Tulehduskipulääkkeet lievittävät kipua ja hillitsevät tulehdusta

Kipu myös heikentää eläimen unen laatua ja voi aiheuttaa unenpuutetta, joka puolestaan pahentaa kipukokemusta ja altistaa kipua kokevan eläimen, varsinkin vasikan, tartuntataudeille. Lisäksi on todettu, että sairauksiin liittyvä hoitamaton kipu häiritsee paitsi unta, myös muuta toipumista edistävää sairauskäyttäytymistä. Esimerkiksi utaretulehdusta sairastava lehmä seisoo normaalia enemmän, vaikka sen pitäisi tulehduksen vuoksi säästää energiaa ja maata enemmän kuin ennen sairastumistaan.

Toimenpiteiden aikainen hoitamaton kipu taas voi rasittaa potilaan elimistöä toimenpiteen aikana ja hidastaa sen toipumista. Lisäksi kipu nupoutuksen tai leikkauksen aikana voi lisätä kivun voimakkuutta ja kestoa toimenpiteen jälkeen sekä altistaa potilaan pitkään jatkuvan kiputilan kehittymiselle.

Tulehduskipulääkkeet lievittävät kipua

Koska kipu siis aiheuttaa lisää kipua, kivun hoitamisessa nopeus on valttia. Toimenpiteen yhteydessä hyvissä ajoin annetun tulehduskipulääkityksen tarkoitus on hoitaa kipua ja kivulle herkistymistä tehokkaasti toimenpiteen aikana ja riittävän pitkään sen jälkeen yhdessä muun eläimelle annetun lääkityksen kanssa.

Sairauksiin ja loukkaantumisiin liittyvän kivun hoitamisen tavoitteena on taas helpottaa potilaan oloa, hillitä tulehdusreaktiota ja sen aiheuttamia vaurioita elimistössä, laskea kuumetta, palauttaa elimistön normaali toiminta, saada potilas syömään ja juomaan, turvata runsas lepo ja uni sekä nopeuttaa potilaan toipumista. Onneksi nautojen kokemaa kipua voidaan hoitaa yhä paremmin. Isossa roolissa kivun lievittämisessä ovat tulehduskipulääkkeet. Ne lievittävät kipua, hillitsevät tulehdusta ja laskevat kuumetta. Erityisen tehokkaita tulehduskipulääkkeet ovat hoitamaan erilaisiin vammoihin ja tulehduksiin liittyvää kipua, sillä ne vähentävät tulehdusta välittävien prostaglandiinien muodostumista vaurioituneessa kudoksessa ja eläimen keskushermostossa. Ne hillitsevät myös kivulle herkistymistä ja ennaltaehkäisevät näin kivun pitkittymistä.

Tulehduskipulääkkeistä on todettu olevan naudoille hyötyä poikimavaikeuksien ja vaikean syntymän jälkeen. Lisäksi tulehduskipulääkitys on todettu eduksi nupoutuksen ja kastraation aiheuttaman kivun hoitamisessa sekä erilaisten tulehdusten, kuten utare-, kohtu-, ja hengitystietulehdusten hoitamisessa. Ne lievittävät kipua ja nopeuttavat toipumista myös ripulia sairastavilla vasikoilla. Sorkkasairauksien hoidossa tulehduskipulääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi kivunlievittäjiksi yhdessä sairaan sorkan hoitamisen kanssa varsinkin silloin, jos ontuma ei vielä ole ehtinyt aiheuttaa pitkään jatkuvaa kipua.

Makaavien lehmien kivunhoitoa ei juuri ole tutkittu, mutta tiedetään, että painavan eläimen maatessa pitkään sen elimistöön syntyy merkittäviä kudosvaurioita, joten kipulääkkeestä on varmasti etua potilaan hoidossa. Samoin poikimahalvausten hoitoon yhdistetään usein tulehduskipulääke, sillä lääkityksen katsotaan parantavan eläimen oloa ja edistävän sen ylösnousuyrityksiä. Tulehduskipulääkitystä suositellaan yleisesti myös erilaisten loukkaantumisten aiheuttaman kivun hoitamiseen sekä erilaisiin sisäelinkipuihin.

