Syksy vie lehmiltä litroja
Lypsykarjoissa on onnistuttu syyspoikivuuden tavoittelussa hyvin, mutta parhaat maitomäärät ovat jääneet keväälle.
Lypsylehmät poikivat eniten loppukesän ja syksyn kuukausina, mutta meijeriin noudetut maitolitrat alkavat tippua heinäkuussa ja alimmillaan ne ovat lokakuussa. Tyhjimmillään tankit ovat vuodesta toiseen syyslomaviikoilla, vaikka poikimisten perusteella maitomäärien pitäisi olla silloin korkeimmillaan.
Loppukesän ja syksyn kuukaudet näyttävät leikkaavan herumishuiput vastapoikineilta ja myös aiemmin poikineiden tuotos hiipuu. Ero on selvä verrattuna muihin vuodenaikoihin.
Savonia-ammattikorkeakoulun Maatila2030- ja Umpi-hankkeet sekä Osuuskunta Maitosuomi ovat tutkineet maitomäärien kehitystä tuotosseurantatulosten perusteella vuosilta 2017–2019. Aineisto on hyvin mittava, ja tehtyjen tilastollisten analyysien perusteella tuotokseen vaikuttavat monet tekijät. Maatila2030-hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja Umpi-hanketta Euroopan maaseuturahasto.
Tulokset eivät ole osoittaneet suoraan, mistä ilmiö johtuu, mutta aineiston tutkimusta on tarkoitus jatkaa ja pyrkiä sen avulla selvittämään vaikuttavia tekijöitä tarkemmin.
Tasaisesti pitkin vuotta poikivan karjan pitäisi taata tasaiset maitomäärät, mutta ennen poikimisten siirtämisiä ja rajuja poistoja kannattaa tarkistaa, miten oman karjan lehmät eri vuodenaikoina heruvat ja pitävät maitonsa. ”Panostaminen syyspoikivien herumiseen ja muiden maidossa pysymiseen on nopeampi keino tasata maitomääriä kuin poikimisten siirto. Kyse voi olla vain huomion kiinnittämisestä oikeisiin asioihin, ei mittavista investoinneista”, kehitysasiantuntija Tero Kanala Maitosuomesta huomauttaa.
Asiantuntijat nostavatkin esille olosuhdetekijöitä, jotka voivat olla ilmiön takana. Navettaolosuhteisiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota loppukesällä.
”Ikkunoita pois navetasta, ovia auki, umpilehmien kestokuivikekarsinaan oljen tilalle hyvää viilentävää hiekkaa, laiduntaville varjopaikkoja ja kivennäiset kuntoon. Ei ole pakko tehdä kerralla kaikkea, askeleet oikeaan suuntaan riittävät”, Kanala lisää. Valion terveydenhuoltoeläinlääkäri Kristiina Sarjokari nostaa esiin kesän lämmön ja hellestressin. ”Lämpö korostaa kaikkien olosuhdetekijöiden vaikutuksia, ja lehmä reagoi usein ensimmäisenä vähentämällä syöntiä, jolloin myös tuotos putoaa. Myös umpilehmä kärsii helposti kuumuudesta.”
Poikimaruuhka voi aiheuttaa tilapäistä ahtautta ja heikentää tuotosta, kun kaikki eivät pääse itselleen sopivaan aikaan syömään, makaamaan tai lypsylle. Vaikka kapasiteetti robotilla riittäisi kappalemääräisesti, voi kapasiteetti olla ahtaalla maitomäärien suhteen. Osa lehmistä joutuu käymään lypsyllä epämieluisaan aikaan.
Poikimisten lukumäärä eri kuukausina vuosina 2017–2019 tuotosseuranta-aineistossa ja maitomäärien vaihtelu ensimmäisessä mittalypsyssä poikimisen jälkeen 2017–2019.
Loppukesään osuvat usein myös ruokinnalliset haasteet. Uutta siiloa ei lämpenemisen pelossa uskalleta avata, tai edelliskesän rehuissa on puutteita.
”Säilörehun syöttöjärjestystä kannattaa miettiä. Parhaat rehut voi ollakin hyvä säästää loppukesälle tai miettiä jo rehua tehdessä, mistä siilosta syöttö aloitetaan lämpimänä syksynä. Suunnittelussa rehunäytteet ovat tässäkin suhteessa avainasemassa”, Kanala sanoo.
Jälkilämpenemisen ehkäisemiseksi aumassa tai siilossa kulutus saisi olla vähintään 30 senttimetriä päivässä. Kapeampi auma tai siilo on hyvä lämpimien kelien syöttöön etenkin, jos syötetään kahta rehua yhtä aikaa.
”Jälkilämpeneminen ei näy rehuanalyysissä”, varoittaa Valio Artturi® säilörehuasiantuntija Sari Perälä Osuuskunta Maitosuomesta. Jos maitomäärät näyttävät syksyllä hiipuvan, karkearehut ja ruokintasuunnitelma sekä olosuhteet niin lypsävien kuin umpilehmienkin osalta on hyvä nostaa ensimmäisenä tikun nokkaan tutkittaviksi.
Kanala ja ProAgria Itä-Suomen erityisasian-tuntija Pirkko Korhonen suosittelevat käyttämään apuna ja ulkopuolisina silmäpareina asiantunti-joita. Uusin silmin voi nähdä asioita, joille itse on jo sokeutunut.
Tutkimuksen perusteella maitomäärät ovat lokakuussa noin pari kiloa lehmää kohti pienempiä kuin huhtikuussa. Yhden robotin karjassa se vie maitotilistä noin puolitoista tuhatta euroa. Tilin tasaaminen ei välttämättä vaadi tuotakaan määrää euroja, ja korjausliikkeillä voi saada pysyvän vaikutuksen.
Keinot litrojen löytämiseksi näillä konstein ovat nopeampia kuin poikimisten siirtäminen, joka pitäisi hyvin onnistuakseen aloittaa jo vieroitetun vasikan kasvatuksesta.
Teksti: Eeva-Kaisa Pulkka, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu Kuva: Anu Artjoki