Tämä on varsinainen perheyritys

Heikkilän tilalla Rantasalmella riittää elämää. Kahdessa pihatossa käyskentelee yhteensä 190 lypsävää ja lisäksi 110 päätä nuorta karjaa, johon luetaan myös vasikat.

Maitotilayrittäjä Jussi Kämäräinen tiesi jo ihan pienenä, että hänestä tulee maitotilallinen. Kävelemään opittuaan hän kulki kotitilansa navetassa vanhempien tehdessä päivittäisiä tilantöitä ja tutustui lehmiin. Sitten lähellä pidettiin 4H-kerhon konelypsykurssi. ”Siihen osallistuminen tuntui minusta todella merkittävältä”, Jussi muistelee nauraen.

Jussin puoliso Päivi Kämäräinen on hänkin kasvanut maatilalla, tosin eri puolella maata, Länsi-Suomessa. He tapasivat opiskellessaan yo-agrologeiksi ja aika pian kävi selväksi, mitä nuori pari ryhtyisi tekemään. ”Kaupat Jussin kotitilasta tehtiin jo ennen, kuin me valmistuimme”, Päivi kertoo.

Päivi ja Jussi ottivat tilan hoitaakseen vuonna 1992, jolloin siellä oli parsinavetta. Ensimmäisen pihaton 45 lehmälle he rakensivat vuonna 1998 ja laajennus 74 lehmälle tehtiin vuonna 2007.

Nykyään tämä ensimmäinen pihatto on hiehojen valtakuntaa, koska vuonna 2012 rakennettiin uusi pihatto 200 eläimelle ja hankittiin 24-paikkainen lypsykaruselli. Kämäräiset ovat niin tyytyväisiä hankintaansa, että jos nyt rakentaisivat pihaton, siitä tulisi samanlainen – hyvä eläimille ja ihmisille.

”Kävimme tutustumassa pihattoihin Suomessa sekä muuallakin ja päädyimme nykyiseen ratkaisuun ja lypsykaruselliin. Nyt näemme lypsyllä kaikki eläimet ja on helppo huomata, jos vaikka jollain lehmällä korvat vähän roikkuvat ja pitää tarkistaa sen vointi”, Kämäräiset kertovat.

Rehuntuotantoon paneudutaan Heikkilän tilalla erityisen tarkasti, koska Kämäräiset tietävät, että vain hyvän rehun avulla voidaan saada hyviä tuotoksia.

”Nurmenviljely on taloudellisesti todella tärkeää, joten pellot pidetään hyvässä kasvukunnossa. Perustaminen tehdään huolellisesti, eikä siinä oiota yhtään”, Jussi kertoo.

Tällä hetkellä kuiva-ainetta saadaan hehtaarilta 9 000 kiloa, mutta tavoitteena on 10 000–11 000 kiloa. Pellossa kasvaa pääosin rehunurmea (timotei, nurminata, englanninraiheinä, ruokonata ja sinimailanen), ja lisäksi ruisvehnää.

”Olemme mukana Valion ja Yaran Carbo®-hankkeen nurmipilotissa, josta olemme saaneet arvokasta tietoa sekä myös vertaistukea nurmen satotason nostamiseen. Uskon, että kun kaikki mahdolliset asiat nurmen viljelyssä optimoidaan, kuten perustaminen, lannoitus ja niittoajankohta, voimme päästä tavoitteeseemme. Tosin luonnollakin on sanavaltansa”, Jussi toteaa.

”Kiinnitämme yhä enemmän huomiota hiilijalanjälkeen. Nurmen hiilensidonnan parantamisessa auttaa muun muassa kaksi senttiä pidempi niittokorkeus aiempaan verrattuna ja täystiheä nurmikasvusto”, Kämäräiset toteavat.

Kasvukaudet ovat viime vuosina selvästi pidentyneet, mikä on aiheuttanut paljon pohdintaa. Tähän mennessä nurmesta on otettu säännönmukaisesti kolme satoa. ”Saapa nähdä, tuleeko pian neljäskin sato, koska lokakuusakin oli vielä vihreää”, Päivi tuumii.

”Tarkkaan mietitään, murskataanko neljäs sato maahan vai korjataanko talteen. Jos on niitetty liian myöhään, sänki talvehtii huonosti, ja jos se jätetään liian pitkäksi, kasvuunlähtö on keväällä huonoa.”

”Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että korjuun jälkeen nurmi lannoitetaan viipymättä”, Jussi tähdentää. Heikkilän tilalla lyhyt, ajosilppurilla tehty silppu on osoittautunut hyväksi seosrehuun ja myös syöttöön.

”Rehuntekoon tarvitaan työväkeä, eli meillä koko perhettä. Vanhimmat lapsemme ovat jo aikuisia ja työskentelevät tilalla palkattuina. Kolme muutakin lastamme osallistuvat tarvittaessa maatilan töihin”, Jussi kertoo.

”Tämä on varsinainen perheyritys. Saamme hurjasti voimavaroja siitä, että teemme kaikki tilan asiat yhdessä. Kevättyötkin urakoidaan omalla porukalla, ja vain rehun tekoon tarvitaan ulkopuolisia apuja”, Päivi lisää.

Valioryhmässä siirryttiin vuodenvaihteessa sopimustuotantoon, mikä on suuri muutos myös Heikkilän tilalla.

”Tämä järjestely sopii meille, vaikka voisimme toki myydä enemmänkin maitoa meijeriin. Sopimustuotantoon siirtyminen on ehdottomasti välttämätöntä, etteivät tuottajahinnat putoaisi. Se olisi itse asiassa saanut tulla jo aiemmin”, Jussi toteaa.

Lisäpaikkojen rakentamista on Jussin mielestä syytä hillitä, kunnes tuotanto ja markkinat ovat tasapainossa.

Heikkilän tilalla sopimustuotantoon siirtyminen on tarkoittanut lehmämäärän vähentämistä, joten myös rehun ja sitä myöten nurmenkin määrää vähennetään.

”Kun litroissa on katto, niin se luo katon myös lehmämäärälle ja sitä kautta säilörehun tarpeelle. Nyt voimme viljellä viljaa osalla pellosta, koska nurmea ei tarvita niin paljon”, Jussi miettii.

Arjessa jakamisessa on auttanut verkostoituminen toisten maitotilayrittäjien kanssa ja aktiivinen osallistuminen Maitoyrittäjät ry:n toimintaan.

Lisäksi yhteiset mielekkäät tekemiset, kuten lomat Pohjois-Suomessa lasketellen, hiihdellen ja retkeillen sekä matkustaminen ympäri maailmaa, ovat tuoneet voimaa Kämäräisten arkeen. He vaalivat loma-aikoja ja pitävät niistä tarkasti kiinni.

”Vanhimmat lapsemme hoitavat tilaa meidän ollessamme poissa. He osaavat homman, mikä antaa meille mahdollisuuden irtautua töistä kokonaan hetkeksi. He ihan selvästi haluavat jopa näyttää, että pärjäävät vähintään yhtä hyvin kuin me”, Päivi ja Jussi nauravat.

Teksti: Susanna Cygnel

Katso lisää artikkeleita