Säilö tuorevilja oikein

Tuoreviljan säilöntä on kriittinen tekijä homeiden muodostumisen kannalta

Tuoreviljan säilöntä on kriittinen tekijä homeiden muodostumisen kannalta. Murskeviljan ja valkuaiskasvien, kuten herneen tai härkäpavun, säilönnässä pätevät samat perussäännöt kuin säilörehun teossa.

Säilöttävän viljan on oltava riittävän kosteaa, jotta rehumassa saadaan kunnolla tiiviiksi. Viljan kosteuden tulisi olla vähintään 30–35 prosenttia. Liian kuivaan rehumassaan jäävä ilma aiheuttaa riskin homeiden kasvulle.

Viljan murskesäilöntä perustuu hapettomuuteen ja happamuuteen. Viljan huolellinen tiivistäminen ja aumamuovin painotus estävät ilman pääsyä rehumassan sisään. Riittävä pH:n lasku varmistetaan säilöntäaineilla.

Säilöntäaineen valintaan vaikuttaa viljan kosteuspitoisuus. Muurahaishappo laskee tehokkaasti pH-arvoa ja propionihappo estää hiivojen ja homeiden lisääntymisen. Säilöntäaineen annostelun määrää ja tasaisuutta tulee seurata ja säätää tarvittaessa.

Yksi viljan tuoresäilönnän haasteista on viive puinnin ja murskauksen välillä, koska säilöntäaine lisätään vasta murskausvaiheessa. Viive voi olla useita tunteja tai jopa vuorokausia, mikä johtaa viljan lämpenemiseen ja mikrobipitoisuuksien lisääntymiseen.

Aerobisten mikrobien kasvua ja viljan lämpenemistä voidaan estää lisäämällä viljaan propionihappoa sisältävää säilöntäainetta jo puintivaiheessa tai heti sen jälkeen.

Murskeviljasiilon on hyvä olla suljettuna vähintään kuukausi, mielellään kaksi. Siilon koon tulisi olla sellainen, että syöttönopeus olisi vähintään 10–20 cm/vrk.

Tasainen murskaustulos auttaa tiivistämisessä. Sekaviljat lisäävät haastetta murskaukselle.

Aflatoksiinin kertymiseen rehuviljaan voivat johtaa epäonnistuneen säilönnän lisäksi kasvukauden aikaiset korkea lämpötila, vähäinen sademäärä ja näistä johtuva kuivuusstressi.

Asiantuntijana

Sari Perälä
Säilörehuasiantuntija, Osuuskunta Maitosuomi