Stressi kuormittaa vasikan elimistöä ja altistaa sairastumiselle
Vasikoilla on vain vähän erilaisia voimavaroja selvitä elimistöä kuormittavista haasteista, ja siksi ne ovat erityisen alttiita haitallisen stressin vahingollisille vaikutuksille. Toisaalta mielihyvää tuottavat, kiihdyttävät asiat kuten leikkiminen, kehittävät vasikoiden elimistöä ja puolustuskykyä.
Stressireaktion tarkoitus on suojella eläintä ja auttaa selviämään haastavista tilanteista. Periaatteessa stressistä on siis eläimelle hyötyä. Kaikki normaaliin elämään kuuluva stressi ei siis suinkaan ole vaarallista, saati haitaksi eläimille. Puhutaankin stressistä yleensä sekä yksilön hyvinvoinnin ja terveyden vaarantavasta negatiivisesta distressistä että positiivisesta, elimistöä kehittävästä eustressistä.
Koska vasikat kasvavat ja kehittyvät nopeasti ja niiden elimistössä on vielä vähän voimavaroja selvitä erilaisista haasteista, ne ovat erityisen alttiita haitallisen stressin negatiivisille vaikutuksille. Ne tarvitsevat kuitenkin hyödyllistä positiivista stressiä kehittyäkseen normaalisti ja pysyäkseen terveenä.
Vasikoita hoitaessa on tärkeää tiedostaa, mitkä asiat kuormittavat ja mitkä taas kehittävät nuorten eläinten elimistöä.
Haluamme vähentää voimavaroja kuluttavia ikäviä asioita samalla kun lisäämme mahdollisuuksia mielihyvää tuottaviin kiihdyttäviin asioihin kuten leikkimiseen. On myös hyvä muistaa, että jos jokin stressitekijä on jo rasittanut vasikan elimistöä ja vienyt sen voimavaroja, eläin on alttiimpi sitä kohtaavan seuraavan haasteen haitallisille vaikutuksille.
Stressi alkaa, kun eläimen keskushermosto havaitsee elimistön tasapainoa uhkaavan vaaran. Stressireaktion aikana vasikka muuttaa käyttäytymistään ja sen elimistön toiminta muuttuu. Samalla haitalliseen ”huonoon” stressiin liittyy negatiivisia tunnetiloja, kun taas elimistöä kehittävä ”hyvä” stressi saa aikaan positiivisia kokemuksia.
Vasikoiden elimistöä kuormittavat haasteet voivat olla joko psyykkisiä tai fyysisiä.
Oleellista eläimen tai reaktion kannalta ei niinkään ole se, onko asia sille oikeasti vaarallinen vaan se, kokeeko eläin sen uhaksi itselleen.
Vaaran havaittuaan vasikan elimistö reagoi haastavaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaikki asiat eivät aiheuta samanlaista reaktiota. Yksilöstä ja sen elimistön voimavaroista, edeltävistä kokemuksista, stressitekijästä ja tilanteesta riippuen yritys palauttaa elimistön tasapaino on erilainen. Esimerkiksi vihamielisen sosiaalisen tilanteen kohtaaminen tai vakavasta ripulista toipuminen vaativat varsin erilaisia toimia.
Vasikoiden hyvinvoinnille ja terveydelle ratkaisevaa on se, miten eläimet pystyvät haastavaan tilanteeseen sopeutumaan ja kuinka paljon elimistön voimavaroja haasteesta selviäminen niiltä vie. Mitä voimakkaampaa stressi on, mitä pidempään se kestää tai mitä useampi haastava asia tapahtuu yhtä aikaa, sitä enemmän voimavaroja (kuten energiaa) tai resursseja (kuten aikaa) tilanteesta selviäminen elimiltä vaatii.
