Siirry sisältöön
Katsaukset

Sanoilla on väliä

Sanoilla on väliä
Annikka Hurme
Toimitusjohtaja

Valion toimitusjohtaja, joka rakastaa tavallista perhearkea sekä sudokujen ratkomista ja ulkoilua metsässä.

Maitotilayrittäjä, maidontuottaja, maitotilallinen. Maanviljelijä, ruoantuottaja, Valion omistajayrittäjä. Ainakin näin monella eri tavalla keksin kuvata tämän lehden keskivertolukijaa. Sanavalinnoilla on merkitystä, sillä sanojen avulla luomme yhteistä ymmärrystä meitä ympäröivästä maailmasta.

Maatalous, metsätalous ja energiatalous ovat esimerkkejä termeistä, jotka jäävät helposti uutislähetysten yläpilveksi. Mutta heti, jos puhutaan ruoan, klapien tai sähkön hinnasta, niin johan alkaa kiinnostaa.

Haluaisin kiinnittää huomion erityisesti yhteen sanaan: maatalouspolitiikan sijaan meidän pitäisi niin Suomessa kuin EU:ssa alkaa puhua ruokapolitiikasta. Eihän maatalouspolitiikkaa maatalouden takia tehdä, vaan ruoan vuoksi!

Erityisesti maataloustuilla on negatiivinen kaiku, ja keskustelusta puuttuu lähes aina se kaikkein tärkein näkökulma: maatalous (ja ne usein negatiivisesti mielletyt tuet) ovat olemassa, jotta ruoantuottajilla olisi kannustin harjoittaa ammattiaan myös kylmissä ja kosteissa pohjolan olosuhteissa, ja suomalaisilla jääkaappi täynnä myös tiukan paikan tullen. Suurin osa maailman valtioista tukee oman maan ruoantuotantoa tästä aivan samasta syystä, ja meidän on pärjättävä kilpailussa tuontituotteille.

Maatalouspolitiikan yhteyttä arkeen ei siis julkisessa keskustelussa tuoda esille riittävästi: tarvitsemme maataloutta, koska syömme. Ruoan ohessa yhteiskuntaan syntyy paljon muutakin hyvää. Kun meillä on ruoantuottajia ympäri maan, moni syrjäisempikin alue säilyy elinvoimaisena.

”Maatalouspolitiikan sijaan meidän pitäisi niin Suomessa kuin EU:ssa alkaa puhua ruokapolitiikasta.”

Tiesitkö esimerkiksi sen, että maitoautot raportoivat teiden poikkeavasta kunnosta viranomaisille ja tiestöstä huolehtiville urakoitsijoille? Yleensä poikkeamat koskevat liukkautta, aurausta, kelirikkokautta tai vaikka tielle kaatunutta puuta. Toimiva tieverkosto on yhteiskunnallisen infran peruspilari. Kun eri alueilla on maatiloja, on myös elintarviketehtaita ja työpaikkoja, taloja ja niissä asukkaita. Ruoan lisäksi saamme maaseudulta polttopuut, vessapaperin ja jatkossa esimerkiksi lehmänlannasta tehdyn biokaasun. Ei sovi unohtaa sitäkään, että ”vain asuttu raja on myös turvallinen raja”. Tämä vanha viisaus kuultiin viimeksi presidentinvaaleissa.

Tapasin tammikuussa Pohjolan Maidon ja Maitosuomen tuottajatilaisuuksissa GIRA:n johtaja Christophe Lafougèren Ranskasta. Hänen esityksestään jäi mieleen erityisesti se, että vaikka globaali ruoan tuotantoketju on haasteiden edessä, haasteet tarjoavat meille myös mahdollisuuksia. Sään ääri-ilmiöt, erityisesti kuumuus ja kuivuus, lisääntyvät monilla alueilla, joilla ruokaa tuotetaan nykyisin paljon. Siksi pohjoisten alueiden merkitys ruoantuotannossa kasvaa. Lafougère nosti esimerkiksi Kaakkois-Aasian maat kuten Vietnamin, Thaimaan, ja Malesian. Näissä maissa väestö ja bruttokansantuote kasvavat ja samalla kysyntä maitotuotteille voimistuu. Ilmasto on liian kuuma maidontuotannolle, joten tarvitaan tuontia.

EU-vaalit ovat tulossa, ja nyt jos koskaan tarvitsemme päättäjiä, joilla on kokonaisymmärrys ruoantuotannosta ja uskallus pitää suomalaisen ruoantuotannon ja Suomen hyvien käytäntöjen puolia. Kerrotaan siis yhdessä siitä, mitä kaikkea hyvää maanviljely luo ruoan lisäksi yhteiskuntaan.