Tulevaisuuden lehmä säästää rehua

Kannattavuuteen perustuvat lypsykarjan jalostustavoitteet kulkevat käsi kädessä myös eläinten hyvinvoinnin edistämisen ja ilmastovaikutusten hillinnän kanssa. Tämä on tärkeää maidontuotannon vastuullisuuskysymysten noustessa yhä enemmän keskusteluun.

Pitkäjänteinen pohjoismainen lypsykarjan jalostusyhteistyö on parantanut maidontuotannon resurssitehokkuutta ja pienentänyt maitolitrakohtaisia ympäristövaikutuksia. Kehitystyö perustuu eläinten tarkkaan tuotos- ja terveysseurantaan, jota tilat ja asiantuntijat ovat ansiokkaasti tehneet jo useamman vuosikymmenen ajan. Maitolitrakohtaisten panosten ja ympäristövaikutusten väheneminen on kuitenkin pääosin ollut tuotostasojen nousun ansiota, ja eläinten varsinaista aineenvaihdunnallista tehokkuutta ei ole päästy kunnolla jalostamaan.

Asia on muuttumassa, sillä pohjoismaiseen jalostusohjelmaan on hiljattain lisätty uusi rehun käyttöön liittyvä ominaisuus. Sitä kuvataan rehunsäästöindeksillä, joka koostuu ylläpitoindeksistä ja rehunkäyttö-kykyindeksistä. Rehunsäästöindeksin ensimmäinen osa mittaa eläimen ylläpitoenergian tarpeen määrää, ja toinen osa puolestaan eläimen kykyä hyödyntää syömänsä rehun energia maidontuotantoon. Ylläpito-energian tarpeen vähetessä ja rehun hyödyntämisen tehostuessa lypsykarja tuottaa tulevaisuudessa saman määrän maitoa vähemmällä rehulla. Geneettinen muutos vaikuttaa sekä tilan talouteen että maidon hiilijalanjälkeen positiivisesti.

Ayrshire-, holstein- ja jersey-rotujen pohjoismaisissa jalostusohjelmissa on noin kahdeksankymmentä perinnöllistä ominaisuutta, joiden vaikutusta karjoissa pyritään optimoimaan taloudellisten painokertoimien avulla. Maitotila voi halutessaan seurata oman karjansa perinnöllistä edistymistä suhteessa muuhun lypsykarjapopulaatioon pohjoismaisen kokonaisjalostus-arvo NTM (Nordic Total Merit) –indeksin avulla.

Tämä kokonaisindeksi sisältää kaikki ne ominaisuudet, jotka ovat suunnitelmallisen jalostustyön kohteena – uusimpana myös rehunsäästö. Uudessa indeksissä ylläpitotarpeen ja rehunkäyttökyvyn välinen korrelaatio genomitestatuilta eläimiltä laskettuna on käytännössä nolla, eli indeksien osat kuvaavat eri ominaisuuksia. Indeksin molemmilla osilla on NTM:ssä yhtä suuri taloudellinen painoarvo, mutta rehun hyväksikäyttökyvyn arvosteluvarmuus eli luotettavuus ja tehokkuus on vielä toistaiseksi ykkösosaa alhaisempi pienemmän referenssipopulaation vuoksi. Valintateho paranee tulevaisuudessa, kun ominaisuutta kuvaavaa aineistoa saadaan tiloilta ja tutkimuskarjoista lisää.

Mitä uusi jalostettava ominaisuus sitten merkitsee valiolaisen maidontuottajan näkökulmasta? Tekemällä oman karjansa jalostusvalintaa NTM:n perusteella, rehun hyväksikäyttökykyä tehostava ominaisuus vahvistuu karjassa hiljalleen. Eläinten koko liittyy ylläpitoenergian tarpeeseen, ja yksi uuden indeksin vaikutuksista onkin lehmien keskikoon kasvun pysähtyminen.

NTM:n lisäksi tila voi myös itse aktiivisesti valita sonneja, joiden rehunsäästöindeksi on hyvä. Paras taloudellinen hyöty syntyy, kun sonni periyttää hyvän rehunkäyttökyvyn lisäksi myös hyviä maidon pitoisuuksia.

Entä millainen olisi tulevaisuuden ideaali lypsylehmä? Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa se on kompaktin kokoinen, tehokas rehunkäyttäjä ja valkuaisentuottaja, terve, kestävä ja hedelmällinen. Valio on ollut jo useita vuosia mukana lehmien resurssitehokkuutta edistävässä tutkimuksessa. Panostaminen karjanjalostukseen on Valion omistajille eli suomalaisille maidontuottajille monella tapaa eduksi. Taloudellisten näkökulmien lisäksi eläinjalostuksesta löytyy työkaluja myös Hiilineutraali maitoketju 2035 -ohjelmaan. Ruokinnan vaikutus maidon hiilijalanjälkeen on oleellinen, ja siksi onkin keskeistä, miten lehmä hyödyntää syömänsä rehun.

Maidon hiilijalanjäljen näkökulmasta rehunsäästöindeksistä on hyötyä ensinnäkin rehuntuotantoon tarvittavien panosten vähenemisenä: kun lehmien rehuntarve vähenee, vähenee myös rehuntuotantoon tarvittava peltopinta-ala. Myös maitolitrakohtaiset metaanipäästöt vähenevät, sillä jokainen lehmän märehtimä rehukilo vapauttaa metaania. Kun rehua syödään vähemmän samaa maitomäärää kohti, vähenee myös maitolitrakohtainen ilmastovaikutus. On arvioitu, että 15 vuoden systemaattisella jalostustyöllä rehun hyödyntäminen voi parantua jopa 15–20 prosenttia.