Tärkeää on myös se kuinka kauan kestää, että vasikan elimistön voimavarat palautuvat haastetta edeltäneelle tasolle. Puhutaankin stressireaktion aiheuttamasta ”biologisesta hinnasta”. Jos haasteesta selviäminen vie vasikan voimavaroja niin paljon, että eläin ei pysty sopeutumaan tilanteeseen, stressi häiritsee sen elimistön normaalia toimintaa, eläimen hyvinvointi heikkenee, sen kasvu hidastuu ja se altistuu sairauksille.
Lisäksi koettu stressi siis vähentää eläimen kykyä vastata tuleviin haasteisiin ennen kuin elimistön voimavarat ovat taas palautuneet haastetta edeltäneelle tasolle. Siksi elimistöä kuormittavat tilanteet kuten kuljetus, nupoutus tai esimerkiksi äkillinen lämpötilan lasku talven kynnyksellä altistavat vasikat sairastumisille; haasteen aikana elimistön puolustuskyky heikkenee hetkellisesti, jolloin taudinaiheuttajat pääsevät aiheuttamaan sairauden.
Haastavassa tilanteessa ensimmäinen ja elimistölle ”halvin” konsti on muuttaa käyttäytymistä. Esimerkiksi isomman vasikan uhkaama pienempi eläin väistää haastavaa sosiaalista tilannetta, tappelua ei tarvita ja energiaa säästyy. Samoin kylmää kokeva vasikka etsii suojaa, tai helteellä nesteitä menettänyt vasikka hakeutuu juomaan vettä kokiessaan janoa ja palauttaa näin elimistönsä nestetasapainon ennen kuin kuivuminen muuttaa elimistön toimintaa. Usein siis pelkkä käyttäytymisen muutos turvaa tai palauttaa elimistön tasapainon, haastava tilanne jää lyhyeksi eikä kuormita elimistöä taikka kuluta eläimen voimavaroja sen kummemmin.
Stressin vaikutus vasikoiden käyttäytymiseen riippuukin haasteesta. Eläimet käyttäytyvät stressin aikana niin kuin käyttäytyvät, koska ne yrittävät selvitä tilanteesta parhaansa mukaan. Aina käyttäytymisen muuttaminen ei kuitenkaan ole vasikoille mahdollista ja silloin haaste alkaa kuluttaa elimistön voimavaroja. Aina ei ole tilaa väistää ylempiarvoista ja joudutaan tappeluun. Jos elimistön lämmönhukkaa ei kylmässä voi vähentää esimerkiksi kaivautumalla kuivikkeisiin, on ryhdyttävä tuottamaan aktiivisesti lämpöä. Tai jos vettä ei ole tarjolla, tuntiessaan janoa ei voi juoda, jolloin elimistö kuivuu.
On myös tilanteita, joissa käyttäytymisen muuttaminen ei yksin riitä.
Sairauteen tai kovaan kipuun elimistön täytyy vastata muutenkin. Siksi yleensä haastavassa tilanteessa hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisäkilpirauhasten monimutkainen yhteistyö aktivoituu tarkoituksenaan muuttaa elimistön toimintaa niin, että tilanteesta selvitään ja elimistön tasapaino saadaan palautettua. Tähän tarvitaan paljon energiaa.
Vasikoille negatiivista stressiä voivat aiheuttaa epämiellyttävä käsittely, ympäristön arvaamattomuus, epämukavuus, liian kylmä tai kuuma ympäristö, ahtaus, liian suuret ryhmäkoot, epätasaiset ryhmät, ryhmien toistuva sekoittaminen, nälkä, imemisen tarpeen tyydyttymättömyys, sosiaalisten kontaktien puute, kipu ja esimerkiksi vieroitus.
Erityisesti vasikoiden vastustuskykyä koetellaan erilaisten toimenpiteiden ja muutosten aikana. Tilannetta yleensä pahentaa se, että usein haastaviin tilanteisiin liittyy useampia stressiä aiheuttavia tekijöitä yhtä aikaa.
Esimerkiksi vasikoiden siirtoja ryhmästä toiseen ei kannattaisi tehdä nupoutuksen tai vieroituksen yhteydessä.
