Suomalainen maitotila pärjää talousvertailussa
Maitotilayritys pystyy tuottamaan maitoa kilpailukykyisesti eurooppalaiseen kollegaan verrattuna vahvuutenaan tuotanto-osaaminen.
Kuvitus: Johanna Siljola
Suomi on maitomaa, jossa tuotetaan meijerimaitoa 415 litraa asukasta kohti. Maitomaista vain Irlanti, Hollanti ja Tanska menevät listassa Suomen edelle, kun taakse jäävät muun muassa Saksa, Belgia, Ranska ja Puola. Vaikka olemme maitomaa, Suomessa meijeriin toimitettu maitomäärä on vain 1,4 prosenttia EU-28 -alueen meijerimaidosta. Noin 1,5 prosenttia EU-28 -alueen maitotiloista sijaitsee Suomessa. Suomalainen maitoyritys pystyy nykyisessä toimintaympäristössä tuottamaan maitoa kilpailukykyisesti eurooppalaiseen kollegaan verrattuna.
Maitoyrittäjät ry liittyi kaksi vuotta sitten Euroopan Maidontuottajien (EDF) jäseneksi ja kokosi Suomeen oman EDF- maajaoston.
Suomen ryhmässä on mukana yhteensä 21 maitotilaa, kun EDF:ssa on jäsenenä kaikkiaan 334 maitotilaa 16 eri EU maasta sekä Sveitsistä, Kanadasta ja Ukrainasta.
Kustannukset kattavan hinnan mediaani ja vaihtelu EDF-maittain. 14 suomalaistilojen kustannukset kattavan hinnan mediaani oli 31 snt/kg EKM, mikä on alle EU-alueen tavanomaisten tilojen mediaanin 32 snt/kg EKM. Suomalaisten tilojen kustannukset kattavan hinnan vaihteluväli on 28–46 snt/kg EKM. Vaihtelu on isompaa maiden sisällä eri tilojen välillä, kuin eri maiden mediaanilukujen välillä.
EDF:n toiminnan ytimessä on maidon tuotantokustannustulosten vertailu eri maiden ja tilojen välillä. Tuotantokustannuslaskennassa on joka maasta mukana vapaaehtoiset, keskimääräistä isommat ja verkostoitumisesta, taloudesta, vertailusta ja tulosten parantamisesta kiinnostuneet tilat. Tilat eivät edusta missään maassa oman maansa keskimääräistä tilajoukkoa.
Suomalaisista tiloista 14 tavanomaista- ja 3 luomutilaa keräsivät tuotantokustannustiedot tänä vuonna (vuoden 2018 tilinpäätöstiedoista). Tavanomaisen 14 suomalaisen tilan lehmämäärä oli keskimäärin 185 lehmää ja tuotos per lehmä (meijerimaito + vasikkamaito + suoramyynti + kotikulutus) oli 10 470 kg EKM per lehmä. Euroopan Maidontuottajien jäsenmaista tanskalaisten ja espanjalaisten tilojen lehmät tuottivat keskimäärin yli 11 000 kg EKM ja ruotsalaisten, tshekkiläisten, suomalaisten, belgialaisten ja portugalilaisten tilojen yli 10 000 kg EKM lehmää kohden. Kaikkien EU-alueen tavanomaisten EDF-tilojen (280 kpl) lehmien tuotos oli keskimäärin 9 669 kg EKM per lehmä ja karjakoko oli 294 lehmää.
Suomalaisyritysten vahvuus on tuotanto-osaaminen, joskin myös monen EDF-maan tilat pääsevät samaan tuotostasoon.
Suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten EDF-tilojen työn tuottavuus.
Kylmä fakta kuitenkin on, että suomalaisten EDF-tilojen hyvä ranking ja kustannukset kattavan hinnan alhaisuus perustuu lähes ainoastaan isoihin tuotantoon sidottuihin tukiin. Tuet nostavat suomalaistilojen tulotasoa niin paljon, että korkeisiin tuotantokustannuksiin pystytään vastaamaan. Maitotulo on suomalaistiloilla vain yhden eurosentin parempi, mutta EU- ja kansallisten tukien määrä onkin suomalaisilla maitotiloilla energiakorjattua maitolitraa kohti huimasti isompi kuin muualla Euroopassa. Suomalaistilojen kokonaistukimäärä on tuplasti isompi jopa ruotsalaisiin EDF-tiloihin verrattuna (28 kpl), jotka saavat tukia toiseksi eniten. Kun EU- ja kansallisten tukien euromäärä jaetaan tilojen peltohehtaaria kohti, nousee EDF-maiden kärkeen Italia ja Suomi tulee kakkosena. Ruotsi putoaa tällä listalla jo kuudenneksi.
Suomessa tarvitaan tukia korvaamaan niitä luonnonhaittoja, joita meillä on verrattuna muuhun Eurooppaan. Toisaalta tuet myös vääristävät maidon hintaa ja voivat antaa epärealistisen kuvan tuotannon tehokkuudesta.
Korkealla hinnalla (ja/tai tukitasolla) on aina panosten hintaa nostava vaikutus. Tukien kohdistuessa peltoon, ne voivat houkutella myös pellonkäytön tehottomuuteen. Parasta olisi keskittää kaikki voimavarat yrityksen resurssitehokkuuden kehittämiseen ja valmistautua tulevaisuudessa pärjäämään pienemmälläkin tukimäärällä.
Kiinteät kustannukset EDF-maittain €/lehmä.