Tulehduskipulääkkeistä naudoille voidaan Suomessa käyttää ketoprofeenia, meloksikaamia, fluniksiinimeglumiinia sekä karprofeenia. Lisäksi voidaan käyttää metamitsolia, joka usein luetaan kuuluvaksi tulehduskipulääkkeisiin, vaikka se toimiikin eri tavalla. Nautoja lääkittäessä on hyvä muistaa, että eri tulehduskipulääkkeet ja niitä sisältävät erilaiset tulehduskipulääkevalmisteet eroavat toisistaan ominaisuuksiensa, antoreittien ja varoaikojen osalta. Siksi niitä on aina käytettävä eläinlääkärin ohjeen mukaan. Onneksi osalla valmisteista ei ole maidon varoaikaa, mikä helpottaa suuresti lypsylehmien kokeman kivun hoitamista. Lisäksi fluniksiinimeglumiinia saa nykyisin myös iholle annosteltavana valeluliuoksena, joka sopii erityisen hyvin vaikeasti käsiteltäville naudoille.

Haittaakin voi koitua

Tulehduskipulääkkeet hoitavat kipua pääasiassa estämällä prostaglandiinien muodostumista elimistössä. Prostaglandiinit ovat kudoshormoneja, jotka laajentavat verisuonia ja voimistavat muiden välittäjäaineiden aiheuttamaa verisuonten läpäisevyyttä kudosvaurion ja tulehduksen aikana. Näin tulehduspaikalle pääsee kertymään nestettä ja puolustussoluja, jolloin vauriokohta, esimerkiksi loukkaantunut kinner, ärtynyt napa tai tulehtunut utareneljännes, turpoaa.

Prostaglandiinit ovat myös päävastuussa kivulle herkistymisessä sekä paikallisesti että keskushermoston tasolla. Niiden tiedetään herkistävän eläimen kipuhermoja muille ärsykkeille, ja ne voimistavat myös kipuaistimuksen kulkua selkäytimessä sekä kivun kokemista aivoissa. Näin naudan aivot saavat aina enemmän ja enemmän vaaraviestejä vammakohdasta, ja koettu kipu lisääntyy. Esimerkiksi vedinhaavan synnyttyä siihen saa tuoreeltaan jopa koskea lehmän vastustelematta. Mutta kun hieman aikaa on kulunut, haavan alue alkaa aristaa voimakkaasti ja jonkin ajan päästä koko utareen koskettaminen voi tuntua naudasta kivuliaalta.

Myös tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset selittyvät prostaglandiinien muodostumisen estymisellä. Prostaglandiineja tarvitaan nimittäin monissa elimistön normaaleissa toiminnoissa, ja estämällä prostaglandiinien muodostumista, tulehduskipulääkkeet estävät myös niiden hyödyllisiä vaikutuksia elimistössä.

Esimerkiksi juoksutusmahan limakalvon suojaan tarvitaan prostaglandiineja, samoin juoksutusmahaan jo syntyneiden vaurioiden korjaamiseen. Siten tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa mahahaavaa. Prostaglandiineilla on myös merkittävä rooli munuaisten toiminnassa varsinkin silloin, kun eläin kärsii nestehukasta. Siksi tulehduskipulääkkeitä on käytettävä erityisen varoen huonosti syövillä ja nestehukasta kärsivillä naudoilla, esimerkiksi juoksutusmahaongelmaisille lypsylehmille tai vakavaa ripulia sairastaville vasikoille.

On olemassa myös epäilys, että kaikki tulehduskipulääkkeet kuten fluniksiinimeglumiini, eivät soveltuisi annettavaksi juuri ennen poikimista tai heti poikimisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että tietyillä tulehduskipulääkkeillä saattaa olla epäedullisia vaikutuksia poikimisen kulkuun, syntyvän vasikan selviämiseen ja jälkeisten irtoamiseen. Tietoa tästä tarvitaan toki lisää, mutta poikivien lehmien lääkinnässä on syytä käyttää harkintaa ja noudattaa aina eläinlääkärin antamia ohjeita.

