kiinteä vesiputkisto laitumella, josta saa helposti puhdasta vettä joka laidunlohkolle.

Siirrettävät vesisäiliöt, joissa on lehmiä varten joko juomakupit tai pienet altaat, palvelevat hyvin laiduntavia lehmiä. Umpisäiliöihin ei pääse esimerkiksi linnut, mutta niiden puhdistaminen voi olla haasteellista. Koska juomapaikkojen ympärys liettyy helposti sadejaksoina, olisi niiden paikkojen vaihtelu suotavaa tai se, että paikkojen alla olisi helposti puhdistettava alue. Liettynyt alue voi olla riski utareterveydelle.

Vasikoiden veden tarpeesta

Vasikan pitää saada ruokaa ja juomaa vähintään kahdesti päivässä. Sairaalle ja vahingoittuneelle vasikalle on oltava tarjolla jatkuvasti puhdasta vettä. Kuumalla ilmalla kaikkien vasikoiden saatavilla on oltava koko ajan puhdas vesi.

Vasikalla vesi lisää väkirehun syöntiä ja edistää siten pötsin kehittymistä. Kylmä vesi altistaa ripulille ja liian lämmin vesi vähentää juontia.

Juoma-astioiden puhdistus

Juoma-astioiden kunto ja toimivuus on hyvä tarkistaa päivittäin. Lämpimällä säällä bakteerit kasvavat ja astiat olisi hyvä tyhjentää päivittäin ja harjata viikottain. Varsinkin virussipulin yhteydessä tiheän puhdistamisen tarve korostuu.

Pihatossa kipattavat altaat ovat puhdistamisen kannalta helpoimmat ja loppusilaus harjalla!

Niksi juomakuppien puhdistukseen

Juoma-altaat on nopea harjata puhtaaksi ja tyhjentää, mutta juomakuppeja voi olla navetassa useita kymmeniä. Niiden pesu vie aikaa ja on jopa työlästä. Porakoneen yhdistäminen vessaharjaan nopeuttaa ja helpottaa kuppien pesua.

Puolivuotta sitten Elisabet ja Pekka Laitisen tilalle Savonlinnan Oraviin hankittiin vessaharjat akkuporakoneen kaveriksi.

”Juomakupit pestään noin kahden viikon välein. Kesäaikana kuppien pesun tarve luonnollisesti lisääntyy. Porakoneen vara-akku kannattaa laittaa lataukseen, ettei työ katkea virran puutteeseen. Kuppien pesemisestä huolehtivatkin nyt tilan nuoret”, Pekka Laitinen kertoo.

Kuppien pesun jälkeen harja vielä hurautetaan puhtaaksi mäntysuopavedessä.

Teksti ja kuvat Kaija Laitinen

Lue lisää: