Streptococcus dysgalactiae
Streptococcus dysgalactiae on ympäristöperäinen ja tartunnallinen utaretulehduksen aiheuttaja – se lisääntyy merkittävästi sekä ympäristössä että lehmässä. Tämä on utaretulehdusta aiheuttavalle bakteerille suhteellisen harvinaista. Vuonna 2013 Valion aluelaboratorioon lähetetyistä näytteistä 16,2 prosentista löytyi Str. dysgalactiae.
Oireet ja hoito
Str. dysgalactiae aiheuttaa sekä piileviä että selvin oirein ilmeneviä utaretulehduksia. Noin kolmannes paranee itsestään ja kaksi kolmesta tapauksesta penisilliinillä. Karjojen välillä on vaihtelua riippuen altistavista tekijöistä ja immuunipuolustuksen tehokkuudesta.
Esiintyminen
Bakteeria löytyy eläinten suusta, emättimestä ja iholta, mutta erityisesti tulehtuneesta utareesta ja sen erittämästä maidosta. Sitä on paljon myös haavoissa, varsinkin vetimissä, jos ne nirhaantuvat liian tiukan kytkyen, lyhyen parren tai niukan kuivituksen vuoksi. Bakteeria löytyy myös makuualustoista ja lannasta. se voi lisääntyä laitumien makuualueilla, erityisesti kosteissa oloissa.
Str. dysgalactiae leviää tulehduseritteistä makuualustoihin ja lantaan, joissa bakteerit lisääntyvät ja pääsevät tarttumaan avointen vedinkanavien kautta tai huonon lypsyhygienian/lypsytekniikan (paineiskut) avulla utareisiin. Vedinhaavoista on lyhyt tie vedinkanavan kautta utareeseen.
Ummessaolokauden alussa ja lopussa tartuntariski ympäristöstä on suurentunut, koska vedinkanavat ovat auki.
Lehmien immuunipuolustus on poikiessa ja alkulypsykaudella heikentynyt, mikä lisää riskiä sairastua. Puolustusta heikentävät erityisesti puutteellinen ruokinta, seleenin puute ja monet tarttuvat taudit kuten BRSV ja corona-virusripuli.
Vedinten ihon puolustus voi heikentyä vedinkastoon tai parren desinfiointiin käytettävien ärsyttävien aineiden vuoksi. Samoin vaikuttaa vetimien päitä vaurioittava lypsy. Vedinsyylät aiheuttavat haavaumia vetimiin. Eloeläinten ostoon liittyvä eläinten siirtostressi lisää altistusta.
Ennaltaehkäisy
Puhtaat makuualustat navetassa, laitumella ja jaloittelutarhassa, ehjät vetimet ja kintereet sekä hyvä lypsyhygienia ja -tekniikka ovat avainasemassa Str. dysgalactiae -utaretulehdusten ennaltaehkäisyssä. Parsien siivous 3–4 kertaa päivässä ja kuivittaminen puhtaalla kuivikkeella 1–2 kertaa päivässä on suotavaa. Erityisesti tulee huolehtia hygieniasta ummessa olevien lehmien ja hiehojen makuualueilla.
Poikimakarsinat on siivottava joka lehmän välillä ja kuivikkeet uusittava. Kestopehkupoikimakarsinoiden kuivituksen tulee olla runsasta. Ryhmäpoikimakarsinoissa voidaan utareliiveillä ja sanomalehdillä ennaltaehkäistä tartuntaa ennen poikimista epidemian aikana.
Tartunnan leviämisen kannalta olisi hyvä pitää poikivat hiehot ja lehmät erikseen pihatossa, varsinkin ennen poikimista.
Vedinkasto vähentää tartunnan leviämisriskiä jonkin verran tappamalla vetimien päällä olevia bakteereita, mutta ei korvaa hyvää makuualueja lypsyhygieniaa.
Epidemiatilanteessa voi harkita parsien tai makuualustojen desinfiointia lyhyen aikaa. Runsas ja pitempiaikainen käyttö ärsyttää yleensä vetimen ihoa liian paljon. Umpeenpano-antibioottituubit ovat suositeltavia erityisesti epidemian aikana.
Kirjoittaja: Eläinlääkäri Laura Kulkas
2.5.2016
Piirros: Ossi Hiekkala