Nupoutettaessa vasikoita on tärkeää huolehtia rauhoitettujen vasikoiden lämpötaloudesta, sillä rauhoitettu vasikka kylmettyy helposti, jolloin sen elimistön on selvittävä toimenpiteen aiheuttaman stressin ja kivun lisäksi vielä kylmästressistäkin.
Vasikoiden hoitoa ja olosuhteita arvioitaessa ja suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon stressin summavaikutukset ja piilevän stressin vaikutukset eläimiin. Vasikat voivat pärjätä epäsuotuisissa olosuhteissa, esimerkiksi epämukavan makuualueen tai hieman liian alhaisen juottotason kanssa, kunhan kaikki muu menee hyvin. Mutta ongelmia on tiedossa, jos elimistöä piilevästi kuormittaneen olosuhdeongelman lisäksi vasikkaryhmää kohtaa jokin muu haaste, esimerkiksi poikkeuksellisen kylmä yö tai nupoutus.
Sen lisäksi, että vähennämme haitallisen stressin aiheuttajia vasikoidemme elämässä, voimme myös parantaa eläinten mahdollisuuksia kohdata erilaisia haasteita. Positiivisen stressin tiedetään olevan hyväksi erityisesti kasvaville eläimille, sillä se kehittää elimistöä ja antaa valmiuksia selvitä myös ikävistä stressaavista tilanteista. Lisäksi se aktivoi elimistön puolustusjärjestelmää ja parantaa näin vastustuskykyä. Hyödyllistä stressiä eläimet kokevat tehdessään jotakin kiihdyttävää ja mielihyvää tuottavaa asiaa, kuten leikkivät muiden vasikoiden tai hoitajansa kanssa.
Eläimet kokevat hyödyllistä stressiä esimerkiksi leikkimällä muiden vasikoiden tai hoitajansa kanssa. Kuva: Ann-Helena Hokkanen
Hyvän stressin avulla vasikan elimistö tavallaan ”harjoittelee” stressireaktiota ja sen säätelemistä. Virikkeellisessä ympäristössä pidetyt eläimet suhtautuvat virikkeettömissä oloissa pidettyihin lajitovereihinsa verrattuna rauhallisemmin uusiin, yllättäviin tilanteisiin. Harjoittelun ansiosta niiden elimistössä uusi ja outo, ehkä hieman pelottavakin asia saa aikaan tilanteeseen paremmin sopivan ja hallitumman reaktion kuin eläimillä, jotka eivät ole kohdanneet elämässään uusia asioita.
Vasikat ottavat mallia vanhemmista eläimistä ja oppivat nopeasti, mitä tai ketä on syytä pelätä ja mihin voi suhtautua luottavaisesti. Siksi eläinten hyvällä käsittelyllä on suuri merkitys. Vasikoita kannattaakin heti syntymästä saakka totuttaa johdonmukaiseen ja hellään käsittelyyn.
Haasteiden vahingollisia vaikutuksia voi pyrkiä vähentämään monella eri tavalla. Tiedetään esimerkiksi, että runsaasti maitoa tai juomarehua saavilla vasikoilla on paremmat mahdollisuudet selvitä kylmästressistä ja vastustaa taudinaiheuttajia kuin rajoitetulla juotolla olevilla vasikoilla. Vapaa juotto onkin suositeltavaa ainakin 3 viikon ikään saakka. Runsas ruokinta takaa myös sen, että energiaa riittää leikkimiseen. Lisäksi sopivat ryhmäkoot ja esimerkiksi riittävä määrä tutteja vähentävät kilpailua ja antavat lauman pienimmillekin tilaa imeä tarpeeksi.