Ehkä kaikkein merkittävin suomalaisten EDF-tilojen talouteen vaikuttava tekijä on suuri peltomäärä eläintä kohti, jonka kerrannaisena syntyvät muita EDF-tiloja selvästi korkeammat kustannukset. Erityisesti työ-, kone- ja rakennuskustannukset maitokiloa kohti ovat lähes 10 snt / kg kilo EKM kalliimmat johtuen osittain pienemmästä karjakoosta, mutta ennen kaikkea isommasta peltomäärästä eläintä kohti. Suomalaistiloilla on keskimäärin 0,79 lehmää/ha, kun vastaava luku 280 EU-tilalla on 1,67 lehmää/ha. Suomalaisten EDF-tilojen keskimääräinen pellon vuokrahinta on edullisempi, 202 €/ha, verrattuna EDF:n EU-tilojen keskimääräiseen vuokrahintaa 403 €/ha.
Suomen sääolot, lohkokoko, tilusrakenne, maan kasvukyky, tiukat tukiehdot ja rajoitteet nostavat pellon tarvetta ja lisäävät sekä työmäärää että konekuluja. Isompi määrä peltoa maksaa, eli lehmää kohti tuo tehottomuutta ja lisää kustannuksia, mikä johtaa kalliiseen säilörehun hintaan. Säilörehun hinta vaikuttaa rehukustannuksen optimointiin niin, että vilja ja muu väkirehu on hyvin kilpailukykyistä kotoiseen säilörehuun nähden. Voiko tässä olla yksi syy meidän korkeaan väkirehun käyttömäärään?
Säilörehun määrän pitäminen ruokinnassa mahdollisimman korkealla tasolla on hyväksi sekä eläimen hyvinvoinnille että ympäristölle. Ruotsalaiset EDF-tilat ovat kovassa kustannuspaineessa panostaneet erityisesti säilörehun satoon ja laatuun muun muassa monipuolistamalla nurmiseoksia ja lisäämällä sekaan palkokasveja. Myös kokoviljasäilörehun käyttö ja näiden avulla valkuaisruokinnan optimointi voi mahdollistaa pienemmän ostorehupanoksen. Suomestakin löytyy vastaavia hyviä esimerkkejä, joista voisimme ottaa opiksi laajemmalla rintamalla. Suomen EDF-tilajoukosta niillä tiloilla, joilla nimenomaan peltoresurssin käyttö on tehokasta, on paras yrittäjän voitto ja alhaisin kustannukset kattava hinta. Nämä tilat ovat tehokkaimpia pellonkäyttäjiä joko siksi, että on jätetty liian kallis pelto hankkimatta, tai koska on oivallettu pellon vaikutus maidon tuotantokustannukseen! Pellon hankinta on ennen kaikkea sijoitustoimintaa ja se on kannattaa vain, jos yritys tuottaa tulosta!
Miten päästä tuotantokustannuksessa lähemmäs eurooppalaista maitoyritystä - kiinnitä huomiota erityisesti näihin asioihin:
1. Pellon tuottavuus paremmaksi!
- Nurmisäilörehun potentiaalin täysi hyödyntäminen (määrä ja laatu)
- Mitä isompi sato, sen pienemmällä peltoalalla pärjää
- Mittaa satotasot ja mieti keinot sadon määrän kasvattamiseksi
- Monipuoliset seokset ja nurmipalkokasvit sekä kokoviljasäilörehu
- Nurmen tuotantokustannuksen alentaminen (nyt nurmi liian kallis rehu suhteessa viljaan)
- Lannanlevitykseen ja rehunkorjuuseen sopimusaloja ja yhteistyötä esim. viljanviljelijöiden kanssa
- tilusrakenteen parantaminen kaikin mahdollisin keinoin
- strategiset valinnat; omat koneet TAI urakointi, ei molempia
- Pellon osto ja vuokraus harkiten, vain todellisesta tarpeesta ja järkevään hintaan à ei varoiksi tai siksi, että sattui tulemaan myyntiin…
2. Työn tuottavuus paremmaksi
- Yksi keino on yrityskoon kasvattaminen
- Huomio peltotöihin
- Navettatöissä huomio erityisesti ruokinta-, eläinten siirrot, kuivitus ja puhdistus sekä nuorkarjan hoitotöihin
- Töiden ja työvuorojen suunnittelu ja organisointi
- Työtehtäviin käytetyn ajan mittaaminen ja kirjaaminen sekä työtapojen harmonisointi eri tekijöiden välillä
3. Väkirehua vähemmän maitokiloa kohti
- Säilörehun määrä ja laatu riittävä!
- Uskalla luottaa nurmirehun voimaan ja lehmän kykyyn hyväksikäyttää nurmea
- Säilörehun hinta suhteessa väkirehun hintaan kilpailukykyiseksi
- Nurmipalkokasveilla ja kokoviljalla mahdollisuuksia säätää esim. ruokinnan valkuaispitoisuutta ja kohdentaa ostorehupanokset oikein
Teksti: Hanna Mero, toiminnanjohtaja, Maitoyrittäjät ry
Kirjoittaja on Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja sekä Suomen EDF-jaoston STAR-jäsen (scientific team for analysisis and research). Juha Kantoniemi on Suomen EDF jaoston puheenjohtaja sekä EDF:n valtuuston jäsen.
Lehtijuttu perustuu EDF:n tutkijan Steffi Wille-Sonkin tekemiin analyyseihin tuotantokustannusaineistosta.