Sinikielitauti lähestyy, oletko valmis?

Sinikielitaudin leviäminen Suomeen on mahdollista tulevana kesänä. Sinikielitauti on aiheuttanut Euroopan lypsykarjoissa tappioita erityisesti maidontuotannon vähenemisen vuoksi. Nautojen parissa työskentelevien on tärkeä tunnistaa taudin oireet ja ilmoittaa epäilystä virkaeläinlääkärille.

Polttiaiset tartuttavat sinikielitautia

Sinikielitauti eli bluetongue on kotieläimenä pidettävien ja luonnonvaraisten märehtijöiden tauti, jonka aiheuttaa polttiaisvälitteisesti tarttuva bluetongue-virus eli BTV. Virusta on useita eri serotyyppejä, Euroopan tämänhetkisen epidemian aiheuttaja on BTV3.

Sinikielitautivirusta levittäviä Culicoides-suvun polttiaisia on myös Suomessa. Polttiaiset saavat tartunnan imiessään verta virusta kantavasta märehtijästä. Virus lisääntyy ja kehittyy tartutuskykyiseksi polttiaisessa, ja seuraavilla syöntikerroillaan polttiainen tartuttaa viruksen uusiin eläimiin. Sinikielitautivirus voi tarttua myös sperman ja alkioiden välityksellä sekä istukan kautta lehmästä vasikkaan.

”Sinikielitauti ei tartu ihmiseen, eikä suoraan naudasta toiseen.”

Virusta voivat levittää myös uudelleen käytetyt, viruksella saastuneet injektioneulat. Sinikielitauti ei tartu ihmiseen, eikä suoraan naudasta toiseen. Naudat voivat olla viruksen kantajia jopa kahden kuukauden ajan.

Tautitapauksia havaitaan yleensä aikana, jolloin polttiaiset ovat aktiivisia, eli keväästä syksyyn. Riski tartunnalle vähenee, kun ilman lämpötila laskee alle 10 asteen. Polttiaiset eivät lennä pitkiä matkoja, mutta ilmavirtausten mukana ne voivat kulkeutua jopa satoja kilometrejä. Virus voi levitä myös tartunnan saaneen eläimen tai eläinkuljetuksissa kulkeutuvien polttiaisten mukana.

Taudinkuvassa on vaihtelua

Tutkimustieto ja kokemukset BTV3-viruksen aiheuttamasta taudista naudoille ovat karttumassa. Taudin vakavuus on vaihdellut suuresti karjojen ja yksilöiden välillä, mahdollisesti liittyen polttiaisten sekä viruksen määrään alueella. Eniten tappioita ovat aiheuttaneet maitotuotoksen lasku ja luomiset. Nautoja on myös kuollut sinikielitautiin, ja niitä on jouduttu poistamaan sorkkavaurioiden, alentuneen tuotoksen tai heikentyneen hedelmällisyyden vuoksi. Pohjoismaissa nautojen sinikielitauti on ollut toistaiseksi melko lieväoireinen.

Sinikielitaudin itämisaika on yleensä 5–8 vuorokautta ja akuutin taudin kesto 1–3 viikkoa. Taudin oireet ovat seurausta limakalvojen tulehtumisesta. Lopputiineet lehmät ja hiehot ovat erityisen alttiita taudille, ja tartunta voi johtaa luomiseen. Kaikkia oireita ei välttämättä esiinny samassa eläimessä eikä samassa karjassa. Tartunta voi olla myös oireeton.

Näytteenotto varmistaa diagnoosin

Nautatilallisten on syytä opetella tunnistamaan sinikielitaudin oireet. Sinikielitauti on lakisääteisesti vastustettava eläintauti, joten siihen viittaavista oireista on ilmoitettava virka- eli kunnaneläinlääkärille. Virkaeläinlääkäri ottaa näytteet diagnoosin varmistamiseksi.

Verinäytteistä voidaan tutkia sinikielitautivirusta tai vasta-aineita. Virustutkimukseen soveltuvat myös kudosnäytteet äskettäin kuolleista eläimistä tai luoduista sikiöistä. Sinikielitaudin ja vakavan, vastustettavan suu- ja sorkkataudin oireet ovat samankaltaisia, joten nopea yhteydenotto virkaeläinlääkäriin on tärkeää.

Sinikielitaudin torjunnassa on haasteita

Suomella on sinikielitaudista vapaa asema EU:ssa, siksi märehtijöiden tuonti tautialueilta Suomeen ei tällä hetkellä ole käytännössä mahdollista. Sinikielitautiviruksen tuloa Suomeen pakastesperman mukana ehkäistään lakisääteisillä määräyksillä ja tutkimuksilla alkuperämaassa.

Polttiaisten levittämän taudin ehkäiseminen on hankalaa, mutta tartuntariskiä on mahdollista pienentää vähentämällä karjan polttiaiskontakteja. Nautoja ei tulisi pitää ulkona hämärän aikaan, kun polttiaiset ovat aktiivisia. Polttiaisten lentämistä navetassa voi vaikeuttaa lisäämällä ilman liikettä puhaltimilla. Laitumia, joissa on paljon polttiaisten lisääntymispaikkoja, kuten seisovaa vettä, tulee välttää. Hyönteiskarkotteet eivät ehkäise sinikielitautia. Uudiseläimiä ei tulisi hankkia pitopaikoista tai alueilta, joissa tautia esiintyy.

Sinikielitautiin ei ole lääkitystä, mutta oireita voidaan helpottaa tukihoidoilla. Nauta voi parantua taudista täysin, mutta sen tuotanto voi olla taudin jälkeen heikentynyt. Taudin sairastanut saa yleensä elinikäisen immuniteetin kyseistä BTV-serotyyppiä vastaan. Sinikielitautia vastaan voidaan myös rokottaa. Rokotukset BTV3-virusta vastaan eivät estä tartuntaa tai viruksen eritystä, mutta lieventävät taudin oireita. Rokottaminen ei tällä hetkellä ole sallittua Suomessa – Ruotsissa suositellaan nautojen rokottamista riskialueilla.

Ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi ja kosteammaksi riski hyönteisvälitteisille eläintaudeille kasvaa. Kymmenkunta vuotta sitten niin ikään polttiaisvälitteinen Schmallenbergvirus pystyi leviämään maahamme varsin laajalle. Ruotsin tartuntatilanteen on ennustettu pahenevan tämän vuoden aikana, joten sinikielitautivirusta kantavien polttiaisten kulkeutuminen ilmavirtojen mukana maahamme on entistäkin todennäköisempää. Sinikielitaudin uhka on todellinen.

Teksti: Eläinten terveys ETT ry