Säilörehusiilon lämpötila varoittaa

Säilörehun lämpenemistä ja lämpötilan säilymistä rehussa korjuun jälkeen on mitattu Hyvää karjalle -hankkeessa kahtena korjuuvuonna. Hankkeen tavoitteena on ollut tutkia, saadaanko lämpötilan mittauksesta uusi rehun laatua ennakoiva, oman tilan korjuuketjusta tietoa tuova työkalu viljelijälle. Vaikka korjuuteknologia on parantunut ja rehunkorjuu ammattimaistunut, säilörehun laadussa ei aina päästä parhaaseen A-luokkaan.

Kun ensimmäiset mittaukset tehtiin vuonna 2019, huomattiin, että siilon lämpötila voi olla selvästi ympäristöä korkeampi: se laskee vain muutamia asteita kuukaudessa ja voi suuressa siilossa olla vielä keskitalvella yli 20 °C. Lämpötila sinänsä ei välttämättä liity säilörehun ruokinnalliseen laatuun. Sen sijaan pitkään jatkunut lämpötilan nousu viittaa ilman jäämiseen rehuun ja virhekäymiseen. Tutkimuksessa seurattiin lämpötilaa vuosina 2021–2022 ensin yhdellä tilalla ja viime kasvukautena viidellä tilalla.

Mittauksissa käytettiin lähettimellä varustettuja 20 millimetrin vahvuisia terässauvoja (Quanturi), joiden avulla lämpötilat saatiin mitattua siilon pohjan läheltä, puolivälistä ja pinnan läheisyydestä. Sauvan tyvi suljettiin ilmatiiviisti, jotta happi tai vesi ei pääsisi vaikuttamaan rehun laatuun. Tutkimuksen perusteella tärkeintä on mitata lämpötilaa rehun pintaosasta, alle 1 metrin syvyydeltä.

Vuoden 2020 mittaukset osoittivat, että lämpötilalla on selvä yhteys säilörehun myöhempään laatuun. Lämpötila voi myös vaihdella eri osissa siiloa ja nousta uudelleen alkuvaiheen jälkeen. Hyvin korkealle noussut lämpötila kielii virhekäymisestä, minkä seurauksena sokereiden määrä alenee ja jopa loppuu, lähtötasosta riippuen. Sokereiden loppumisen seurauksena pH nousee ja rehun laatu alkaa heiketä.

Kahden vuoden seurannan tuloksena voidaan todeta, että lämpeneminen vaihtelee tilojen välillä ja tilan sisällä satojen välillä, mutta on ylipäätään aika yleistä. Se, johtaako lämpötilan nousu rehuarvon heikkenemiseen, johtuu monesta seikasta, muun muassa raaka-aineen laadusta, kuiva-ainepitoisuudesta ja sokerien määrästä.

Mittauskokemustemme mukaan jo muutamien reikien ilmaantuminen katemuoviin ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana aiheuttaa rehun laadun heikkenemistä varsinkin pintaosissa. Sen vuoksi reikiintyminen tulee estää kaikin keinoin.

Keskimäärin lämpenemistä tapahtuu useimmiten rehun pintaosassa, harvemmin keskellä tai pohjan läheisyydessä. Yksi tapa kuvata virhekäymistä on katsoa, kuinka pitkään lämpötilan kehitys on nousujohteista eli kuinka monta nousevan lämpötilan päivää rehussa esiintyy säilönnän aikana. Mittauksissa nousevan lämpötilan päiviä oli siilon pintaosassa merkittävästi enemmän kuin syvemmällä, puolivälissä tai pohjan lähellä. Käymispäiviksi merkittiin päivä, jolloin anturin keskilämpötila oli korkeampi kuin edellisenä päivänä. Vuoden 2021 lämpötilamittaukset viidellä eri tilalla osoittivat, että lämmönnousu on yleistä tilasta tai säilöntämenetelmästä riippumatta. Myös korjuuolosuhteilla ja säilöttävän nurmen kuiva-aineen määrällä on suuri merkitys. Varmasti merkitystä on myös sadon lähtötason sokeriarvoilla.

Lämpötilamittauksia kannattaa tehdä erityisesti rehun pintaosasta, sillä se tuo välitöntä ja uutta tietoa rehuntekoon ja kerryttää nopeasti näkemystä siitä, mikä lämpötilan nousuun vaikuttaa. Edullisimmillaan lämpötilan saa mitattua puikkomittarilla, mutta lämpötiloja tasaisin välein palvelimelle lähettävä järjestelmä tallentaa lämpötilat muistiin, josta tieto on helposti löydettävissä vuosienkin jälkeen. Mittaussauvan pituudeksi riittää 1 metri, sillä muutokset rehun pintaosassa ovat voimakkaampia.

Hyvää karjalle -hanke on EIP-Agri -hanke (2019-6/2023). Mittauksia jatketaan useilla tiloilla vielä tulevana kesänä.

Lisää aiheesta:

Video "Sauvat Siiloon" TTS:n Youtube-kanavalla Uudet Teknologiat & Maatalous.
www.oulu.fi/mittaustekniikka/hyvaakarjalle
www.digipaali.fi/hyvaa-karjalle/

Kirjoittaja:
Ilpo Pölönen
MMT, tutkijayliopettaja,
Hämeen ammattikorkeakoulu