Tulehduskipulääke auttaa vaikean poikimisen ja syntymän jälkeen

Vaikean poikimisen aiheuttamaa kipua on erittäin tärkeää hoitaa tehokkaasti, jotta lehmän hyvinvointi ja onnistunut alkulypsykausi varmistuu. Poikimavaikeuksista aiheutuneet erilaiset vammat kuten ruhjeet, haavat, painevauriot, repeämät ja hermovauriot, voivat aiheuttaa hyvin voimakasta ja pitkäkestoista kipua. Kova kipu lisää riskiä sille, että eläin jää makaamaan vaikean poikimisen jälkeen. Lisäksi kivun vuoksi vaivalloiset ja huterat ylösnousuyritykset voivat johtaa ruhjeisiin ja venähdyksiin sekä erilaisiin lihas- ja hermovaurioihin lisäten kipuja.

Tulehduskipulääkityksen on useissa tutkimuksissa todettu hoitavan kipua sekä parantavan emän terveyttä, hedelmällisyyttä ja tuotosta vaikean poikimisen jälkeen. Koska eläinlääkäri on vain harvoin avustamassa vaikeissa poikimisissa, terveydenhuoltotyössä on tärkeää selvittää mahdollisuudet hoitaa emän ja vasikan kipua myös silloin, kun poikimista avustetaan ilman eläinlääkäriä ja lääkelaukkua.

Tulehduskipulääkityksen lisäksi pehmeä ja vedoton makuualue helpottaa oloa vaikean poikimisen jälkeen. Lisäksi on tärkeää antaa emän nuolla vasikkaansa, jos se vain haluaa ja jaksaa. Vasikan hoitaminen auttaa ja virkistää kovia kokenutta vasikkaa ja vie emän huomiota pois kivusta. Samalla se lisää kipua hoitavan oksitosiinin eritystä, vahvistaa vasikan ja emän suhdetta sekä hoitaa emän kipuja sikiönesteessä ja -kalvoissa olevan luonnollisen kipulääkkeen avulla.

Emän lisäksi poikimavaikeuksista kärsii luonnollisesti myös vasikka, sillä pitkittynyt syntymä, rutistuminen emän synnytyskanavaan, ja mahdollinen vetoapu voivat aiheuttaa vammoja. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että vaikeasta poikimisesta kärsineet vasikat hyötyvät tulehduskipulääkityksestä. Kanadalaisessa tutkimuksessa meloksikaamilääkitys lisäsi vasikoiden aktiivisuutta ja halukkuutta juoda ternimaitoa verrattuna lumelääkettä saaneisiin vasikoihin. Lääkityksellä todettiin myös vaikutusta vasikoiden myöhempään elämään, sillä tulehduskipulääkityt vasikat olivat kuuden viikon ikään mennessä sairastaneet vähemmän ja kasvaneet enemmän kuin lumelääkityt lajitoverinsa. Lisäksi uudemmassa tutkimuksessa todettiin, että ketoprofeenia saaneet vasikat hyötyivät lääkityksestä vaikean poikimisen jälkeen.

Apua tulehdussairauden aiheuttamaan kipuun

Nautojen tulehdussairauksiin liittyy kipua. Tiedetään esimerkiksi, että jo hyvin lievät utaretulehdukset aiheuttavat lypsylehmille kipua. Utaretulehdukset olisikin havaittava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kipua ja tulehdusta päästäisiin hillitsemään varhaisessa vaiheessa, jolloin hoito on tehokkainta. Tutkimuksissa tulehduskipulääkettä saaneet utaretulehduspotilaat söivät ja lepäsivät sekä märehtivät enemmän kuin lehmät, jotka eivät saaneet kipulääkettä. Käytännössä vakavien utaretulehdusten antibioottihoitoon tulehduskipulääke yhdistetään onneksi melkein aina. Mutta tutkimustiedon perusteella tulehduskipulääkityksestä on hyötyä jo lievissäkin utaretulehduksissa, ja käytännönkokemukset tukevat tätä käsitystä.