Vastasyntyneet vasikat ovat luonnostaan piiloutujia, joten runsas kuivitus on niille hyväksi paitsi lämmön myös suojan takia. Turvallisuuden tunne myös edistää pienten vasikoiden unta. Hyvä uni puolestaan parantaa kasvua ja turvaa vastustuskykyä. Myös kaverit tuovat turvaa. Siksi esimerkiksi vieroituksen yhteydessä ja karsinaa tai kotia vaihdettaessa on hyvä mahdollisuuksien mukaan siirtää tai vieroittaa aina useampia kaveruksia kerralla.
Turvallisuuden tunne edistää pienten vasikoiden unta. Hyvä uni puolestaan parantaa kasvua ja turvaa vastustuskykyä. Kuva: Ann-Helena Hokkanen
Stressaavan tilanteen jälkeen vasikoita on syytä seurata tarkoin ja niille on myös annettava aikaa ja mahdollisuus toipua kunnolla ennen seuraavaa haastetta. Esimerkiksi kuljetuksen tai vieroituksen aiheuttamasta stressistä vasta toipuvilla vasikoilla voi olla hankaluuksia selvitä sairastumatta nupoutuksesta.
Vasikoilla kestää usein aikuisia nautoja pidempään saada elimistönsä voimavarat palautumaan stressaavan tilanteen jälkeen. Erityisen vähän voimavaroja on vastasyntyneillä vasikoilla ja erityiseen riskiryhmään kuuluvat vaikeasta syntymästä kärsineet vasikat tai heikkona syntyneet vasikat.
Vaikea poikiminen on vasikan elimistölle suuri rasitus, joka altistaa hapenpuutteelle, elimistön happamoitumiselle, vammoille, kylmettymiselle ja vasta-ainepuutokselle. Heikkona syntynyt vasikka tarvitseekin nopeasti apua. Tärkeimmät asiat ovat vasikan hengityksen avustaminen, ruumiinlämmön ylläpitäminen, ternimaidon antaminen ja kivun hoitaminen.
Vaikean poikimisen jälkeen vasikan elimistö tarvitsee kipeästi happea ja elimistöä happamoittava hiilidioksidi täytyy saada hengitettyä ulos. Siksi hengityksen käynnistyminen heti syntymän jälkeen on vasikan selviämisen kannalta tärkein yksittäinen asia. Jotta eläin voisi hengittää, sen keuhkojen täytyy täyttyä ilmalla ja laajentua. Hengityksen käynnistyminen on vähän kuin ilmapalloa puhaltaisi; se on vaikeaa aluksi, mutta helpottuu kunhan palloon saadaan vähän ilmaa. Siksi ensimmäiset sisäänhengitykset, joiden aikana sikiöneste poistuu vasikan keuhkorakkuloista, ovat kaikkein vaikeimmat ja vaativat eniten energiaa.
Vasikan ohimenevä hengitysvaikeus syntymän jälkeen voi johtua siitä, että sen keuhkoihin on jäänyt ylimääräistä nestettä. Vasikan ollessa emänsä kohdussa sen keuhkot ovat täynnä sikiönestettä. Syntymän jälkeen ensimmäisten hengenvetojen aikana sikiövesi poistuu keuhkorakkuloista ja korvautuu ilmalla. Joskus tämä siirtymävaihe jää puutteelliseksi ja vasikan keuhkoihin jää ylimääräistä nestettä.
Hengitys voi olla vaikeutunutta myös siksi, että vasikka on vaikean poikimisen aikana ulostanut sikiöveteen ja sitten hengittänyt keuhkoihinsa tätä vasikkapihkan eli mekoniumin keltaiseksi värjäämää nestettä. Tällaisen vasikan tunnistaa siitä, että sen karvapeite on keltaisen liman tahrima. Mekonium keuhkoissa häiritsee keuhkojen pintajännitystä alentavan surfaktantin toimintaa ja näin vaikeuttaa vasikan hengitystä ja aiheuttaa keuhkoihin tulehdusreaktion.
Joskus vasikka taas syntyy normaalina, mutta sillä alkaa nopeasti etenevä hengitysvaikeus noin 10–15 minuuttia syntymän jälkeen. Tällöin vasikan hengitys on vaikeaa ja nopeaa, ja sen limakalvot muuttuvat nopeasti sinertäviksi. Tämä vastasyntyneen hengitysvaikeus eli neonataali asfyksia johtuu yleensä keuhkojen pintajännitystä alentavan surfaktantin puutteesta ennenaikaisesti syntyneellä vasikalla. Epäkypsyyden merkkejä vastasyntyneellä vasikalla ovat alhainen paino, silkkinen karvapeite, kaareva otsa ja yleinen lihasheikkous. Lisäksi keskosvasikoilla kaikki etuhampaat eivät välttämättä ole vielä puhjenneet.
Kun heikon vasikan hengitys on turvattu, seuraavaksi on tärkeää kuivata vasikka ja pitää se lämpimänä. Emän nuoleminen kuivaa vasikan tehokkaasti. Samalla se auttaa vasikan hengitystä ja parantaa pintaverenkiertoa. Tämä edesauttaa happivajeen korjaantumista ja nopeuttaa happo-emäs-tasapainon palautumista normaaliksi. Lisäksi emän mikrobit siirtyvät osaksi vasikan normaalia taudinaiheuttajilta suojaavaa mikrobikantaa.
Emän nuoleminen kuivaa vasikan tehokkaasti. Samalla se auttaa vasikan hengitystä ja parantaa pintaverenkiertoa. Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää
Poikimisen jälkeen heikon vasikan lämpötilaa on syytä seurata, jotta alilämpö huomataan ajoissa. Normaali peräsuolesta mitattu ruumiinlämpö vastasyntyneillä vasikoilla on 38.3–39.4 °C. Heikko vasikka hyötyy lisälämmöstä, sillä se parantaa verenkierron ja hengityksen toimintaa ja auttaa vasikkaa hengittämään syvemmin, jolloin happivaje ja happo-emäs-tasapaino korjaantuvat nopeammin.
Erittäin tärkeä lämmönlähde vastasyntyneelle vasikalle on lämmin ternimaito sen tarjoaman lämmön ja korkean energiapitoisuutensa vuoksi. Lisäksi ternimaidon nesteiden imeytyessä vasikan verenkiertoon veren tilavuus nousee ja verenkierto tehostuu. Näin kudokset saavat paremmin happea ja veri myös kuljettaa tehokkaammin hiilidioksidia elimistöstä keuhkoihin, jolloin vaikean syntymän aiheuttama elimistön happamoituminen korjaantuu nopeammin.
Ternimaidosta vasikka myös saa elimistöönsä elintärkeät vasta-aineet.
Jos vasikka ei jaksa imeä ternimaitoa, on se syytä antaa sille letkuttamalla. On tärkeää muistaa, että hapenpuute, elimistön happamoituminen ja vasikan kylmettyminen kaikki heikentävät vasta-aineiden imeytymistä vasikan elimistöön muiden haitallisen stressin ikävien seurausten lisäksi. Koska vasta-aineiden imeytyminen vasikan elimistöön heikkenee nopeasti syntymän jälkeen, heikko vasikka tarvitsee ternimaitoa mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen.
Jos vasikka saa liian vähän vasta-aineita, seurauksena on puutteellinen passiivinen vastustuskyky eli vasta-ainepuutos. Se ei itsessään ole sairaus, mutta altistaa vasikan erilaisille tulehdussairauksille, varsinkin ripulille ja verenmyrkytykselle eli sepsikselle. Jos alle viikon ikäinen vasikka sairastuu, vasta-ainepuutos on aina syytä pitää mielessä. Heikkona tai avustettuna syntyneen vasikan tarkka seuranta myös myöhemmin kasvatuskaudella on tärkeää, sillä se on huomattavasti alttiimpi sairastumaan kuin normaalisti maailmaan tulleet lajitoverinsa.
Teksti: Ann-Helena Hokkanen, eläinlääketieteen tohtori, maitotilayrittäjä