Streptococcus uberis
Streptococcus uberis on ympäristöperäinen utaretulehdusmikrobi, joka voi tarttua myös lypsyssä. Bakteeri on yleisin utaretulehduksen aiheuttaja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä yleinen myös Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Vuonna 2013 Valion aluelaboratorioon lähetetyistä näytteistä 13,8 prosentista löytyi Str.uberis.
Oireet ja hoito
Str.uberiksen aiheuttama utaretulehdus on usein piilevä, mutta akuuttejakin oireita voi esiintyä. Noin 30 prosenttia tulehduksista voi parantua itsestään ja penisilliinillä saavutetaan noin 30 %-yksikön lisäparaneminen. Mitä aikaisemmin tulehdus hoidetaan, sitä paremmin antibioottihoito tehoaa.
Esiintyminen
Str.uberis -bakteerit leviävät utaretulehduseritteistä ja ulosteista makuualustoille ja lantaan, joista ne tarttuvat avointen vedinkanavien kautta tai huonon lypsyhygienian/lypsytekniikan edesauttamana utareeseen.
Ulkomaisten tutkimusten mukaan jopa puolet tartunnoista tapahtuu ummessaolokaudella makuualustoilta.
Kaksi ensimmäistä ja 1–2 viimeistä ummessaolokauden viikkoa ovat riskiaikoja, koska vedinkanavat ovat tällöin auki. Myös lehmien heikentynyt immuunipuolustus vaikuttaa tartuntoihin poikimisen aikaan.
Str.uberis pesiytyy laitumien makuualustoihin ja on yleisin utaretulehdusten aiheuttaja maissa, joissa lehmät laiduntavat paljon tai jopa koko vuoden. Säilörehun tai muiden rehujen tähteet ja esimerkiksi kestopehkupoikimakarsinoiden olki, ovat hyvä kasvualusta bakteereille.
Kylmäpihatoissa talvella ei yleensä ole tartuntoja, mutta keväällä kelin lämmetessä bakteerit alkavat lisääntyä. Epidemian todennäköinen alkamisajankohta on huhti–toukokuu, toinen epidemia-aalto on yleensä heinä– elokuussa.
Ennaltaehkäisy
Puhtaat makuualustat ja viileä navetta ovat avainasemassa Str.uberiksen ennaltaehkäisyssä. Parsien siivous 3–4 kertaa ja kuivittaminen puhtaalla kuivikkeelle 1–2 kertaa päivässä on suotavaa. Poikimakarsinat on siivottava ja kuivikkeet vaihdettava poikimisten välillä, kestopehkuisten poikimakarsinoiden kuivituksen tulee olla runsasta. Ryhmäpoikimakarsinoissa voidaan ennaltaehkäistä tartuntaa ennen poikimista utareliiveillä ja sanomalehdillä.
Poikivat hiehot ja lehmät on hyvä pitää erillään varsinkin ennen poikimista. Laitumien paljon käytetyt makuualueet (yleensä porttien läheisyydessä) on hyvä peittää puhtaalla hiekalla ennen hellejaksoja. Jaloittelutarhoihin on hyvä tehdä puhdas hiekkapeti makuualustaksi (ja mielellään varjo/sadekatos päälle), joka uusitaan vähintään kerran vuodessa. Rehujätteet, joiden päällä lehmät makaavat, tulee siivota pois laitumilta tai jaloittelutarhoista.
Navetan ilmanvaihdon on toimittava myös lämpimänä vuodenaikana.
Ikkunoiden poisto lisää ilman vaihtumista. Vedinkasto estää tartunnan leviämistä, mutta ei korvaa hyvää lypsy- ja makuuhygieniaa. Umpeen laitettaessa on vähennettävä lehmien, varsinkin paljon lypsävien, ruokintaa noin viikko ennen umpeen laittoa.
Orbeseal- tai Noroseal-vedintulpat estävät tutkimusten mukaan merkittävän osan tartunnoista ummessaolokaudella, mutta antibioottituubien teho on vielä parempi. Orbesealin/Norosealin käyttöön liittyy utaretulehdusriski, jos likaa pääsee vetimeen. Vedintulppien ja antibioottien käyttö ei korvaa hyvää makuualuehygieniaa ja viileyttä.
Kirjoittaja: Eläinlääkäri Laura Kulkas
30.11.2015
Piirros: Ossi Hiekkala