Esimerkiksi meloksikaamin on todettu lievittävän kivusta kertovia käyttäytymismuutoksia utaretulehdusta sairastavilla lypsylehmillä. Hoidolla voi olla myös edullinen vaikutus maidon solupitoisuuteen hoidon jälkeen. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa meloksikaamia antibioottihoidon lisäksi saaneilla lehmillä oli hoidon jälkeen matalampi maidon solupitoisuus kuin antibioottia ja lumelääkettä saaneilla lehmillä. Lisäksi meloksikaamia saaneita eläimiä poistettiin tutkimuskarjasta vähemmän kuin pelkkää antibioottia saaneita eläimiä.

Myös ripuliin liittyy vatsakipua. Vasikan kokemasta kivusta kertoo vatsan tunnustelun aristaminen, seisominen selkä köyryssä, levottomuus, takajalkojen polkeminen sekä makaaminen takajalat ojennettuna. Fluniksiinimeglumiinin ja meloksikaamin tiedetään olevan eduksi ripulipotilaille ja myös metamitsolia voidaan käyttää. Tulehduskipulääkitys hoitaa kipua, parantaa ripulivasikan oloa ja ruokahalua, hillitsee tulehdusta sekä nopeuttaa toipumista. Ennen tulehduskipulääkkeen antamista on kuitenkin korjattava vasikan elimistön nestetasapaino, sillä lääkitys voi olla vaarallista kuivuneille eläimille, joiden munuaisten verenkierto on vähentynyt.

Ripulin lisäksi tulehduskipulääkitys on tärkeää myös vasikoilla yleisten hengitystie-, napa- ja niveltulehdusten hoidossa. Koska nämäkin vasikat ovat usein kuivuneita juotuaan huonosti, elimistön nestetasapainosta huolehtiminen on suositeltavaa ennen tulehduskipulääkkeen antamista.

Ontuvien eläinten kipua on tärkeää hoitaa nopeasti

Lypsylehmillä hyvin yleinen kivulle herkistymisen ja pitkään jatkuvan kivun aiheuttaja on kipu jalassa. Ontumisen syy onkin saatava selville mahdollisimman pian, jotta eläimelle voidaan antaa oikeaa hoitoa nopeasti ja kipu ei ehdi pitkittyä. Sorkkavaivoissa tärkeintä on hoitaa sairas sorkka hyvin.

Tutkimuksissa on todettu, että tulehduskipulääkkeiden teho pitkään ontuneilla lehmillä ei kivulle herkistymisen ja toiminnallisen kivun takia ole kovin hyvä. On myös mahdollista, että sorkkavaivoihin liittyy hermovauriokipua, johon tulehduskipulääkkeet tepsivät varsin huonosti. Gabapentiini-nimistä lääkettä onkin tutkittu avuksi nautojen hermovauriokivun ja pitkään jatkuvan kivun hoitoon. Gapapentiiniä käytetään hevosilla mm. kaviokuumeen aiheuttaman kivun hoidossa ja sen tiedetään tehostavan tulehduskipulääkkeiden vaikutusta. Gabapentiini voisi olla hyvä lääke myös naudoille ja meloksikaamiin yhdistetyn gapapentiinin onkin todettu lievittävän ontuvien nautojen kipua. Tällä hetkellä gabapentiiniä ei kuitenkaan saa käyttää tuotantoeläimille.

Vaikka tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita lievittämään kipua ja tulehdusta, kipua kokeva nauta tarvitsee myös muuta hoitoa. Tärkeä osa toipumisen edistämistä ovat suotuisat, paranemista tukevat olosuhteet, hyvä tukihoito, nestetasapainosta huolehtiminen, ruokahalun tukeminen ja turvallisuuden tunne. Erityisesti mukava, pehmeä, lämmin ja vedoton makuupaikka on sairaalle naudalle eduksi. Paras tulos kivun hoitamisessa saavutetaankin yhdistämällä useita kipua lievittäviä ja oloa helpottavia asioita potilaan hoitoon yhdeksi monimuotoiseksi kokonaisuudeksi.

Lue lisää aiheesta keväällä 2020 valmistuneista eläinlääketieteen lisensiaatintöistä: