Kotieläinyrittäjä tarvitsee välillä ulkopuolista tukea ja neuvoja voidakseen hyvin. Kuka vain tilalla kävijä voi kysyä, mitä yrittäjälle oikeasti kuuluu ja ohjata tarvittaessa avun piiriin.
Todella moni kotieläinyrittäjä kokee arjessaan henkistä kuormitusta. Tämä käy ilmi maitotilayrittäjä Sanna Hämäläisen opinnäytetyöstä, jossa hän tarkasteli Järvi-Suomen kotieläinyrittäjien työhyvinvointia ja yritysten kehittämisen esteitä.
Hämäläinen seuraa aktiivisesti sosiaalisten median keskusteluja ja on vakuuttunut, että samankaltaisia haasteita on kaikkialla Suomessa.
”Huolestuttavan iso joukko jaksamisen kanssa kamppailevista yrittäjistä ei ole hakenut ulkopuolista apua. Monet yrittävät pärjätä ystävien ja sukulaisten tuella. Osa taas ajattelee, että apu ei ole heitä varten, tai vähättelee omaa tilannettaan”, Hämäläinen kertoo. Hämäläinen teki opinnäytetyönsä Oulun ammattikorkeakoulun maaseudun kehittämisen opintolinjalla. Kyselytutkimukseen ja haastatteluihin osallistuneilla kotieläinyrittäjillä jaksamisen ongelmat näkyivät alakuloisuutena, masentuneisuutena, ärtyneisyytenä ja nukkumisvaikeuksina.
Hämäläinen kannustaa kotieläinyrittäjiä hakemaan tukea vähäisempienkin ongelmien selvittämiseen, vaikka itsestä tuntuisi, että omat haasteet eivät ole riittävän isoja.
”Pohjakosketusta ei kannata odottaa, sillä jos oireisiin jätetään puuttumatta, voi muodostua haitallinen kierre, jossa stressi vie yöunet ja liian vähäinen uni aiheuttaa lisää stressiä.”
Tilan kannattavuus ja yrittäjän hyvinvointi kietoutuvat Hämäläisen opinnäytetyön tulosten mukaan tiiviisti toisiinsa. Kaikissa kotieläinyrittäjien vastauksissa talous- ja kannattavuusongelmat nousivat esiin hyvinvointia heikentävänä voimana.
”Yrittäjä laittaa usein kaikki yrityksen asiat omien tarpeidensa edelle. Rahoja ei laiteta emännän jalkahoitoon, kun tilan kassa on tyhjä.”
Tilan kannattavuus ja yrittäjän hyvinvointi kietoutuvat tulosten mukaan tiivisti toisiinsa.
Runsas kolmannes vastaajista koki, että haasteet omassa jaksamisessa estävät kehittämästä tilaa ja yritystä. Siksi tukea tarvitaan perinteisten mielenterveyspalveluiden lisäksi myös tilan hoidossa ja talousasioissa.
”Paremman kannattavuuden avulla yrittäjät voivat kehittää työmenetelmiään ja -olojaan paremmiksi, ja sitä kautta työssäjaksaminen paranee”, Hämäläinen toteaa. Hänen mukaansa kotieläinyrittäjien henkistä kuormitusta lisää mediassa ja somessa käytävä kielteisesti värittynyt keskustelu maatalouden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen.
”Jos omaa tekemistä kyseenalaistetaan jatkuvasti julkisessa keskustelussa, voi olla vaikea katsoa luottavaisena tulevaisuuteen.”
Vaikka avun hakemiseen tuntuu monilla olevan korkea kynnys, vastaajien joukossa oli onneksi niitäkin, jotka olivat olleet esimerkiksi Välitä viljelijästä -projektin tai vastaavan alueellisen hankkeen piirissä. He olivat saaneet keskusteluapua ja talousneuvontaa. Jotkut olivat käyneet työnohjauksessa.
”Yrittäjille suunnattuja tukipalveluita on kehitettävä, ja niitä on otettava osaksi Neuvo 2020 -neuvonnan tukea. Näin palveluiden saatavuus paranee ja taloudellinen kynnys tukipalveluiden käyttämiseen madaltuu. Muissakin tukimuodoissa tulee jatkossa huomioida yrittäjän hyvinvoinnin asioita työnohjauspalveluiden lisäksi.”
Hämäläinen huomauttaa, että Välitä viljelijästä -hanke olisi saatava pysyväksi palveluksi valtion budjettiin määräaikaisen rahoituksen sijaan. Se toisi tärkeää jatkuvuutta ja työrauhan hanketyöntekijöille.
Moni yrittäjä kaipaisi kannustusta tuen hakemiseen. Yli puolet Hämäläiselle vastanneista yrittäjistä toivoikin, että neuvojat sekä meijereiden ja teurastamoiden edustajat nostaisivat aktiivisesti jaksamiseen liittyvät asiat esiin tilakäynneillä.
”Esimerkiksi masennuksesta kärsivät yrittäjä ei välttämättä heti tule kertoneeksi tilanteestaan, mutta jos useampi kysyy, niin jossain vaiheessa rehellinen vastaus tulisi.”
Myös esimerkiksi sopimuksia tai vakuutuspapereita kirjoitettaessa voisi luontevasti kysellä kuulumisia. Olisi tärkeä kertoa selkeästi, mistä apua voi saada ja miten sitä haetaan. ”Ulkopuolinen tilalla kävijä voi myös yrittäjän luvalla ottaa yhteyttä esimerkiksi työterveyshuoltoon tai hyvinvointihankkeen työntekijään, mikäli yrittäjä ei itse jaksa tai pysty sitä tekemään.”
Maitotilayrittäjän arki on Hämäläiselle tuttua. Hän hoitaa yhdessä miehensä kanssa maitotilaa, jossa on noin 50 lypsävää ja nuorkarjaa, mutta toimii lisäksi muun muassa MTK:n luottamustehtävissä ja neuvojana.
Ihmisten ja eläinten hyvinvointi on aina kiinnostanut Hämäläistä. Kun hänelle tuli aika jatkaa agrologin opintojaan, lopputyön aihetta ei tarvinnut ihmeemmin miettiä.
”Olen luottamustehtävissä päässyt kohtaamaan ihmisiä, joiden kanssa hyvinvointiasiat ovat tulleet usein esille. Neuvojana näin paljon väsymystä, joten halusin tarkastella tilannetta hyvinvoinnin esteiden poistamisen näkökulmasta”, Hämäläinen kertoo.
Hän esittelee opinnäytetyössään Yrittäjien hyvinvoinnin timantti -työkalun. Sen avulla yrittäjä voi tarkastella omaan hyvinvointiinsa vaikuttavia asioita yksin tai yhdessä esimerkiksi tukihenkilön kanssa.
Teksti: Susanna Cygnel